Mies joka ei ollut siellä on Coenin veljesten takuuvarmaa työtä. Veljekset palaavat vanhaan legendaariseen mustavalkokuvaan ja film noir* –maailmaan. Ja mahtavasti siirtymän tekevätkin – outoutta ei unohdeta eikä myöskään kunnianosoituksia vanhoille leffoille.
Edeltäjäleffa Voi veljet missä lienet oli Coeneilta pienimuotoinen harha-askel, mutta nyt Billy Bob Thorntonin tähdittämä tumma murhatarina on jotain mahtavaa. Juoni ei ole alussa kummoinen, mutta pienin elein se kasvaa ratkaisevaan rooliin ja vie parturi Ed Cranen uuteen tilanteeseen.
Eletään vuotta 1949. Thornton on Ed Crane, elämäänsä tylsistynyt ja kiltti parturi. Hän on onnellisesti naimisissa Doriksen (McDormand) kanssa, vaikka ei oikeastaan edes tunne tätä. Siinä vaiheessa kun ystävä Big-Dave (Gandolfini) alkaa salaa naida toisen puolisoa, Ed haluaa muutoksen elämäänsä. Ja muutoksen voi tarjota pieni viaton 10 000 dollarin kiristys ja eräs huiman innovaation omaava homomies – Ed ei vain tiedä, että siitä hetkestä alkaa loputon alakierre hänen tavallisessa elämässään.
Thornton tekee upean roolin. Sen kuvailemiseen eivät tahdo sanat riittää, vaan kapeaposkinen herra todistaa vähäeleisyyden olevan taiteenlaji, jota ylinäyttelijät voivat vain kadehtia. Toinen huimaan suoritukseen yltyvä on lupaava Scarlet Johansson. Allekirjoittanut ei tajunnut kuin vasta lopputekstien kohdalla katsoneensa 16-vuotiaan Scarletin loistokkuutta leffan Birdynä. Mielessä kyllä pyöri, että kukahan tämä näyttelijä mahtoi olla…
Gandolfini on tehnyt parempiakin suorituksia, mutta mitäpä voisi sanoa Tony Shalhoubista? Äijä on jämähtänyt niin tiukasti poliisi Monkiksi, että olisi ollut mahdotonta uskoa hänen pyristelevän eroon tollon poliisiherran roolista. Mutta toisinpa kävi. Shalhoub on loistava lakimies Riedenschneiderinä, joka kuluttaa rahaa enemmän kuin Elle Woods vaatteita Blondin kostossa. Lisäksi Riedenschneider on aivan kuin pilahahmo 2000-luvun vaihteessa pinnalla olleesta Allysta ja nimi on lainaus vuoden 1950 leffasta The Asphalt Jungle.
Mies joka ei ollut siellä on kaunis tarina miehestä, joka huomaa yhtäkkiä ettei ole koko kirotun pienen ihmiselämänsä aikana ollut missään tai mitään. Tai oikeastaan hän on vain ollut – tekemättä mitään. Hän on yhtä mustavalkoinen kuin leffan kuva, eikä oikeastaan tiedä mitä haluaa elämältä ja pienen virheen seurauksena kaikki kääntyy lopussa laelleen: murhaa seuraa toinen ja raha palaa. Lopussa on jotakin american beautymaistakin, joskin aatos jää tässä hieman puolitiehen. Kaunista silti.
Mies joka ei ollut siellä on lähes täydellinen leffa, ja sekä Johansson että ikimuistoisen pääosan tekevä Thornton osoittavat muuntautumiskykynsä. Lisäksi se on ihan kilpailukykyinen innoittajiensa eli 40-luvun mustavalkoisten rikosleffojen kanssa – vaikka Coenit eivät ole edes unohtaneet komedian osuutta stoorissa.
* film noir = pääasiassa kovaksikeitetyn kalifornialaisen rikosromaanin ja euroopplaisen ekspressionismin kohtaamisesta 40-luvulla syntynyt suuntaus, jossa valoa ei tummalle ruudulle turhan paljoa päästetty.
