The Dreamers edustaa Bernardo Bertoluccin pitkällä ja kunniakkaalla joskin hiukan epätasaisella uralla vastaavanlaista elokuvaa, kuin liki kolme vuosikymmentä aikaisemmin valmistunut provokatiivinen mestariteos Viimeinen tango Pariisissa. Näissä molemmissa tarkastellaan omaan pieneen maailmaansa vetäytyneitä ja erikoisuuksiensa kanssa leikitteleviä ihmisiä.
Bertolucci on monilahjakas ohjaaja, joka on kaikista haastavimpiakin aiheitaan osannut kuvata positiivisen varautuneesti, eikä uutukaisessa nähdä ohjaajan poikkeavan yleisestä linjastaan. Hänen rohkeimpiin ohjaustöihinsä tämä toki kuuluu.
1960-luvun Pariisissa kuohuu, kun Ranskan elokuva-arkiston johtaja Henri Langlois erotetaan virastaan. Tästä syntyneet mielenosoitukset olivat tosin vain pieni osa suurta massaliikehdintää, joka tuolloin vuonna 1968 tapahtui, kun opiskelijat ja työläiset oikeutetusti vastustivat valtion hallituksen harjoittamaa politiikkaa, jossa myös kulttuurielämä sai kovia kolauksia.
Mielenosoituksen keskellä Ranskaan Yhdysvalloista saapunut opiskelija Matthew tapaa kaksi sisarusta, Theon ja Isabellen, joiden kanssa Matthew huomaa jakavansa samat mielenkiintoiset keskusteluaiheet, joista merkittävimpiä ovat elokuvat ja politiikka. Eräässä hienossa kohtauksessa esimerkiksi pojat väittelevät Keatonin ja Chaplinin paremmuudesta. Vietnamin sodalla on luonnollisesti myös osansa filmin poliittisessa sisällössä.
Näillä kolmella keskeisellä päähahmolla on suurimpana intohimona elokuvat, joiden lumon ihmeellinen voima muuttaa heitä mielenkiintoisella tavalla.
Matthew huomaa pian, että sisaruksilla on luonnoton suhde toisiinsa, mutta arkitodellisuudesta vieraantuminen alkaa todenteolla, kun sisarusten vanhemmat lähtevät matkalle ja jättävät kolmikon omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, jossa he ovat vapaita toteuttamaan mielihalujaan.
He alkavat esimerkiksi keksimään omia arvausleikkejään, joissa esitetään jonkin elokuvan kohtaus ja tämän perusteella arvaajan pitäisi osata nimetä elokuva. Väärin vastaamisesta tulee tietysti rangaistus, joka saattaa olla vaikkapa masturboiminen Marlene Dietrichin julisteen edessä tai yksinkertaisempi itsensä paljastaminen. Kohtaukset on ladattu täyteen paljastavaa erotiikkaa, joka kiihtyy arvausleikkien edetessä yhä kiihottavammaksi.
Nuoret päähahmot ovat koko ajan yhä enemmän kuutamolla ympärillään vellovien massojen menosta ja dialogissakin oivaltavasti kysytään yhteen päähahmoon viitaten, miksi tämä ei ole ulkona marssimassa muiden mukana, vaikka jakaa näiden kanssa samat ajatukset.
Nuorten narsistien ainutlaatuinen maailma tarjoaa sytykkeitä monimuotoiselle filosofiselle ja poliittiselle pohdinnalle. Italialaisohjaaja välttää nokkelasti arvattavimmat karikot jättämällä tuomitsemisen tosikoille. The Dreamers kuuluu ehdottomasti nimenomaan elokuvaharrastajien yleissivistykseen, koska siinä piirretään tarkkanäköinen ja kiehtova kuva tietynlaisista tyhjäntoimittajista.
