John Kramer (Tobin Bell) jätti ex-vaimonsa, Jill Tuckin (Betsy Russell) testamenttinsa toimeenpanijaksi ja myös Mark Hoffmanilla (Costas Mandylor) on siinä osansa. Testamentin asianmukainen toteuttaminen on henkilökohtaisen sävyn omaava peli vakuutusyhtiön William Eastonia (Peter Outerbridge) kohtaan ja koska kyseisen yhtiön käytäntönä on kieltää elintärkeät tuet on kohde koettelemuksensa ansainnut. Lisätään yhtälöön vielä se että John Kramer oli itse samaisen tyypin asiakkaana ja saman kohtalon uhri, joten jopa äärirauhallinen ja tunteeton Jigsaw kykenee kostoon ja toteuttaa sen kiistattomalla tyylitajullaan.
Kuudes osa Saw-saagaa tekee jotain odottamatonta, mutta sama pätee koko Saw-saagaan: se pysyy tehokkaana ja kiinnostavana yhä kuudennessa osassa vaikka kiduttavia kuolemanloukkuja on enemmän kuin yksi käyty lävitse ja varsinainen pahisviittakin on vaihtanut kantajaa. Alku on luonnollisesti ankara lihanlahjoituskisa ja Jigsawin brutaalien menetelmien tehokkuus kyseenalaistetaan, mutta toisaalta tarkoitus ei ole pelkkä eloonjäämistahdon koettelu vaan myös rankaiseminen. Lisäksi käänteinen karhunrauta joka toi Jigsawille kerronnallisesti ensimmäisen apurin, Amanda Youngin (Shawnee Smith) tekee repivän cameon.
Saw-saagan voimakas jatkuvuuden tunne johtuu paitsi yhtenäisestä visuaalisesta tyylistä myös samoista näyttelijöistä, joten Tobin Bell yhä hallitsee elokuvaa takaumissa. Hillitty ja kontrolloitu John Kramer harvemmin ääntään kohottaa tai kiroaa, mutta kun hän niin tekee on hänen ärtymyksensä todellakin suurta. Costas Mandylor tuo tehokkaasti esiin Hoffmanin lisääntyvän epätoivon teknisen rikostutkimuksen edistyessä ja myös tämän raivokkaan eloonjäämisvietin joka muodostuu suorastaan hirviömäiseksi. Betsy Russell toteuttaa oman osuutensa testamentin toteuttamisessa.
Peter Outerbridge ei ole kovinkaan paksuviivainen hahmo, mutta niljaista vakuutusyhtiön kieltäjää hän osaa esittää äärimmäisellä niljaisuudella ja peli paiskaa hänen päätöksiensä rumat seuraukset naamalle ja käristää hänet kärsimyksien tulessa rapeaksi ja kelvolliseksi arvioitavaksi.
Kuudes osa on tyly ja armoton episodi Saw-saagaan. Rytmi on takeltelemattoman raju ja veri valuu kun sitä on valuttava ja klimaattisessa loppuhuipennuksessa kamera suorastaan nuolee ekstaattisesti syöpyvää ja repeilevää kudosta. Näin voimakkaan ja brutaalin lopetuksen jälkeen on vaikea arvata mitä Jigsaw seuraavaksi keksii, sillä Saw VII on teon alla ja ainoa merkittävä apuri ei ole kovinkaan sovelias jatkamaan.
Erinomaisen onnistunut lisuke saagaan ja muutenkin rankka elokuva katsottavaksi.
