Projekti, osa 5/22.
STOORI:
Pätkä alkaa laivastoupseeri James Bondin ”salamurhalla”, josta siirrytään sulavasti Nancy Sinatran laulaman nimikkobiisin kautta leikkaa -ja liimaa-otoksiin avaruudesta, jossa ämerikhäläiset astronautit valmistautuvat avaruuskävelyyn, kun tuntematon lentävä esine ilmaantuu ja sieppaa aluksen sekä miehistön häviten sitten kuin tuhka tuuleen. Houston sekoaa, Pentagon ei tiedä mitä tehdä ja kaikki syyttävät Neuvostoliittoa. Paksulla aksentilla venäläiset kuitenkin julistavat olevansa rauhaa rakastava kansa ja tyrmäävät syytökset perättöminä. Brittien tiedustelupalvelulla on kuitenkin omat näkemyksensä asioiden kulusta, ja niin meren pohjaan suorastaan harhauttavan näyttävästi haudattu Bond pääsee jälleen haalarihommiin.
POLITIIKKA JA PAHIKSET:
Noniin! Ensimmäinen, ihan tosissaan latautunut Bond-elokuva. Pahan fyysisestä olemuksesta vastaa jälleen SPECTRE, mutta epävarmuus pois, Kylmä sota on läsnä koko ajan. Maailma on siis sivustakatsojan roolissa, suorastaan kusi sukassa, kun jenkit ja venäläiset näyttävät hauista ja räksyttävät toisilleen sormi ydinohjuksen laukaisunapilla. Engelsmanneille (lue = Bondille), järjen ja sivistyksen äänelle tässä hullussa maailmassa, tulee siis kiire paljastaa totuus ja estää vääjäämättömältä näyttävä kolmas maailmansota. Kuulostaa aika kaukaa haetulta, eikö totta? No, 1960-luvun vainoharhaisuus lähenteleekin Tri. Outolempimäisiä mittasuhteita tässä ihanan vakavassa vakoojakoohotuksessa, kun suurvallat syyttelevät toisiaan avaruusrallin väkivaltaisesta häirinnästä, ja taustalla yksinkertaisesti silkkaa paskamaisuuttaan sekasortoon ja ihmiskunnan tuhoon tähtäävä SPECTREn päällikkö, Ernst ”motherfucking” Stavro Blofeld silittelee kissaansa ja hieroo käsiään yhteen. Kyllä, E.S. Blofeld on vihdoin ihan itse ykköspahiksena, vilahdettuaan toisessa ja neljännessä Bond-leffassa vain antamassa ohjeet kätyreilleen. Miehen naama näkyy nyt ensimmäistä kertaa, ja häntä esittää suorastaan karmaisevan hyvin wanha kunnon Donald Pleasance, jonka maneerit antoivat myöhemmin suurta suuntaa Mike Myersin hillittömällä Dr. Evil-parodiahahmolle.
BOND-TYTTÖ:
Jos Kultasormi oli se ”tasa-arvoisin” osa tätä sarjaa, niin You Only Live Twicen täytyy olla seksistisin ja sovinistisin, naisten osa kun on tyytyä keikkumaan bikineissä ja kilvoittelemaan sänkyajasta Bondin kanssa. Tämähän on toki vielä ihan normaalia, mutta suurin osa leffasta tapahtuu Japanissa, ja Japanin tiedustelupalvelun super-reteän pomon, Tiikeri Tanakan ohje ”In Japan, men always come first, women come second” antaa hyvää suuntaa koko leffan kuviolle. Homma menee tietyllä tavalla jopa vähän överiksi, kun Bondin ei tarvitse töniä mimmejä pitkin sänkyjä tai heitellä härskejä letkautuksiaan, vaan naishahmot tuntuvat vain pönkittävän keski-ikäisten elokuvantekijäsetien stereotypiaa siitä, että japanilaiset naiset ovat luonnostaan alistuvia ja haluavat palvella miestä. Bondin paikallinen naisagenttiopas Aki ei saa oikeastaan minkäänlaista omaa persoonallisuutta, ja tämä turhuus sekä paikallisten naisten kertakäyttöisyys vielä korostuu siinä, että kun Akille käy kalpaten, saadaan Bondille minuuteissa hommattua uusi, ihan samannäköinen, oloinen ja kuuloinen mimmiagentti messiin. Myös SPECTRE-pahis, vaaleaihoinen Helga Brandt, jonka pitäisi kiduttaa Jamesta, löytää itsensä ihan omasta aloitteestaan hajareisin sankarimme sylistä kieli tämän korvassa. Ja lopun apokalyptiset mittasuhteet saavuttavassa verioopperassa Jameksen muijan osaksi jää sitten syöksyä ilman asetta Tiikeri Tanakan taakse piiloon aina uudestaan ja uudestaan. No, mikäs siinä, maassa maan tavalla ja niin päin pois 😀
ÄKSÖNKOHTAUKSET JA ÄLYTTÖMYYDET:
Suurin osa toimintakohtauksista on hyvää perushuttua vailla valittamista. Muutama juttu ansaitsee ihan erityismaininnat: Ilmataistelu, jossa Bond päihittää neljä helikopteria lentäen itse Q:n luomalla, putkenpätkistä kasattavalla Little Nellie-kopterilla on todella siistiä katsottavaa. Siitä lähtien kun Q esittelee lennokkinsa aseistuksen Bondille on toki selvää, että James joutuu käyttämään niin savuverhoa, ilmamiinoja, konekivääreitä kuin liekinheittimiä ja ohjuksiakin, ja kun niiden vuoro sitten tulee, katsoja saa odotuksilleen vastinetta. Todella hyvin ja menevästi kuvattu pätkä, arvostan! Lisäksi leffan bodycount. En ole näissä filkoissa laskenut, sillä minulla oli muistikuva jonka mukaan Bondien BC ei koskaan nousisi kovin korkeaksi. Mitä vielä, tässä leffassahan jengiä lahdattiin niin, että kynää ja paperia olisi tarvittu jos perässä olisi halunnut pysyä. Moviebodycounts.com onneksi paljasti, että raatoja YOLT:ssä tuotetaan todella kunnioitettavat 91 kappaletta, joista osa on vielä todella tyylikkäitä tappoja, esim. Blofeldin pirajoitten ruokinta-aika. Sivuhuomautuksena, että esim. Dr. No:n ruumismittari näytti vain kahdeksaa, From Russia With Loven 21, Kultasormen 62 (!) ja Pallosalaman 47.
Kolmas maininnan ansaitseva homma on… NINJAT! Kyllä, Japanin tiedustelupalvelulla on Tiikeri Tanakan johtama ninjakoulu, jossa treenataan sekä perinteisiä ninjataitoja, että uudempia agenttityöhön soveltuvia ninjaoppeja. Tämä kaikki 15-20 vuotta ennen kuin ninjoista tuli Hollywoodissa hetkeksi iso hitti! Bond myös alistetaan ennen lopullista taistelua Tanakan intensiiviselle ninjakurssille, eli siis suomeksi: James Bond on jumalauta ihan oikea ninja! Sehän selittää monta asiaa.
Hillittömyyttä edustaa myös se, miksi ihmeessä Bond pitää maskeerata japanilaiseksi ennen ninjakoulua? Varsinkin kun maskeeraus on sen verran huono, ettei yksikään ihminen tässä maailmassa tulisi luulemaan sankariamme aasialaiseksi. Ja miksi Bondin on välttämätöntä mennä (salanimellä) naimisiin Tanakan tyttöagentin kanssa?
OMIA HUOMIOITA:
Ei tässä mitään, erinomainen suoritus kaikin puolin. On toimintaa, typeryyksiä, moraalisesti kyseenalainen suhtautuminen naisiin, Kylmän sodan vainoharhaisuutta heijasteleva viitekehys juonessa, arkkipahis Blofeld ensimmäistä kertaa täysillä messissä ja Sean Connery nimiroolissa. Kaikki hyvin siis? Kyllä vain. Toki tämäkin leffa on sisältöönsä nähden melko pitkä ja Bond-tytöille olisin kaivannut enemmän persoonaa. Sovinistuuskin on hauskempaa, kun se kumpuaa enemmän 007:n omasta toiminnasta kuin ”kulttuurista”, mutta sivuseikkojahan nuo. Todella viihdyttävä ja toimiva pätkä!
