Edellisessä osassa miesstripparin kusisiin nahkarytkyihin sonnustautunut Arnold pelasti John Connorin ja tämän sydänkäpysen hengen jälleen kerran menneisyyteen sekasortoa aiheuttamaan lähetetyltä pahalta peltiheikiltä. Vapaan maailman puolustukseen kehitetty Skynet kuitenkin onnistui kehittämään robottityttelin suosiollisella avustuksella oman tahdon ja tuhoamaan ydinaseilla suuren osan ihmiskunnasta. Viimeisissä kuvissa John Connor kumppaneineen nähtiin prameassa bunkkerissa vastaanottamassa viestejä tuhkista nousevan maailman johtajilta: juuri nyt maailma kaipaisi pelastajaansa kipeämmin kuin koskaan ennen, mutta mitä myyttinen John Connor päättäisi tehdä ja miten, jätettiin lopussa tarkoituksella lukuisiksi laskelmoitujen rahakkaiden jatko-osien kerrottavaksi, sillä eihän satumaisia voittoja James Cameronin ohjaksissa kilkuttaneen Terminaattorin kaltainen viimeisen päälle rasvattu ja tuunattu rahantekokone voisi milloinkaan tuottaa omistajilleen tappiota…
Todellisessa maailmassa [movie]Terminator 3[/movie] ei oikeasti ollut kovinkaan kaksinen elokuvana saati sitten bisneksenä, joten alkuperäiset suunnitelmat lensivät nopeasti roskakoriin ja franchise uusille omistajille. The Halcyon Companyn omistuksessa koko ongelmallinen elokuvasarja päätettiinkin yksin tein kääntää uusille urille korvaamalla vähän tyhmästi Raaka-Arskan proteiinivanukkailla ja hauiskäännöillä turvotetun persoonan ympärille rakennettu henkilökultti tuoreilla kasvoilla sekä vaihtamalla koko kupletin juoni menneisyyden muuttamisesta taisteluksi nykyhetkestä. Neljäs Terminator olisi alkuperäisessä muodossaan mennyt vieläkin pidemmälle esittelemällä katsojille uusia elämäntarinoita ja konsepteja jättäen messiaanisen John Connorinkin jonkinlaisen myyttisen takapirun asemaan ensimmäisen osan hengessä. Alkuperäisessä käsiksessä John Connor olisi vastarintaliikkeen taistelijoiden tietämättä kuollut ja korvattu aivopestyllä androidilla, joka olisi jatkanut sankarin elämäntyötä ymmärtämättä itsekään alkuperäänsä. Suunnitelmien vuodettua internetiin ennen aikojaan kiehtova twisti kyytipoikineen päätettiin lopulta hyllyttää geneerisemmän remuamisen tieltä.
Sitä toivoisi voivansa kertoa edes jotain Terminator Salvationiksi ristityn toiminpierun juonesta, mutta käytännössä koko rymistely tiivistyy yrmysti otsaansa rypistelevän, tätä nykyä kaikissa maailman Hollywood-tuotoksissa jonkinlaista kiukusta puhisevaa macho-kovanaamaa näyttelevän Christian Balen tympeään taisteluun tietokoneella kuvaruudulle loihdittuja robotteja vastaan kuin missä tahansa vastaavaan keskittyvässä videopelissä. Mikäli katsojan mielenkiinto missään kohtaa sattuu jälleen palaamaan itse asiaan, saattaa huomata mukana heiluvan myös Sam Worthingtonin tulkitseman Marcuksen, joka saattaa itse olla tietämättään vihollisen leivissä tai sitten ei. Terminator Salvationin amerikkalainen markkinointi läpsäisi katsojia valmiiksi ympäri korvia jo ennen ensi-iltaa riistämällä periaatteessa ihan mielenkiintoisesta mysteeristä kaiken jännityksen osana mainoskampanjaansa. Jos ei siis ole mennyt neljättä Terminatoria vielä katsomaan, ei myöskään ole suositeltavaa pilata saamaansa ensivaikutelmaa katsastamalla etukäteen elokuvan markkinointimateriaalia.
Seuraavaa ei voikaan Terminator-leffojen kohdalla milloinkaan liikaa korostaa: kaksi ensimmäistä klassikkoa olivat mestariteoksia nimenomaan rautaisen käsikirjoituksensa sekä partaveistäkin terävämmän tarinankerrontansa, toissijaisesta räjähtävän toimintansa ja näyttävien erikoistehosteidensa vuoksi – kun tällaisen elokuvan riisuu viimeistä pisaraa myöten kahdesta ensimmäisestä, ei jäljelle jää kuin tyhjä luuranko ilman minkäänlaista aitoa tunnetta. Terminator Salvation onkin ennen kaikkea lattea ja tunnelmaton seikkailu, jota katsoessa räjähdyksien voimasta valtoimenaan pöllyävää, aivan liian steriiliä ja puhtoista tuomiopäivän hiekkaa tuntuu löytävän jatkuvasti suustaan ja silmistään, mutta pidemmän päälle rymistelyn yllä pahaenteisesti leijuva tylsyys saa kynsienpureskelunkin tuntumaan robottijahtiin verrattuna suurelta seikkailulta. Kunnollista shokeeraavaa väkivaltaa, kuolemaa, verta ja joukkohautoja ei taaskaan nähdä lainkaan vaikka kyseessä on olevinaan verinen taistelu ihmiskuntaa surutta teurastavan kuolemankoneiston nihilististä tekoälyä vastaan.
Terminator Salvation on ainakin paperilla jättimäisen kunnianhimoinen produktio jopa meidän aikamme mittapuulla, sen tuotantoarvot näkyvät selvästi komeana postapokalyptisenä lavastustaiteena sekä periaatteessa ihan peruspätevänä audiovisuaalisena toteutuksena. Terminator-saagan neljännen osan tyhjyyttään kumiseva käsikirjoitus kuitenkin imaisee oman painovoimansa romahduttamaan mustaan aukkoonsa kaiken vähäisenkin älyllisen elämän niin täydellisesti, että lopullinen tuotos häviää tunnelmassa helposti mille tahansa kännykällä kuvatulle omakustanteiselle lyhärillekin. Jonkun musiikkivideoita työkseen tekevän nimimerkin takaa operoivan kaverin ohjaama pannukakku on yksinkertaisesti aivosolut mössöksi mäjäyttävän pitkästyttävää menoa, jota katsoessa tuntee melkein omankin ajatustoimintansa hidastuvan järjellisen tyhjiön kaareutuvaan avaruuteen synnyttämän häiriön voimasta.
