Vuoden 2014 helmikuussa 69-vuotiaana kuollut Harold Ramis on tuttu mies kaikille komedioiden ystäville. Chicagolainen monitaituri käsikirjoitti, ohjasi ja tuotti tukun menestyskomedioita ja mies nähtiin monesti myös kameran edessä. Ramis oli mukana käsikirjoittamassa 70-80-lukujen taitteessa hittikomedioita Delta-Jengi, Natsat sekä Latvasta Laho, jonka hän myös ohjasi. Ystävänsä Dan Aykroydin kanssa Ramis kynäili vuoden 1984 megahitin Haamujengi, jossa hän myös näytteli tohtori Egon Spengleriä. Kymmenisen vuotta myöhemmin Ramis iski jälleen kultasuoneen käsikirjoittamalla ja ohjaamalla Bill Murrayn tähdittämän komediahitin Päiväni Murmelina. Vuonna 2005 komediakonkari piipahti uransa ainoan kerran rikoselokuvien polulla, kun hän ohjasi rikostarinan Jäätävää Satoa.
Joulumieli ei oikein pääse valloilleen Wichitan kaupungin alamaailmassa, vaikka eletäänkin jouluaattoiltaa. Mafiosojen lakiasioita hoitamalla uransa luonut juristi Charlie Arglist (John Cusack) on päättänyt juhlistaa jouluaan ryöväämällä mafian rahoja parin miljoonan dollarin edestä. Rikoskumppanina Charliella on touhunnut lipevä Vic (Billy Bob Thornton), mutta aattoillan pimentyessä mukana sopassa ovat muiden muassa miesten perässä kulkeva mafian palkkatappaja Roy Gelles (Mike Starr) ja viettelevä strippiklubin omistaja Renata (Connie Nielsen). Charlien ja Vicin oli tarkoitus häipyä Wichitasta saman tien, mutta jäätävä rajuilma tekee kaduista luistinratoja. Niinpä kaksikon on pysyttävä kaupungissa yön yli ja yritettävä samalla selvitä hengissä aamuun asti.
Jäätävää Satoa on melkoisen näppärä ja kompakti rikostarina, jota on kuorrutettu sopivasti huumorilla. Tosin huumori on vähintään yhtä jäistä kuin Wichitan talviset joulutunnelmat, eli tekijätiimi liikkuu vahvasti film noir-dekkareiden maailmassa. Ramis on malttanut tiivistää elokuvansa kestollisesti puoleentoista tuntiin, eikä tarinassa enempään olisi aineksia ollutkaan. Jo tässäkin kestossa kerronta lipsahtaa pariin otteeseen hieman tyhjäkäynnille. Jäätävää Satoa perustuu amerikkalaiskirjailija Scott Phillipsin samannimiseen romaaniin, josta käsikirjoituksen muokkasivat Richard Russo sekä kokenut konkari Robert Benton (mm. Bonnie Ja Clyde, Kramer vs. Kramer). Käsikirjoittajat ovat film noirinsa katselleet, sillä huumori on mustaa, väkivalta ryöpsähtelee ja pikkukaupungin tunnelma käy nopeasti painostavaksi. Tekijöiden kannalta on valitettavaa, että monet katsojatkin lienevät riittävän sinut noir-genren kanssa, joten mitään omaperäistä elokuva ei pysty tarjoamaan. Juoni mutkittelee ja vääntyilee innolla, mutta missään vaiheessa katsojaa ei kyetä yllättämään.
Näyttelijäjoukko pääsee Ramisin ohjauksessa irrottelemaan mukavasti ja pääroolissa John Cusack vetäisee pisteet kotiin. Hän tekee Charliesta hieman salaperäisen hahmon, joka pysyy jään viileänä lähes kaikissa tilanteissa. Onko rauhallisuuden takana hölmö hyväuskoisuus, puhdas tyhmyys vain rautainen kylmähermoisuus? Sitä ei katsoja kykene aivan helpolla Cusackin spanielinkasvoilta lukemaan. Billy Bob Thornton huokuu joka käänteessä kyynistä epäluotettavuutta ja Connie Nielsen hallitsee kohtuullisesti femme fatalen roolinsa. Sivuosien parasta antia tarjoilevat Ned Bellamy ja Oliver Platt. Bellamy räiskyy baarimikkona, joka on samanaikaisesti sekä psykopaatti että perhearvoja kunnioittava isä. Platt esittää Charlien vanhaa kaveria ja tämän ex-vaimon nykyistä miesystävää Pete Van Heutenia. Pete on alusta loppuun asti kännissä kuin käki ja tuo tarinaan aimo annoksen huumoria. Pelkkä kevennys Peten roolihahmo ei tarinassa kuitenkaan ole. Komediallisten elementtien siivellä Platt onnistuu tuomaan esiin myös annoksen elämäänsä pettyneen ja kyllästyneen miehen repivää tuskaa, johon myös Charlie peilaa tuntemuksiaan.
Jäätävää Satoa on keskinkertaista, mutta ammattitaidolla tehtyä ja kelvollisesti kasassa pysyvää kertakäyttöviihdettä. Harold Ramis hoitelee ohjaushommat kokeneen ammattimiehen ottein, vaikka mies olikin omimmillaan komedioiden parissa.
