1970-luvulla markkinoille tullut leffa ei yleensä pysy ihan sitruunan raikkaana näin montaa vuotta. Erikoistehosteet ovat muuttuneet, niin myös moni muukin seikka noista päivistä. Toisaalta aikaero voi olla hauskalla tavalla hyödyksi. Jos leffa sijoittuu pitkälle tulevaisuuteen, kuten tässä tapauksessa, vuosien takaiset efektit ja ajatukset voivat näyttää nyt viehkon ufoilta.
Pako tulevaisuudesta sijoittuu 2200-luvulle. Frederik ei laula olevansa kolmekymppinen, eikä enää kukaan muukaan, sillä tuon maagisen iän saavutettuaan ihmiset astuvat Karuselliin ja ”uudistuvat”. Kauniin ja jännittävän Karusellin toiminta kuitenkin mietityttää muutamia. Niinpä yhteiskuntaan on kehittynyt turvapaikkaa etsivien pakolaisten joukko, joka pyrkii elämään pitempään. Heitä saalistavat verisen virkaintoiset sandmanit, joista eräs esitetään tarinan päähenkilönä. Sandman Logan (York) alkaa tuntea kuolemanpelkoa, kun hänen oma kehonsa saavuttaa kriittisen pisteen. Oleellinen voima Loganin ajatusten suunnan muutokselle on kaunis Jessica (Agutter). Neito on kadottanut ystävänsä Karuselliin, eikä tunnu uskovan uudistumiseen sitten millään.
Pakoa tulevaisuudesta on kritisoitu juonensa aukkoisuudesta. Niin reikäinen se ei kuitenkaan ole, että leffan siitä syystä voisi ymmärtää jääneen Tähtien sodan varjoon. Lucasin avaruusooppera vain on jyrännyt oheiskrääsätankeillaan tämän kulttiklassikon yli. Pako tulevaisuudesta ei pysty kilpailemaan avaruusöttiäisten kansoittaman mahtitrilogian kanssa, sillä söpöjen ewokien sijasta Loganin tielle osuu vain kurttuinen Peter Ustinov. Rehellisesti sanoen Ustinovin hahmo kyllä on ewokeja mielenkiintoisempi.
TV-sarjan Myrskylinnut mieleen tuovat yleiskuvat Loganin maailmasta ovat vinkeää nannaa silmille; peililasia, hippimeininkiä ja japanilaisvaikutteita on miltei joka nurkassa. Entä leffan ihmisten elämä? Vapaa seksi, mielenkiintoiset huumausaineet ja mystiset symbolit kuuluvat jokaisen onnelliseen arkeen. Näiden keskelle Michael York sopii hitusen huolekkaine kasvoineen kohtuullisen hyvin. York on pätevä jokamies, mutta sandmaniksi jopa liiankin jokamiesmäinen. Vinkiksi heille, joille Yorkin nimi ei sano mitään, kehotan muistelemaan Austin Powers -leffasarjan Basil Expositionia. Powersin pomon rooli on Yorkin ehkä näkyvimpiä leffaesiintymisiä viime vuosilta.
Mitä tulee elokuvan naiskuvaan… Jenny Agutter saa Jessicana katsella pelokkaana vierestä, kun York toimii. Toisaalta Jessica on fiksu ja kekseliäs, mikä kompensoi asetelmaa. Agutter osaa tuoda hahmonsa näitä puolia kiitettävästi esille, hyppimättä kuitenkaan Yorkin nenälle. Sivuroolissa vilahtava Farrah ”Charlien enkeli” Fawcett on selvä superbimbon arkkityyppi. Mutta niinpä Peter Ustinovkin nähdään tässä Michael Andersonin ohjauksessa jokseenkin perinteisenä höpsönä ukkona. Tästä huolimatta rainasta jää tieteiselokuvien ystävälle kitkerää parempi maku suuhun. Ainakin leffoista K-PAX (2001) tai Andromeda uhkaa (1971) pitäneille sen voisi kuvitella olevan mieleen.
