Psykoottinen murhaaja riehuu New Yorkissa. Hän viiltelee nuoria naisia pihvilihaa muistuttavaan olomuotoon. Kuivakka komisario Williams (Hedley) tutkii rikosta. Hän pyytää apua psykiatrilta (Ross), joka luo profiilin murhaajasta.
Lucio Fulcin ohjaama New York Ripper on viimeisen päälle kyyninen ja raaka elokuva. Sen hahmot ovat inhottavia ja merkityksettömiä. Uhrit ovat huorahtavia, psykiatri ostaa homopornoa ja jopa päähenkilönä toimiva Williams käy huorissa. Julman ironisesti ainoastaan murhaajasta osoitetaan kykyä tuntea muutakin kuin eläimellistä kiimaa tai murhaviettiä, vaikka tämäkin osoitetaan vasta korjaamisen ollessa liian myöhäistä.
Komeasti kuvattu New York on saastaisia katuja ja punaisia lyhtyjä, joka vain uinuu päivällä elääkseen taas eläimellisetsi yössä. Puoliväliä ei ole ja Germano Natalin luomat veriroiskeet räjähtävät helakan punaisina ruudulle. Lucio Fulcin pakkomielle tuhota sielua näkyy myös tässä pläjäyksessä selvästi.
New York Ripper on elokuva, jonka katsominen ei ole mukavaa tai rauhoittavaa työtä. Katsoja inhoaa murhaajaa, jolla on hyvä maku, mutta antaa sen mennä haaskioille ja tuntee säälivää huvittuneisuutta Williamsia ja psykiatria kohtaan. Tämä inhottava ja väkivaltainen kuvaus raadollisista ihmisistä päätyy tavalla, joka ei jätä hyvän olon tunnetta, vaan kolkon surun. Ainoa hahmo, jota kohtaan osoitetaan empatiaa menettää ainoan lohtunsa.
Kokonaisuutena uskomattoman raaka elokuva, joka ei sovi kevyeksi viihteeksi.
nimimerkki: Jurpo
