Pläjäys, jossa synkistellään ajatuksella jos ihminen ei olekaan luomakunnan kruunu. Ollaan vuodessa 2029. Mark Wahlberg esittää astronautti Leo Davidsonia. Tämä ajautuu avaruudessa lymyävään madonreikään rutiinilennollaan. Heppu paiskautuu reilusti ajassa eteenpäin ja joutuu ihmisapinoiden asuttamalle planeetalle.
Apinat ovat täysin ihmisen kaltaisia kaikkine metkuineen. Ainoa asia mikä nämä erottaa homo sapiensista on karvapeite ja pakkoliikkeet, jotka ilmenevät loikkimisreaktiona. Apinat kohtelevat planeetan ihmisiä kuin karjaa. Leo päättää näyttää mikä rotu on se alkuperäinen rulettaja. Leo saa apua simpanssiaktivistilta sekä pieneltä joukkiolta ihmiskapinallisia. Nämä matkaavat kielletylle alueelle selvittääkseen totuuden planeetan ja apinoiden historiasta.
Leffan kaikki elementit ovat ennestään tuttuja karvapeitteettömistä pläjäyksistä. Maskeeraus on erinomaista ja apinoista ei ajattele oikeastaan kertaakaan, että tuolla on oikeasti ihminen sisällä. Niin ovat Cheetahit luonnollisen näköisiä. Tämä edesauttaa tottakai tarinan nauttimista. Kieltämättä herättää suurta kunnioitusta, että erikoistehoisteisiin ei sorruta liikaa. Nämä palvelevat täysin tarinaa.
Arska muistaa joskus pygminä katselleen töllöttimestä Apinoiden planeettaa. Hämärä muistikuva sarjasta; se oli jännä ja erikoinen. Kun rainan on nähnyt niin voi todeta, että kaikki nuoruuden leffa- ja tv-muistojen huiput tulee näköjään tasoiteltua. Arska odotteleekin jo seuraavaa… Kyllä tämäkin tapaus perusviihdykkeen mitat täyttää, mutta samaa fiilistä aiheesta ei jää kuin joskus muinoin. Arska uskoo vakaasti, että tämän päivän pygmit kokevat tämän päivitetyn pläjäyksen parissa samaa tunnekuohua kuin Arskakin muinoin.
