Eletään 1950-lukua Baltimoressa, jossa nuoret ovat jakautuneet taviksiin sekä rasviksiin, hyviin ja pahoihin, vanhoillisiin ja kapinallisiin. Orpo Allison Vernon-Williams (Amy Locane) on tavis, mutta on omien sanojensa mukaan kyllästynyt olemaan hyvä. Hän ihastuu rasvisten jengin johtohahmoon Wade ”Cry-Baby” Walkeriin (Johnny Depp), poikaan, jonka liikanimi tulee hänen kyvystään itkeä vain yksi kyynel. Allisonin ihastumista eivät sulata hänen isoäitinsä Mrs. Vernon-Williams (Polly Bergen), eikä myöskään Allisonin tavispoikaystävä Baldwin (Stephen Mailer). Alkaa jengien välinen kilpailu, sekä myös kilpailu Allisonin sydämestä.
Cry-Baby on komediallinen musikaali, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut kiistanalaisista elokuvista tunnettu John Waters. Tulosta ei voi moittia. Musikaaliksi Cry-Baby onnistuu erinomaisen hyvin. Watersin tyyli elokuvassa on todella yliampuva, ja hän on ilmeisesti yllyttänyt näyttelijätkin räikeään ylinäyttelemiseen. Tämä ei tee hallaa ollenkaan, sillä jo alkumetreiltä käy ilmi, ettei Cry-Baby pyrikkään olemaan vakava musikaali. Kieli poskessa mennään ihan loppumetreille saakka, ja hyvin räikeä loppukohtaus ikään kuin kruunaa humoristisen täydellisyyden. Kaikkia tällainen toteutustapa ei miellytä, mutta ainakin itseeni Cry-Babyn räikeän tahallinen yliampuvuus kolahti. Mielestäni se on elokuvan suola.
Elokuvasta huokuu 50-luvun tunnelma, kiitos erinomaisen lavastuksen ja puvustuksen. On erityisen hauskaa nähdä kuinka kammottavia asuja tuolloin käytettiin, erityisesti alusvaateiden ja uimapukujen osalta. Kuvaus ja valaistuskin ovat kunnossa, vaikka välillä käytetäänkin suorastaan tökeröjä kamera-ajoja (voivat olla myös tahallaan tökeröiksi tehtyjä). Äänimaailmalle pitää antaa noottia etupäässä piirretyissä käytettävien äänitehosteiden käytöstä. Ne ei oikein tuntuneet sopivan elokuvaan, joten ne olisi voinut jäättää pois.
Musiikki elokuvassa on kuitenkin kunnossa. Kappaleet ovat ajan hengen mukaisia ja hyvin tarttuvia sekä mieleenjääviä. Lauluosuudet on hoidettu taidolla ja niitä on ilo kuunnella. Laulupuolen hoitavat James Intveld ja Rachel Sweet, ei siis Johnny Depp ja Amy Locane, yhtä poikkeusta lukuunottamatta; King Cry-Baby kappaleessa kuullaan Deppin omaa tulkintaa. Myös tanssien koreografiat ovat näyttäviä, vaikkakin yksinkertaisia. Yksinkertaisuus johtuu pitkälti siitä, ettei elokuvassa käytetty kovin montaa ammattitanssijaa ja esimerkiksi Johnny Depp, joka ei omien sanojensa mukaan osaa tanssia, sai tanssiopetusta ennen kuin kohtaukset kuvattiin.
Elokuvan hahmokavalkadi on myös mieleenjäävä. Hahmoista löytyy mm. haulikkoa heilutteleva rokkimummo Ramona, vanha irstas valokuvaaja Toe-Joe, hirviömäinen Mona, Cry-Babyyn aina liimautuva Lenora sekä kaiken kruununa nuorten täyskahjot vanhemmat. Päähahmo Wade Walker puolestaan muistuttaa hyvin paljon rockin kuningasta. Tuntuu, että jokainen hahmo on päästään vinksallaan johonkin suuntaan, joten hupia riittää ja tylsää ei tule.
Elokuvan näyttelijäkaarti on sekin hiukan omituinen. Deppin ja Locanen lisäksi elokuvassa esiintyy mm. muusikko Iggy Pop, ex-pornotähti Traci Lords ja vilahtaapa filmissä myös Willem Dafoe. Kaiken kaikkiaan roolitus on onnistunut hyvin, ja suurin osa näyttelijöistä suoriutuu tehtävästään mainiosti. Kaikista heikoimman roolin elokuvassa mielestäni tekee Allisonia esittävä Locane. Kaikki muut naisnäyttelijät onnistuvat Locanea paremmin rooleissansa. Erityisesti aina Cry-Babylle itseään tyrkyttävää Lenora Fridigiä esittävä Kim Webb vakuutti minut. Myös Traci Lords täytti sarkansa kiitettävästi. Ja Hatchet-Facea aka Mona Malrovawskia esittänyt Kim McGuire ei varmasti katsojalta unohdu.
Tämä on Johnny Deppin ensimmäinen elokuvarooli 21st Jump Street -tv-sarjasta poistumisen jälkeen ja kaikkiaan neljäs elokuvaesiintyminen. Jo tämä rooli oli massasta poikkeava ja erikoinen, siis sellainen, mistä Johnny on tullut tutuksi. Wade Cry-Baby Walkerin roolin Depp vetää erittäin hienosti ja uskottavasti. Onkin ihmeellistä, että hän pystyi muuntautumaan teiniksi, vaikka lähenteli jo 30 ikävuotta ja onnistui muuntautumisessa paremmin kuin häntä selvästi nuoremmat kolleegansa. Johnny ansaitsee kyllä tästä roolistaan **** laakia.
Kaiken kaikkiaan Cry-Baby on erittäin viihdyttävä ja hupaisa musikaali. Se tarjoaa monta hauskaa hetkeä sekä useita unohtumattomia hahmoja. Se ei myöskään puuroudu pitkäksi jaaritukseksi, vaan soljuu mukavasti läpi tiukkana puolentoista tunnin pakettina, joten sen jaksaa katsoa läpi useitakin kertoja pysyen silti yhtä hauskana ja tuoreena. Jos elokuvan räikeästi yliampuva tyyli ei ärsytä, Cry-Baby tarjoaa mukavan katselukokemuksen josta jää hyvä mieli.
nimimerkki: John Christopher Depp II
