Suositusta Resident Evil -pelisarjasta on tehty jo kaksi elokuvaversiota. Ensimmäisen kohdalla oli mielenkiintoista seurata miten kyseinen peli onnistuttiin kääntämään valkokankaalle, ja hyvinhän siinä onnistuttiin. Toinen osa olikin pitkälle verellä ja animoiduilla ölliäisillä mässäilyä. Kolmannessa osiossa sen sijaan on otettu jonkin verran oppia edellisten virheistä, ei kuitenkaan tarpeeksi.
Elokuva alkaa Alicesta, edellistenkin elokuvien päähahmosta. Tällä kertaa verisen seikkailun keskipiste ei ole itse Umbrella-laboratorio josta kaikki alkoi. T-Viirus on levinnyt pitkin maapalloa tehden ihmisistä lihaa himoitsevia zombeja – yllätys? Meret ja joet ovat kuivaneet, rakas pallomme on muuttunut hiekkamyrskyjen keskellä ruumiilla mässäilevien aivokuolleiden leikkikentäksi. Tässä juoni liikaa paljastamatta.
Elokuva alkaa hienosti, edellisissä elokuvissa olisi jo lahdattu puoli maapalloa, mutta tässä jännitys pidetään tasaisena. Kun edellisissä Resident Evil -elokuvissa jännitys luotiin ”pelottavan” näköisillä tietokoneanimaatioölliäisillä, Extinctionissa keskitytään odotuksen/odottamattomuuden tuomaan hermostuneeseen jännitykseen, hyvä näin. Elokuvan ollessa jo puolessa välissä, ajattelin että harvoin elokuva-sarjat paranevat jatko-osissa, kunnes homma läsähtää kasaan. Pahasta tohtorista tulee tosi paha, ja hyvyyden asialla oleva Alice omaa tietysti supervoimat, superpahuus vastaan supervoimat, jee. Elokuvan alku on lupaava, loppu on kuin suoraan edellisistä Resident Evileistä.
Kerranhan tämän katsoo kelpo viihteenä, toisen kerran ehkä huonona itsemurhayrityksenä. Resident Evil: Extinction jaksaa kantaa jännitystä loppuun asti, osittain ehkä lyhyen keston (95 min) takia. Elokuva olisi saanut olla pidempi, jolloin loppuosan tönköt juoniratkaisut olisi saatu ehkä venytettyä ymmärrettävimmiksi. Näyttelijätyö pelaa hyvin, musiikit kohillaan, juoneen tämä vain kaatuu. Harmi, tästäkin olisi saanut kelpo pätkän.
Pohjan Tähti kuittaa kolmen tähden arvoisesti!
nimimerkki: Pohjan Tähti
