Kaikkien aikojen X-men filmatisointi vie viihdyttävän nostalgiselle aikamatkalle 1970 luvulle.

21.5.2014 17:08

X-Men mutanttiryhmä on koolla jälleen uudessa X-Men: Days of Future Past elokuvassa, joka yrittää samalla kokeilla ennennäkemätöntä menetelmää yhdistää vanhempien X-Men elokuvien porukka parin vuoden takaisen X-Men: First Classin nuorempien hahmojen kanssa. X-Men: Days of Future Past onkin yhtä aikaa jatko-osa X-Men: First Class, The Wolverinen toiselle sooloelokuvalle ja hieman vuoden 2006 X-Men: The Last Stand elokuvalle. X-Men: Days of Future Past sisältää täten myös useita viittauksia aijempiin X-Men elokuviin ja lopputeksteihin on jätetty vielä pieni pala-purtavaksi.

Kaksi ensimmäistä X-Men elokuvaa ja loistavan Epäillyt trillerin ohjannut Bryan Singer palaa ohjaajan pallille X-Men: Days of Future Pastin luotsiksi. Käsikirjoittajat Simon Kinberg ja X-Men: First Classin ohjaaja Matthew Vaughn ovat hyödyntäneet tarinassa Chris Claremontin kirjoittamaa sarjakuvaa ja sekoittaneet sen pohjalta onnistuneesti aikamatkustusteemaa ja tuomionpäivän tunnelmaa. Viime vuoden The Wolverinen toisen sooloelokuvan lopputekstien lomassa nähtiin pieni vilahdus mitä ja keitä X-Men: Days of Future Past tarinassa tullaan näkemään.

Vuonna 2023 mutanttien elämä on menossa kohti lopullista tuhoa kun arvostettu keksijä Bolivar Trask (Peter Dinklage) kehitti maan johtomiesten toiveesta aseen Sentinel-vahtirobotit, jotka metsästävät mutantteja loppuun asti. Ajan saatossa Sentinel ohjelma karkasi ikävästi käsistä. Vanhoilla vihollisilla Xavierilla (Patrick Stewart) ja Magnetolla (Ian McKellen) ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähettää Wolverine (Hugh Jackman) ajassa takaisin 1973-luvulle muuttamaan muutama historiallinen seikka ennen kuin Sentinellit pääsevät valtaan. Nuorempi Xavier (James MacAvoy) ei aluksi usko väitteitä tulevaisuudessa tulevasta hävityksestä. Toisaalla nuorempi Magneto (Michael Fassbender) viruu tarkoin vartioidussa vankilassa tekemistään rötöksistä.

X-Men: Days of Future Past on lähestulkoon täydellinen viihdepaketti, josta varmasti jokainen löytää jotain ja samalla X-Men: Days of Future Past kiilaa helposti X-Men elokuvien kärkipaikalle, jättäen taakseen myös Bryan Singerin ohjaaman erinomaisen X2:sen ja lähentelee jo hieman Zach Snyderin upean Watchmenin tasoa sarjakuvafilmatisoinneissa. Visuaalisesti näyttävien toimintajaksojen ohella hahmot saavat juuri sopivasti aikaa tunteilleen ja toisilleen. Välillä X-Men: Days of Future Past etenee jo pariin kertaan suoranaisena poliittisena-trillerinä. Ihmisten ja mutanttien välistä konfliktia on jo kuvattu aijemmissakin X-Men elokuvissa viihdyttävästi ja varsinkin X-Men: First Classin Kuuban ohjuskriisi tarinan keskellä oli hieno lisämauste, mutta tällä kertaa kaikki viedään astetta pidemmälle. Onko mutantit uhka vai vähemmistö? kysymys on pinnalla melkein koko elokuvan ajan ja vähän sen jälkeenkin.

Aikamatkustusteemaa X-Men: Days of Future Past hyödyntää viihdyttävän onnistuneesti. Käsikirjoittaja Simon Kinberg on halunnut ottaa vaikkuteita kahdesta ensimmäisestä Terminator elokuvasta ja parin vuoden takaisesta erinomaisesta Looperista, mutta pitää siitä huolimatta paketin omalla tiellään. Visuaalisesti X-Men: Days of Future Past on hienonnäköinen sci-fi toimintadraama. 2023 Luvun raunioiset sodan jälkeiset kuvat ovat sopivan jylhiä, joissa vain Sentinellien alukset kiertelevät hiljaisella taivaalla. Puolestaan 1970 luvun meininki on vaatetusta, musiikkeja ja ajankuvaa myöten hiottu kuntoon. Taustalla kummitelee historiallisia tapauksia Richard Nixonista-Vietnamin sotaan.

Simon Kinberg ja Matthew Vaughn osaavat myös tasapainotella huumoripitoisemman meiningin kanssa, mutta tarina saa myös mukaan vakavuutta ja traagisuutta sopivasti ja tälläinen tunnetilojen pyöritys toimii erinomaisesti. Elokuvan hienoimpiin hetkiin lukeutuu pieni keskustelutuokio nuoremman ja vanhemman Xavierin välillä. Metalliset tappokoneet Sentinellit ovat yhdet hienoimmista viime vuosien CGI-luomuksista, varsinkin 1970 luvun versiot ovat hauskannäköisiä peltiheikkejä.

Nimekäs näyttelijäkaarti tekee rooleissaan hyvää työtä kaikki, mutta kolme nousee reunuksen yli. Hugh Jackman on vain tullut ja ottanut Wolverinen roolin itselleen ja pistää ahmamutantin tälläkin kertaa heilumaan kunnolla. Viime vuosien kovimpiin näyttelijöihin lukeutuva Michael Fassbender rakentaa nuoresta Eric Lehnshheristä/Magnetosta aidon antisankarin, jonka viha/ystävyyssuhde ihmisiin ja mutantteihin tekevät hänestä täysin arvaamattoman hahmon ja saapa siinä sivussa urheilustadionikin vähän kyytiä Magneton käsittelyssä. Mainio James McAvoy tekee loistavan tulkinnan nuoren Xavierin roolissa.

Konkarit Patrick Stewart ja Ian McKellen hoitavat vanhemmat Xavierin ja Magneton roolit vapaalla vaihteella. Yhden X-Men elokuvien tunnetuimman vihulaisen viileän armeijaheppu Strykerin saappaisiin astuu Brian Coxin ja Danny Hustonin jälkeen nuorempi Josh Helman. Game of Thrones sarjasta tunnettu Peter Dinklage on kaiken pahan alulle pistävä Trask. Jennifer Lawrence esittelee jälleen viihdyttävästi muotojaan Mystikkona. Evan Peters uutena tulokkaana Quicksilverinä ja Nicholas Hoult Hank McCoyna ovat myös hyvin mukana karkeloissa. Mark Camacho on Vietnamin-sodasta ja erityisesti mutanteista päänvaivaa saava presidentti Richard Nixon.

Kokonaisuutenna X-Men: Days of Future Past on kaikkien aikojen X-men filmatisointi vie viihdyttävän nostalgiselle aikamatkalle 1970 luvulle. X-men saaga jatkuu vielä X-Men: Apocalypse (2016) ja Wolverinen kolmannella sooloelokuvalla (2017), mutta saapa nähdä yltävätkö tämän tasolle.

Arvosteltu: 21.05.2014

Lisää luettavaa