No enpä totisesti ollut tietoinen näistä Robert Rodriguezin ”lastenleffoista”. Onhan nuo R.R:n toimintaleffat tullut pääsääntöisesti katsottua, mutta ei ne omia makutottumuksia pahemmin mukaile. Jännää/kauheaa huomata että pidän tästä äijän toisenlaisesta, lapsellisesta meiningistä enemmän. Spy Kids 3 tempaisi alkuyskimisten jälkeen mukaansa yllättävänkin hyvin.
Leffa alkaa aiheeseen perehtymättömälle varsin hauskasti. n. 12-vuotias vakoojakaveri, Juni on siirtynyt eläkkeelle ja on päättänyt ettei enää koskaan työskentele vakoojajärjestön leivissä. Kunnon kliseen tapaan ääni muuttuu kellossa. Junin sisko on nimittäin pulassa jämähtäneenä vasta julkaistun videopelin sisään virtuaalitodellisuuteen. Juni päättää tehdä vielä tämän yhden keikan eli pelastaa siskonsa ja siinä sivussa koko maailman. Videopelin kehittäjällä ”Leluntekijällä” on pahat mielessä. Tästä päästäänkin varsin huimaan animaatioseikkailuun (tyyliin Roger Rabbit) kun mennään seikkailemaan pelin sisään. Henkilöhahmot ovat oikeita, mutta kaikki muu on tehty tietokoneella. Virtuaalimaailma antaa vapauksia irroitella sydämen kyllyydestä ja sen Rodriguez näyttää osaavan. Leffan tuotantobudjetti ei päätä huimaa, mutta mielikuvituksella ja osaamisella tuollaiset pikkuseikat voidaan näppärästi ohittaa.
Aikaisempia osia ei jäänyt pahemmin kaipaamaan vaikka mukana olevien henkilöiden taustoitusta löytyy sitä kautta takuulla enemmän. Leffa toimii siis ihan hyvin omillaan. Kyseessä on videopelimäinen seikkailu, jossa toimintakohtaukset vaihtuvat luonnollisesti pelin tasojen mukaan. Ja kun kahlaa lätyn kohtuulaajan extramateriaalin läpi niin hoksaa että alunperin leffan tarkoitus ei ollut edes olla Spy Kidsien jatko-osa vaan oma erillinen nuorten/lasten toimintaleffa.
En aluksi edes tajunnut että leffa on tehty 3D-leffaksi teattereihin ennenkuin tulin katsoneeksi extrat. Luulin että nimessä esiintyvä 3D viittaa vain tuohon leffan virtuaalitodellisuuteen, 3D-animointiin yms. mutta näinhän ei lopulta ollutkaan. Extrojen jälkeen palaset loksahtivat paikoilleen. Sysvyyssuuntaista liikettä ja kappaleiden lentelemistä kameraan päin oli tämän takia paljon. Olisipa mielenkiintoista nähdä kuinka tämä pläjäys tosiaankin toimii teattereissa vai toimiiko sittenkään.
Lätyn laadukkaat extrat antavat tässä tapauksessa huimasti lisäinfoa tekemisestä. Koko leffasta 90% on kuvattu pienessä studiotilassa green screeniä (Dream Screeniä) vasten ja loput on tehty tietokoneella. Tässä tapauksessa on hauskaa nähdä rinnastuksena kuinka kohtaukset tehtiin ja miltä ne lopputuloksessa sitten näyttävät. Kohtuullisen kattavissa extroissa on mukana myös pieni tietopaketti 3D-leffojen historiasta ja siitä kuinka ne ilmestyvät jossain muodossa joka kymmenes vuosi ihmeteltäväksi. Maailmankaikkeuden huonoin leffa ”Plan 9 from outer space” on ollut sekin alunperin 3D-leffa teattereissa, enpä tiennyt sitäkään. Paljon tulee ainakin tälle leffafanille uuttakin asiaa. Extrojen hauskinta antia on lopulta Rodriquezin ns. tavalliset kotivideoclipit, joissa tämä on kuvannut lapsiaan leikkimässä. Mies on lisännyt hiukan malliksi lisäjännitettä marketista löytyvillä äänitehostelevyillä.
Spy Kids 3:ssa kaikki toimii ja vauhdikas kokonaisuus viihdyttää jo lapsen kengistä ulos kasvanuttakin katsojaa. Pläjäyksestä nautinnon saaminen vaatii oikeanlaisen asenteen. Taidetta tämä ei ole, mutta vauhdikasta ja nerokasta viihdettä kylläkin. Mukana menossa on lopulta yllättävänkin paljon hollytähtiä (mm. Sylvester Stallone, Antonio Banderas, Salma Hayek, Bill Paxton). Nuoret päähenkilöt ovat ainakin tälle katsojalle varsin uusia tuttavuuksia.
