Gavin D’Amato (Danny DeVito) on avioeroihin erikoistunut lakimies. Hänen asiakkaansa (Dan Castellaneta) saa kuulla ilmaiseksi tapahtumasta jota Gavin todisti ja kun miehen tuntitaksa on 450 dollaria ja hän käyttää sitä ilmaiseksi on asia jotain todella tärkeää. Oliver (Michael Douglas) ja Barbara Rose (Kathleen Turner) olivat onnellisesti avioituneita, menestyivät ja saivat kaksi lasta, Joshin (Sean Astin) ja Carolynin (Heather Fairfield), mutta lasten alkaessa siirtyä omiin elämiinsä ja Barbaran alkaessa oman liiketoimintansa on ilmassa muutoksia. Avioero siis on tulossa ja ehdot ovat sellaisia joita kumpikaan ei voi sietää. Kaikki on sallittua rakkaudessa ja sodassa ja vaikka naisen voittajaa ei kummassakaan löydä ei mies ole yhtään sen huonompi ja jälki on rumaa.
Danny DeViton, lyhyen, kaljuuntuvan paksukaisen mitättömän lyhyt mitta ei estä häntä olemasta tavattoman kyvykäs. Vakuuttavien näyttelijäsuoritusten lisäksi ohjaajana kunnostautunut pätkä omaa omalaatuisen tyylin. Ruusujen sota on juurikin hyvä kuvaus pikimustasta huumorista elokuvakerronnassa joskin Michael Leesonin sovitus Warren Adlerin romaanista ei ole haitaksi. Tarinan alkupuoli rakentaa henkilöhahmot ja miljöön ja on ajoittain suorastaan tylsän siirappista seurattavaa, mutta kun tämä ylipitkä ensimmäinen näytös saa [I]suuren käänteen[/I] alkaa se toinen ja huimaavan ilkeää huumoria omaava toinen näytös mikä on täynnä mitä irvokkaampia, tylympiä ja mustempia kohtauksia joissa hirtehinen nauru pääsee valloilleen ja ainoa eritehuumoriin turvautuminen on törkeässä hauskuudessaan mestarillisesti rytmitettyä ilkeilyä. Kolmas näytös on hajotettu tarinan sisään.
Michael Douglas ja Kathleen Turner ovat kirjaimellisesti toistensa kurkuissa kiinni ja alun sokerinen puolisko ei paljoakaan anna tilaisuutta todella vahvoihin suorituksiin. Toisen, sen hauskemman puoliskon alkaessa molemmat pääsevät paahtamaan iso vaihde silmässä ja napauttelevat ilkeydet lasersäteen tarkkuudella ja kun hanskat otetaan pois ei se tee tilannetta sen helpommaksi. Danny DeVito itse pysyy taustalla kaiken nähneenä lakimiehenä joka piti viimeistä savukettaan sille varatussa kotelossa 13 vuotta kunnes sille tuli tarvetta ja se tuli juurikin Oliveri ja Barbaran sotkua seuratessa.
Lopputulos on erinomaisen ilkeää huumoria omaava musta komedia, mutta ylipitkä aloitus vie komedialta parhaan terän vaikka hauskuus ei missään vaiheessa lopu. Moinen kauneusvirhe on kuitenkin siedettävissä, sillä komedia on todella hauskaa ja todella mustaa.
