Christopher Walkenin esittämä gangsteripomo Frank White palailee kotikulmilleen monen vuoden vankilatuomion jälkeen. Sama vanha jengi, uudet kujeet on homman nimi ja White ryhtyy vankistelemaan asemaansa New Yorkin alamaailmassa tarkoituksena nousta uudelleen korkeimmalle. Huumeita kaupitellaan entiseen malliin ja kansainvälinen rikolliskaarti on vallannut Whiten apajat. White tykkää asiasta kyttyrää ja haluaakin ohjat haltuunsa, vaikka sitten kovin keinoin. Poliiseillakin on jotain sanottavaa asiaan ja ongelmia alkaa syntyä pikkuhiljaa sitä kautta. Yksinkertainenkin juoni osaa joskus olla toimiva, mutta se vaatii arvoisensa toteutuksen. Tässä tapauksessa lipsutaan penkin alle, ikävä kyllä.
Nimiluettelo on jotakuinkin kattava, mutta kuten usein tähtiä pursuavissa elokuvissa käy, vain harva onnistuu nousemaan esille kuvaruudulla. Walken on elokuvan nimen mukaisesti se kuningas, eikä tämän hitusen horjuvaakaan valtaistuinta uhata millään lailla. Toimintasankari Wesley Snipes, nykyinen tv-kasvo David Caruso ja erityisesti luimistelevista pahisrooleistaan tuttu Steve Buscemi venyvät kameran eteen vähissä määrin ja harmillisen heikoin tuloksin. Fishburnen Larry on kokenut Matrix-trilogian myötä ns leimautumisen, eikä tämän hapuilu gangstarosvona ole kovinkaan uskottavaa, saati sitten nautittavaa katseltavaa. Coolin tukka-lookin omaava Walkenkaan ei pääse esittelemään kaikkia kykyjään, mutta vetää silti omalla lunkilla tyylillään hyvän konnaroolin.
Alkuosa ei onnistu herättelemään sen kummempia ajatuksia ja leffaa katsoessa odottaa kokoajan ilotulituksen alkavan, mutta sitä saakin sitten odotella elokuvan loppupuoliskolle asti. Toivoton gangstameininki ei sovi täysin yksiin Walkenin tyylikkään hienostoparatiisin kanssa ja peliä pelataan hieman ristiriitaisin, joskin paikoin hienoin kuvin. Alamaailman konnajengit toki ovat värikkäitä ja heppuja löytyy laidasta laitaan, mutta sellaista iskevää ja elämää suurempaa kilpailua ei pystytä kehittämään. Paukkuja kyllä välillä kylvetään ja väkivalta osaa olla nättiäkin, mutta tällä kertaa toiminnasta ei ole elokuvan paraatipelastajaksi. Amerikassa leffalle meinattiin alkujaan jopa X-luokitusta (kaikista korkein mahdollinen ikärajaluokitus USA:ssa), ajat näköjään muuttuvat kuitenkin kiivaalla tahdilla, kun ei tämä niin verinen ollut nykyajan mittakaavassa.
Elokuvan hyvien puolien listaaminen ei vie paljoa aikaa. Christopher Walken osaa olla tyly pomo niin halutessaan ja mies kantaakin suurimman taakan harteillaan. Ne pari harvaa hetkeä gangsterifiilistä tavoitellaan, mutta kuivanlaiseksi kokonaisuudeksi leffa tahtoo väkisinkin uupua. Juoni (mikä juoni?) on paperinohut eikä se tunnu kantavan tasapainoisen elokuvan vertaa. Abel Ferraran ohjaus on muutenkin vähän liian laiskanoloista, vaikka lopussa mies petraakin otettaan. Yhteenvetona tavallistakin tyhjempi rikosraina on kyseessä, enkä ihmettele yhtään, miksi en ole tästä aikaisemmin kuullutkaan. Pehmeä käsikirjoitus kinkeää leffaa vahvasti alamäkeen ja keskivaiheilla romahduspiste on lähellä, mutta osuvan loppuratkaisun kohdalla noustaan syvimmästä ojasta.
Uudehkon suomijulkaisun kannessa komeilevat nimimiehet ja perinteisen yliampuvat sloganit kannattaa unohtaa ja jättää leffa kiltisti uinumaan alelaarien pohjalle. Muualle tällaista leffaa on vaikea sovittaa.
nimimerkki: Lutkus
