Inkkaripäällikön rento asenne sopisi esikuvaksi kenelle tahansa.

14.7.2003 10:12

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Little Big Man
Valmistusvuosi:1970
Pituus:150 min

Inkkarileffat ovat yleensä joko tyyliä ”villit tulee ja tappaa meittin” tai ”valkoinen mies on tehnyt meille vääryyttä” ja välimuotoja ei juuri tunneta. Pieni suuri mies on ilahduttava poikkeus. 120-vuotta ja risat nähnyt Jack Crabb (Hoffman) on elokuvan päähenkilö. Pikkupoikana Jack menetti vanhempansa intiaanien hyökkäyksessä. Tueksi ja turvaksi jäi vain sisko, josta hänestäkään ei paljon iloa ollut, kun cheyennet kuljettivat lapset leiriinsä. Siitäkös se seikkailu sitten alkoi? Jack, tuo suuri sankari, kertoo elämästään letkeästi kuin paroni von Münchaussen. Värikäs tarina on pullollaan värikkäitä hahmoja. Jack puhuu mm. vuosi vuodelta ruumiinosiltaan yhä köyhemmästä puoskarista (Balsam), voittoisasta kenraalista sekopääksi ajautuvasta Custerista (”Saippua” Mulligan), isolla r:llä rakastavasta uskonnaisesta (Dunaway) ja leppoisasti rauhanpiippua polttelevasta intiaanipäälliköstä (George). Onpa Crabb, intiaaninimeltään Pieni Suuri Mies, kohdannut muutaman kerran Wild Bill Hickokinkin, tuon äijistä äijimmän pyssysankarin.

Dustin Hoffman on pääosassa lyömätön. Jack Crabb on mitättömyys, joka elämänsä aikana on ehtinyt olla vähän kaikkien puolella ja kokeilemaan kaikkea. Tämä setä on ollut niin juoppo pyssysankari ja kuuliainen kristitty kuin intiaani ja siitossonnikin. Pelkurimaisuudellaan jopa Custerin viimeisestä taistelusta (ainoana valkoisena) selvinnyt antisankari on kuin tehty Hoffmanin esitettäväksi. Sivuosissa esiintyvät näyttelijät ovat kaikki mainioita koomisuudessaan. Faye Dunaway on roolissaan hivenen jäykkä, mutta parempaa henkilöä rouva Pendrakeksi on silti vaikea keksiä. Kaikkein luontevimmin esiintyy Chief Dan George, jonka hahmon ikimuistettavia lausahduksia (”Tänään on hyvä päivä kuolla.”) on lainailtu ties missä. Inkkaripäällikön rento asenne sopisi esikuvaksi kenelle tahansa.

Penn on koonnut elokuvansa erikoisista aineksista, mutta saanut sen kuitenkin toimimaan. Pientä suurta miestä on ilo katsoa useammankin kerran. Jokaisella kerralla se antaa jotakin uutta ja hurmaa. Aivan kuin isoisä turinoimassa vanhoista hyvistä päivistä.

Arvosteltu: 14.07.2003

Lisää luettavaa