Matti Kassilan uran huippuihin lukeutuvassa kolmiodraamassa ”Sininen viikko”, ramman miehen nuori vaimo ja hänet Telttaniemen leirialueella tapaava nuorehko mies antautuvat viikon ajan kestävään intohimoiseen suhteeseen. Ilma on mitä mainioin kesäiselle romanssille, mistä elokuvan nimikin johtuu. Onnellinen pari nauttiikin täysin sydämin äkillisestä kiihkosta ja Suomen kesän antimista, mutta taustalla vaanii jatkuva pelko siitä, että naisen aviomies pääsee selville kielletystä romanssista.
Suomalainen klassikko ei kerro pelkästään uskottomuudesta, vaan se myös tutkii klassista asetelmaa, jossa rinnakkain ovat asetettuina vanhuus ja nuoruus: huomattavasti vaimoaan vanhempi mies on pitänyt vaimostaan hyvää huolta siitä asti kun neljä vuotta sitten hänet tapasi, jolloin nainen oli vielä nuori tyttö ja epätoivoisessa tilanteessa menetettyään vanhempansa. Jo kunnioitettavan iän saavuttaneesta miehestä tulikin tytölle aviomiehen lisäksi myös eräänlainen isähahmo, mutta voiko tätä suhdetta silti pitää aitoon rakkauteen perustuvana liittona? Tällaisessa suhteessa tapahtuu väistämättä ainakin pienimuotoista manipulointia, joka saattaa muuttaa varsinkin jo muutenkin kovia kokeneen yksilön sisintä.
Intohimoisessa tarinassa avainhenkilöiden välinen ilmapiiri tihentyy askel askeleelta, mutta tunteiden otettua lopullisesti vallan, myös rahakin menettää lopulta merkityksensä. Valpas katsoja kiinnittää huomiota tarinassa esiintyvään kalliiseen sormukseen, koska sillä on koko teokselle tärkeä symbolinen merkitys.
Kassila ei syyllistä mitään yksilöä tai moralisoi näiden yksittäistä tekoa, vaan lähinnä tutkii, kuinka monimutkainen ihmisluonne kokonaisuudessaan on kaikkine särmineen ja yllätyksineen. Elokuva siis eroaa monesta aikalaisistaan siinä mielessä, ettei se aseta sanomaansa mustavalkoisiin kehyksiin, vaan piirtää henkilöhahmoistaan uskottavan viistoja.
Elokuvassa viehättää myös sen työläisnäkökulma: kolmiodraaman nuorempi mies on tehtaalla töissä, mutta tapaaminen ihastuttavan naisen kanssa onnistuu vain unohtamalla työnteko viikon ajaksi ja keksimällä nopea tekosyy töistä lintsaamiseen. Seisoskellessa siinä saaren rannalla turvassa onkin hyvä sitten naureskella ivallisesti kaukaisuudessa savuavalle tehtaalle. Kuten usein vastaavanlaisessa tilanteessa on kuitenkin tapana, pilkka ei välttämättä osu pelkästään omaan, vaan myös toisen ihmisen nilkkaan, jolloin on jo myöhäistä alkaa kuuntelemaan jo hyvän aikaa kolkutellutta omantunnon ääntä.
