Sanotaan ihan suoraan, etten ole oikein ennen hiffannut näiden Pekko-elokuvien pointtia, mutta nyt hieman vanhempana olen oppinut pitämään Koivusalon keksimän ja esittämän Pekon seikkailuista. Jos niitä sitten haluaa seikkailuiksi kutsua yleensäkään.
Elikkäs tässä on Pekko-sarjan neljäs episodi, joka on kyllä hieman samaa osastoa kuin kolme ensimmäistä. Pekko heittelee mielestäni ajoittain aivan hyvää herjaa, mutta paras terä on jutuista jo selvästi hävinnyt.
Tutut Tyräahon asukkaat ovat taas kehissä. Niin ja jollei joku vielä tunne heitä, niin valitan.No, eräänä kauniina päivänä Pekon kotikylän rautatieasemalla astuu junasta tyylikäs tumma kaveri, joka on jokseenkin edustavamman näköinen kuin normit Tyräaholaiset.No tämä musta veikko, ei herätä kyläläisissä muuta huomiota kuin pientä kauhistusta. Aluksi. Kun sitten monet kauhistuneet ”iik neekeri”-huudot on huudettu, kylän poliisi Reino (Nikkari) onnistuu hukkaamaan sylivauvan, jonka tämän vaimo oli luottaen tälle antanut. Ja kun kylään on juuri saapunut mustamies, poliisi alkaa tottakai epäillä, että kylän vierailija harrastaisi valkoista orjakauppaa. Onko se todella totta? Jaa, että miten tämä liittyy tarinan päähenkilöön Pekkoon, joka on tavallinen juntti joka elää äitinsä luona? Aivan. Sama runko kuin muissa Pekko-leffoissa. Pekolla löytyy aina joitain hiukkasen erikoisia ratkaisuja tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Pekko ja muukalainen on suunnattu koko perheelle, joten ehkä jo sen takia tarinaan ei ole lisätty aivan käsittämättömiä juonenkäänteitä, vaan ne on unohdettu melkeinpä tyystin.
Tämä Pekko-sarjan nelososa on kyllä paljon huonompi kuin edeltäjänsä Pekko ja massahurmaaja, mutta parempi kuin Pekko ja unissakävelijä. Se kuuluu samaan kastiin kahden ensimmäisen Pekko-osan kanssa, elikä keskikastiin. Pekko elokuvat ovat siinä mielessä kiintoisia, että samoja henkilöitä pyöritetään ruudussa osasta toiseen. Parhaita näyttelijöitä elokuvassa ovat ehdottomasti tympeän pieneen rooliin aina jäävä Jope Ruonansuu ja ”Kyllä isä osaa”-sarjasta tuttu Tuija Ernamo. Muuten näyttelijäkaarti ei säväytä oikein millään taholla. Ei hyvällä eikä surkealla.
Pekko ja muukalainen on hienoinen pettymys Pekko-elokuvien sarjassa. Pekon huumori on jälleen enemmän kuin erikoista, eivätkä hänen ns. kepposensakaan niin kummoisia enää ole. Palatakseni Pekon huumoriin, sanon että jollei lapsena kolahda, niin kokeile parin vuoden päästä uudestaan. Toivotaan ettei Pekko ja muukalainen ainakaan herätä rasistin piirteitä nuoremmissa katsojissa.
Pekko ja muukalainen on ihan mukiinmenevä perussuomalaisuutta kuvastava huumoripläjäys, joka ei valitettavasti enää pahemmin naurata muttei kyllä vihastutakaan. Koivusalo onnistui jälleen mukavasti.
nimimerkki: Movie Myers
