Aleksandr Nevski kertoo venäläisten kansallissankarista Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevskistä, joka pysäytti saksalaiset Peipsijärven jäällä 1200-luvulla. Tämän elokuvan mukaan julmat saksalaiset ovat tunkeutuneet Venäjälle ja alkavat sortamaan sen väestöä. Talonpojat pyytävät Nevskiä, joka oli hieman aiemmin voittanut ruotsalaiset Nevalla, ajamaan saksalaiset pois Venäjältä.
Aleksandr Nevski on yksi Sergei Eisensteinin tunnetuimpia elokuvia Panssarilaiva Potemkinin ja Lakon rinnalla. Nevskin yhdistää Potemkiniin ja Lakkoon melko näkyvä propaganda. Tässä kuitenkin propaganda on jo erittäin näkyvää. Elokuva on tehty vuonna 1938 ja valmistusajankohta näkyy tässä leffassa. Hitler oli vallassa Saksassa ja hän oli jo määrätietoisesti luomassa Suur-Saksaa. Oli vain ajan kysymys, milloin Saksa hyökkäisi Neuvostoliitoon. Eisenstein joutuikin tekemään Stalinin määräyksestä elokuvan, joka kannustaisi venäläisiä taistelemaan saksalaisia vastaan.
Aleksandr Nevski on erittäin selkeästi propagandaelokuva. Elokuvan propagandaa ei voi olla huomaamatta. Propaganda näkyy muun muassa elokuvan musiikissa. Melodiat ovat melko mahtipontisia ja laulut kehottavat venäläisiä tarttumaan aseisiin ja taistelemaan ja kenties jopa kuolemaan kotimaansa puolesta. Myöskin dialogi on aika propagandavoittoista. Esimerkiksi yksi nuori nainen sanoo ottavansa miehen, joka taistelee rohkeimmin saksalaisia vastaan. Myös muutkin elokuvan hahmot korostavat puheissaan jokaisen venäläisen velvollisuutta taistella kotimaansa puolesta. Taisteleminen Venäjän puolesta tämän elokuvan mukaan on paitsi jokaisen venäläisen velvollisuus niin se on myös kunniakasta. Muutenkin saksalaisvastaisuus näkyy leffasta. Saksalaiset esitetään julmina valloittajina ja venäläiset esitetään tavallisina talonpoikina, jotka haluaisivat elää rauhassa. Aleksandr Nevskissä on muutenkin paljon yhtymäkohtia senaikaiseen maailmaan. Tosin vaikka saksalaiset esitettiinkin tässä melko julmina, niin natsit olivat varmaan vieläkin pahempia.
Tämä elokuva on kyllä helppo käsittää propagandana. Mutta löytyy tästä muutakin kuin tuo propagandapuoli, joka ei ainakaan omalla kohdallani pisteitä nosta. Tätä voi toki tarkastella historiallisena elokuvana. Tosin itse en lähde historiallisilta lähtökohdilta tätä arvioimaan, kun tiedot tuosta keskiajalla tapahtuneesta rähinästä ovat olemattomat. Elokuvalliselta kannalta tätä voi pitää kuitenkin melko onnistuneena. Eisenstein käyttää tässä samanlaista kuvausmenetelmää kuin Panssarilaiva Potemkinissa. Kuvat ovat laajoja ja kohtausten kuvaus mahtipontisen oloista. Joukkokohtaukset ovat vuoden 1938 mittapuun mukaan varsin onnistuneita, vaikka muutamat taistelukohtaukset ovatkin mielestäni hieman tökeröitä. Musiikkikin on ihan hienoa, eivätkä näyttelijätkään mitään huonoja ole.
