Marvel vs. DC -asetelma on ja pysyy. Siinä missä X-Men-tarinoiden sakki ja Avengers-poppoo houkuttelevat huumorilla ja ainakin jonkin tasoisella värikkyydellä, DC:n talliin kuuluvat Batman ja Teräsmies ovat niin vakavia ja synkkiä, että nämä ominaisuudet luisuvat pahimmillaan välillä tahattoman huumorin puolelle.
Man of Steel -leffan puitteissa uudelleen synnytetty Teräsmies (Henry Cavill) on tässäkin leffassa edelleen muukalainen, jolla on kuuma kroppa ja uljas katse, mutta muuten puiseva olemus. Hänen tarinansa jatkuu siitä, mihin Man of Steel supervoimat omaavan ja ihmisperheessä kasvaneen kryptonlaisen jätti: yli-ihmiselle on pystytetty patsas, hän on saanut Lois Lanen (Amy Adams) vierelleen, eikä viittamies kovin paljon jaksa miettiä tuhoja, joita supervoimilla voi saada aikaan.
Christian Balen ja Christopher Nolanin jätettyä Batman-seikkailut taakseen netin vääräleuat nauroivat itsensä tärviölle Ben Affleckin perittyä roolin Balelta. Affleck ei edes yritä kähistä osassa kuin raakoja lepakoita aamiaiseksi nauttiva eksentrikko, vaan hänen Batman-äänensä kuulostaa luontevammalta. Tosin tämä elokuva ei olisi kaivannutkaan omissa mehuissaan rypevää lepakkomiestä murisemassa maskinsa takaa turhanpäiväisiä. Sen sijaan paikalle on haluttu varakas uhkapeluri, jolla on aitoa paloa puskea eteenpäin ja näyttää kykynsä (sekä asemansa huippukalliiden varusteidensa kautta), vaikka joku jossain naureskelisikin. Affleck sopii tällaiseen osaan, joskin elokuvantekijöiltä on ollut riskialtis veto laittaa vasta Man of Steelissä kykyjään suurelle yleisölle esitellyt Henry Cavill vastakkain suuren yleisön paljon pitempään tunteman Affleckin kanssa. Mutta toisaalta tämän elokuvan myötä esitelty uusi Batman on hahmo, jonka tuleekin herättää myös esittäjänsä kautta enemmän sympatioita katsojassa kuin Teräsmiehen.
Batman v Supermanin perusongelma on sen nimisankarien eriarvoisuus. Molemmat ovat kaksoiselämää eläviä miehiä, mutta vain toinen heistä on ihminen. Teräsmiehelle luonnollinen olotila on se, jossa hän kiitää ilmojen halki ilman naamiota ja järjestelee asioita yli-inhimillisin voimin. Batmanin luonnollinen olotila on naamioton Bruce Wayne, upporikas Wayne-yhtiöiden johtaja, jota traaginen menneisyys painaa, vaikka hänen pukunsa olisikin siisti ja kauniit naiset tekisivät tuttavuutta.
Tästä ja myös siitä huolimatta, että teoriassa Batman ja Teräsmies oikeastaan ovat molemmat ns. hyvän puolella, tämä elokuva asettaa nämä kaksi hahmoa vastakkain. Asetelman teennäisyys korostuu eniten leffan kliimaksissa, jossa kaksikko paiskoo toisiaan pitkin katuja, seiniä ja ihan mitä tahansa, kuten tämän tyylin elokuvien taisteluissa kuuluu, jotta efektipajan väki pääsisi näyttämään massoille, miten isoja jytkyjä ja pölypilviä megabudjetilla pystytään toteuttamaan. Ongelmaa ei ratkaise, vaan pikemminkin pahentaa se, että tuon yhdentekevän tilanteen murtamiseen tarvitaan yhdentekevältä kuulostava pikkuseikka.
Batman v Superman: Dawn of Justice tuo lopulta oikeutta oikeastaan vain yhdelle sankarille, eikä hän ole kumpikaan rainan otsikossa esiintyvistä pukareista. Ihmenainen tai Wonder Woman Diana (Gal Gadot) esitellään elokuvassa viileän päättäväisenä ja omaehtoisena taistelijattarena, jonka omaa elokuvaa tämän näyttäytymisen jälkeen voi odottaa kasvavalla mielenkiinnolla. Tässä rainassa hänellä ei ole vielä varsinaista tekemistä, koska pitäähän nyt poikien päästä tekemään oman juttunsa, heidän nimensä ovat kuitenkin elokuvan otsikossa.
