Flight kertoo nimensäkin mukaisesti lentämisestä. Robert Zemeckis tekee paluun ohjaajan penkille pienen tauon jälkeen. Pääosassa nähdään draamaelokuvien mestari Denzel Washington. Eihän elokuva voi olla huono, jos sen pääosassa on Washingtonin tasoinen näyttelijä ja ohjaajankin CV:stä löytyy mm. elokuvat Cast Away ja Forrest Gump.
Itse elokuvan juoni on yksinkertainen. William ”Whip” Whitaker (Washington) on arvostettu lentokapteeni, jonka ongelmana on kuitenkin alkoholi ja huumeet. Miehen alkoholinkäyttö saavuttaa huippunsa, kun villin yön jälkeen mies suuntaa lennolle. Hieman olutta ja viiva kokaiinia ja Whip on jälleen kunnossa. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen. Lähtöpaikan myrsky ja yläilmojen turbulenssi aiheuttavat ongelmia, mutta niistä selvitään. Mekaaninen ongelma kuitenkin sekoittaa pakkaa ja lopulta Whitaker joutuu tekemään pakkolaskun. William Whitaker herää sankarina, hänen urotekonsa pelasti 96 ihmishenkeä, vaikkakin kuusi henkilöä sai surmansa. Suurelle massalla William Whitaker on ”true American hero”, mutta taustalla kytee kunnon skandaali.
Flight käsittelee todella vakavaa aihetta, mutta valitettavasti käsittely jää melko pinnalliseksi ja ”hollywoodmaiseksi”. Itse alkoholismiin ei pureuduta niinkään, vaan enemmänkin nojataan henkilödraamaan ja Whitakerin hahmoon. Elokuvan kannalta olisi ollut hienoa, jos alkoholismiin ja sen vaikutuksiin oltaisiin pureuduttu kunnolla. Nyt elokuvan tekijöillä oli ehkä ollut tärkeämpänä ajatuksena shokeerata katsojia ajatuksella ”katsokaa, lentäjännekin voi olla päissään. Miettikääpä sitä!”.
Flightin draama on melko onnistunutta ja suurin kiitos siitä kuuluu Denzel Washingtonille. Ilman Washingtonin karismaa ja tulkintaa elokuva olisi ollut täysi floppi. Nyt se sentään yltään ”ihan ok”-tason elokuvaksi, vaikkakin mahdollisuuksia olisi ollut paljon enempäänkin. Yhtenä isona ongelmana on irtonaisten hahmojen liimaaminen elokuvaan. Esimerkiksi Kelly Reillyn näyttelemä Nicole liitetään elokuvaan melko ”leikkaa-liimaa”-tekniikalla. Hahmo esitetään aluksi itseään myyvänä narkkarina, joka yliannostuksen otettuaan pääsee kuiville ihan tuosta vain. Sairaalassa hän tapaa kuitenkin Whitakerin ja näin elokuvaan on saatu myös monimutkainen rakkaustarina.
Flightin vahvinta osa-aluetta ovat sen näyttelijäsuoritukset. Denzel Washington tekee jälleen jo totutun varman suorituksen. Hän tulkitsee hienosti omien demoniensa kanssa painivaa lentokapteenia, joka välillä yrittää päästä eroon viinasta ja välillä taas ratkeaa ryyppäämään välittämättä huomisesta. Välillä syyllisyys painaa mieltä, välillä taas ainoana mielessä olevana asiana on viina. Tässä Flight yrittääkin onnistua, mutta valitettavasti William Whitaker jää hahmona aivan liian pinnalliseksi ja kaukaiseksi, eikä näin alkoholismia saada käsiteltyä sen vaatimalla tavalla. Draamaa olisi luonut huomattavasti enemmän Whitakerin tarina; miksi hänestä tuli alkoholismista kärsivä itsekeskeinen lentokapteeni. Hahmo jää kuitenkin valitettavan keskeneräiseksi. Vaikka elokuva on kohtuullisen pitkä, olisi siihen kaivattu silti lisää pureutumista Whitetakerin alkoholismin syihin, sillä vasta silloin elokuvasta olisi tullut oikeasti vakavaa aihetta käsittelevä kuvaus. Nyt se vain valitettavasti raapaisee tätä aihetta.
Kelly Reilly tukee Washingtonin suoritusta hyvin parannuksen tehneenä valokuvaajanarkkarina. Vaikka hahmo onkin todella löysästi kirjoitettu ja vain liitetty elokuvaan, antaa sen elokuvalle hieman lisää mielenkiintoa ja tietenkin perinteisen ”kahden rikkinäisen ihmisen rakkaustarinan”. Bruce Greenwood tekee varman suorituksen liiton edustajana, Charlie Andersonina. Anderson on Whitakerin vanha tuttu, olivathan he lentäneet yhdessä armeijassa. Anderson on Whitakerin tukijana ja miehen ainoana tarkoituksena on saada Whitaker pois skandaalin keskuksesta. Apuna hänellä on Hugh Lang, asianajaja, joka lupaa korjata asiat Whitakerin eduksi. Langia näyttelee Don Cheadle, joka tekee loistavan suorituksen kaikkensa tekevänä asianajajana. Pienessä sivuroolissa nähdään myös John Goodman, joka näyttelee Whitakerin diileriä, Harling Maysia. Goodman on loistavassa vedossa ja kohtaukset, joissa Mays nähdään töissä, ovat elokuvan hyvällä tavalla erottuvia kohtauksia.
Flightissa olisi ollut potentiaalia paljon enempäänkin. Alun lentoturmakohtaus on melko epärealistinen ja siitä ovat myös oikeat lentäjät antaneet palautetta, mutta koska kyseessä on isomman budjetin elokuva, voidaan realistisuus unohtaa heti alkuun. Melko epärealistista on myös se, että lentokapteeni on pystynyt jo pidempään ylläpitämään kulissia ja lentämään joko päissään tai huumepäissään kerta toisensa jälkeen. Oikeassa elämässä tällainen ei todennäköisesti tulisi onnistumaan, sillä satunnaiset alkoholi- ja huumetestit paljastavat ongelmat melko nopeasti.
Elokuva olisi kaivannut hieman rajumpaa otetta tuottajaportaalta. Nyt on tehty elokuva, joka pyrkii saamaan katsojan miettimään asioita ”nätillä” tavalla. Mikään ei ole liian rajuja; ihmisiä ei kuole kuin muutama ja Whitakerin ryyppääminenkin pysyy melko nättinä, eikä oikeata alkoholismia sinänsä näytetä. Juonessa on onnistuttu kuitenkin osittain ja Whitakerin hahmon kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Denzel Washington saa jälleen yhden sulan hattuunsa, sillä elokuva on täysin ”one man show”. Oman mielenkiintonsa elokuvaan tuo myös liiton motiivit; Anderson ja Lang ovat valmiita tekemään mitä vain, jotta liiton maine ei kärsi. Kapteenin alkoholi- ja huumeongelmat sekä tapaturmassa kuolleiden omaiset ovat toissijaisia asioita, sillä skandaali tuhoaisi tuottavan sopimuksen.
Flight lopulta ihan kelpo elokuva. Se on hollywood-draama, mutta ihan hyvä sellainen. Rankempi ote alkoholismiin ja sen kuvaukseen olisi ollut mahtava lisä, mutta silloin elokuvasta ei tosin oltaisi saatu yhtä ”puhdasta”, vaan elokuvasta olisi varmasti noussut isompikin, jos asiat olisi näytetty rankalla ja peittelemättömällä tavalla. Denzel Washington tekee Flightista elokuvan ja draama kuljettaa elokuvaa varsin mukavasti sen koko yli kaksituntisen kestonsa ajan.
Flightia voi helposti suositella katsottavaksi, koska se on ihan hyvä ja toimiva hollywood-draama. Se ei tarjoa maailmaa mullistavaa draamaa, eikä se saa katsojaa hiljaiseksi, mutta se on silti positiivisen hyvä draama, joka viihdyttää hyvin. Ehkä sitä ei lentopelkoisille voi suositella kuitenkaan…
