Niin kauan kuin tällä planeetalla on ollut ihmisiä, ovat ihmiset halunneet olla joku muu. Joku, jolla asiat on paremmin kuin itsellään. Helposti käy kuitenkin niin, että ihailun kohteena olevan ihmisen elämä ei olekaan niin ruusuista kuin miltä se ulkopäin katsottuna saattaa näyttää. On hyvä muistaa että ruoho ei välttämättä aina ole vihreämpää tai makeampaa aidan toisella puolen.
1970-luvun loppupuolella Jerseyssä asuva 19-vuotias Shane O’Shea (Phillippe) on kyllästynyt viikonloppuiltoihin kotikulmien kuppiloissa kavereidensa kanssa. Hän kaipaa iltoihin vaihtelua. Hän on kuullut puhuttavan joen toisella puolella, New Yorkissa, sijaitsevasta yökerhosta nimeltä Studio 54. Siellä niin tavalliset duunarit, kuuluisat näyttelijät, huipputason laulajat kuin ulkomaiset kuninkaallisetkin kuluttavat rahaa ja tulevat nähdyksi.
Shane saa houkuteltua kaverinsa joen toiselle puolelle. Sisäänpääsy kuuluisaan Studio 54:ään on kuitenkin vaikeaa. Vain yökerhon omistaja Steve Rubellin (Myers) tyylisilmää miellyttävät yksilöt päästetään sisään, olipa kyseessä kuninkaallinen tai duunari. Shane pääsee sisään ja saa yökerhosta töitä apupoikana. Hänestä tulee pian kuuluisuus yökerhossa, jossa huumeet, seksi ja tanssi ovat kaikki kaikessa. Shane nauttii elämästään uusien ystäviensä kanssa ja tapaa myös unelmiensa naisen, televisiotähti Julie Blackin (Campbell), jonka jälkeen tuoreimmaksi ongelmaksi muodostuu joukosta erottuminen Julien edessä.
Elokuva kuvaa hyvin 70-luvun lopun tunnelmia amerikkalaisessa suurkaupungissa. Elokuvan musiikki on huippuluokkaa, jos sattuu pitämään 70-luvun aidosta disco-musiikista. Tanssijalkaa väpättää läpi koko elokuvan, ja elokuvan (ei niin toimintapainotteiset) tapahtumat pitävät katsojan muutenkin ihan kivasti otteessaan. Suosittelen myös hankkimaan elokuvan soundtrackin, mikäli musiikki jäi päähän soimaan.
