HIV ja Aids ovat nyky-yhteiskunnassa edelleenkin monelle tauti, joka yhdistetään lähinnä homoseksuaaleihin ja varmaan kuolemaan. Todellisuus on kuitenkin paljon muuta. On silti vaikeaa kuvitelle, millainen pelote HIV oli 80-luvulla, jolloin tartuntojen määrä kasvoi melkoisella vauhdilla. HIV leimattiin melko nopeasti homoseksuaalien taudiksi, jota normaali hetero ei millään pystynyt saamaan. Paniikki, ennakkoluulot ja homofobia leimaavat melko vahvasti 80-luvun HIV-epidemiaa. 80-luvun tilanteeseen pureutuu myös Dallas Buyers Club, jonka pääosassa nähdään viime vuosina uuteen loistoon noussut Matthew McConaughey. Elokuvan ohjauksesta vastasi monelle tuntematon Jean-Marc Vallée, jonka aikaisemmatkin elokuvat ovat menestyneet varsin hyvin kriitikoiden keskuudessa.
Dallas Buyers Club esittelee katsojalle Ron Woodroofin (Matthew McConaughey), teksasilaisen punaniskan, jonka elämään kuuluvat rodeo, viina, huumeet ja naiset. Woodroof on viimeisen päälle perusteksasilainen mies stetsoneineen, bootseineen ja homofobisine mielipiteineen. Vain Simpsoneistakin tuttu ”jiihaa”-huuto puuttuu. Ron Woodroof elää unelmaansa, sillä viinaa, huumeita ja naisia riittää. Rodeo on elämäntapaharrastus ja mies on varsin pätevä myös sähkömiehen ammatissaankin. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun mies menettää tajuntansa ja päätyy sairaalaan tutkittavaksi. Rutiinitarkastus saa järkyttävän käänteen, kun miehellä todetaan HIV ja elinaikaa luvataan kuukausi. Woodroofin reaktio osoittaa kerralla miehen näkemykset ja vahvan uskon siihen, että diagnoosi on väärä. Kun lääkärit kysyvät mieheltä homoseksuaalisuudesta, osoittaa lausahdus I don’t even know no fucking faggots kaikessa yksinkertaisuudessaan miehen homofobian – jopa homoseksuaalin tunteminen on väärin.
Alun järkytyksen jälkeen mies kuitenkin ryhdistäytyy ja lääkärireissu päättää uhmaa täynnä olevaan There ain’t nothing out there that can kill Ron Woodroof in 30 days. toteamukseen. Pian Woodrof saa kuitenkin huomata, että miehen ystävät ovat aivan yhtä homofobisia punaniskoja kuin hänkin. HIV on homoseksuaalien tauti ja näin ollen Woodroofinkin täytyy olla homoseksuaali, ainakin miehen ystävien järkeilyn mukaan. Ron Woodroof on yksin, sillä ystävät kaikkoavat melko nopeasti. Mies ei kuitenkaan lannistu, vaikka iskuja tulee hieman joka suunnalta. Samaan aikaan Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto myöntää luvan ihmiskokeiden aloittamiselle AZT lääkkeellä, jonka luvataan pitkittävän Aids-potilaiden elinikää. Ron ei kuitenkaan pääse edes testiryhmään, mutta kekseliäänä miehenä hankkii lääkettä muualta. Kun vaikutukset ovatkin negatiivisia, löytää Ron Woodrof itsensä Meksikosta, jossa hän tapaa lupansa menettäneen lääkärin, Dr. Vassin (Griffin Dunne), jonka avulla Woodroof saa aivan uuden näkökulman sairautensa hoitoon. Mies suuntaakin takaisin Amerikkaan auto täynnä erilaisia lääkkeitä ja aloittaa aivan uuden sivun elämässään uuden liikekumppaninsa, transseksuaali Rayonin (Jared Leto) kanssa, mutta FDA ei katso kovin hyvällä parivaljakon toimia.
Dallas Buyers Club on mielenkiintoinen ja hyvä elokuva. Se ei sorru paasaamaan Aidsista, eikä sen tarttumisesta, eikä se patista ehkäisyvälineiden käyttöön. Mutta se näyttää karulla tavalla sen, miten huonossa tapauksessa voi käydä. Elokuvan yhdessä hienoimmista kohtauksista karu totuus valkenee Woofroofille – narkkarin kanssa harrastettu suojaamaton seksi toi miehelle vakavan sairauden. Elokuva käsittelee hahmovetoisesti myös muita tärkeitä asioita. Homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena ja Woodroof jäi täysin yksin, sillä HIV-tartunta voi olla vain homoseksuaaleille. Lääkefirmojen toimintaan ja moraalinäkökulmaan elokuva ottaa myös todella rajusti kantaa. Kuolemansairaille Aids potilaille annetaan lumelääkettä, koska lääkkeen tehoamisen osoittaminen vaatii tätä. Väärän toivon antaminen kuolemansairaille ei varmasti ole se kaikkein moraalisin tapa. Ison osan elokuvassa saa FDA, joka kuvataan isona pahana. Lääkefirmat maksavat virastolle lääkkeiden hyväksymisestä ja negatiiviset tulokset haudataan syvälle. Aivan sama potilaille, kunhan rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Dallas Buyers Club pitää hyvin otteessaan ja tarina on sekä koskettava, mutta tarjoaa myös muutamat naurahdukset. Elokuvan tarina on todella tarinavetoinen, Woodroofin ja Rayonin ollessa päähahmoja. Elokuvan loppupuolella tarina ehkä hieman siirtyy liikaa kuvaamaan Woodroofin taistelua FDA:ta vastaan ja eri lääkkeiden vaikutusten kuvaamiseen käytetään ehkä hieman liikaa aikaa. Tämä on elokuvan yksi ainoista heikoista puolista.
Näyttelijäsuoritukset ovat huikeita. Matthew McConaughey jatkaa loistavien suoritusten tekoa ja nostaa asemiaan yhä. Mies pudotti painoaan melko huikeasti roolia varten ja varsinkin loppupuolen Woodroof on lähinnä luuta ja nahkaa. Jared Leto jää kuitenkin ehkä vielä paremmin katsojan mieleen. Leto pudotti myös painoaan melko rajusti ja Rayon on hahmona varsin mielenkiintoinen ja valitettavasti myös todella traaginen. McConaugheyn ja Leton suoritukset kantavatkin elokuvaa loppuun asti ja nostavat sen yleisilmettä huomattavasti. Molemmat miehet ovat todella vakuuttavia rooleissaan. Jennifer Garner nähdään sivuroolissa, mutta naisen suoritus jää selkeästi McConaugheyn ja Leton suoritusten jalkoihin.
Dallas Buyers Club on hieno ja onnistunut elokuva. Se käsittelee laajaa aihetta muutaman henkilön kautta ja tämä on ollut varsin oiva valinta. Se on myös selkeä kasvutarina, sillä Woodroof ei ollut mikään hyvä jätkä, vaan homofobinen rasisti, jolle homoseksuaalin kosketuskin oli jo kuolemanvakavaa. Taudin edetessä ja miehen clubin laajetessa hän kuitenkin vähitellen oppii ymmärtämään ja tietyin määrin jopa pitämään Rayonista. Ehkä ne homoseksuaalit eivät olekaan niin hirveitä? Dallas Buyers Club kannattaa ehdottomasti katsoa, sillä se koskettaa, mutta myös viihdyttää hyvin koko kestonsa ajan. Se on todella hienosti onnistunut draamaelokuva, jonka McConaugheyn ja Leton suoritukset kruunaavat hienosti. Jiihaa.
