Fight Club on niitä elokuvia, joita voi helposti kehua maasta taivaisiin ja vielä korkeammallekin, sillä se on kuin onkin erittäin loistava elokuva. Minun listallani se taistelee nelos-sijasta yhdessä Imperumin vastaiskun kanssa, tällä hetkellä Fight Club taitaa mennä jo jopa Huuliharppukostajan ohitse.
Fight Clubia on vaikea survoa mihinkään genreen, sillä se loi jotain niin uutta ja ennen näkemätöntä, että ei ole toista vastaavaa. Toimintaleffa Fight Club ei ainakaan ole, kuten hyvin yleinen käsitys on. Eikä se kyllä varsinaisesti trillerikään ole, vaikka takakansi sitä väittääkin. Edes draama ei kuvaa Fight Clubia kunnolla. Hmmm… Mysteeri! Äh… Ei sekään. Homma on niin, että Fight Clubia ei yksinkertaisesti voi survoa mihinkään tiettyyn genreen, ainoa ”genre” johon se on helppo yhdistää on uraa uurtava mestariteos.
Mutta itse juoneen… Jack (Edward Norton) kärsii kroonisesta insomniasta, ja yrittää kaikkensa paetakseen tylsästä elämästään. Hän käy syöpäkerhoissa ja kaiken maailman kuolevaisten vollotuspaikoissa. Vieraan ihmisen itkeminen Jackin sylissä saa Jackinkin vapautumaan, ja niinpä hänkin alkaa vollottaa kuin pieni lapsi, ja näin ollen pitkästä aikaa hän pystyy nukkumaan. Hän nukkuu paremmin kuin vauva, niin kauan kunnes tapaa Marlan (Helena Bonham Carter) kivessyöpäläisten kokouksessa. Marlalla ei ole oikeasti kivessyöpää (mikä yllätys), joten Jack pitää häntä turistina, ja näin ollen Jack ei taaskaan pysty nukkumaan.
Aina Jackin ollessa bisnesmatkalla lentokoneessa, pienekin töyssyn sattuessa hän rukoilee koneen rikkoutumista. Jack ihmettelee sitä, että lennossa hän nukahtaa jossain ja herää taas jossain toisella puolella maata. Mutta voiko herätä jonakin toisena ihmisenä? Jack tapaa lennolla Tylerin (Brad Pitt). Tyler valmistaa ja myy saippuaa. Jack saa Tylerin käyntikortin.
Jack palaa kotiin ja huomaa asuntonsa räjähtäneen. Siellä oli kaikki mitä poikamies saattaa kuvitella, ja yhtäkkiä kaikki on mennyttä. Jack soittaa Tylerille ja he menevät baariin kaljalle. Kaljan jälkeen jätkät menevät parkkipaikalle ja Jack rupeaa murehtimaan hotellin löytämistä. Tylerilla on parempi idea: Jack muuttaa hänen luokseen asumaan. Mutta Tyler haluaa vastapalveluksen…
”I Want You to Hit Me As Hard As You Can.”
Tappelusta tulee tapa, ja Tyler ja Jack saavat huomata, että he eivät ole ainoat, jotka tarvitsevat elämäänsä sisältoä. Miehet saavatkin paikan Lou’s Tavernin kellarista. Siellä he kokoontuvat tappelemaan. He takovat nyrkillä sisältöä elämäänsä.
”First Rule of Fight Club Is: You Do Not Talk About Fight Club.”
Kaikesta tästä voisi kuvitella Fight Clubin olevan vain turhanpäiväistä mätkimistä. Mutta sitä se ei todellakaan ole! Juoni on syvällisempi kuin monen keskiverto elokuvan kässärit yhteesä.
”TV Has Tought As That We All Gonna Be Movie Gods And Rock Stars. But We Won’t. And We Are Very, Very Pissed Off.”
Fight Club on provosoivaa saatiiria pursuava mestariteos. Se on ehdottomasti ohjaaja David Fincherin paras elokuva. Fight Club herättää katsojassaan sen tunteen, jota elokuvassa levitetään alusta loppuun asti – antikapitalsimin tunteen. Ja vaikka miehet mätkivätkin toisiiaan sairaala kuntoon, he ovat edelleen kaveruksia.
”The Things You Own End Up Owning You.”
Fight Club on liki skitsofreeninen elokuva, ja se saattakin olla yksi syy sen menestykseen, ja toinen syy saatta olla sen mahtavat näyttelysuoritukset. Edward Norton vetää loistavan roolin, ja Brad Pittkin vetää tähän astisen elämänsä parhaan rooli. Fight Club on elokuva, jota ei missään nimessä tule jättää väliin, ja haluatkin katsoa sen aina uudestaan ja uudestaan.
”You Are Not Your Job. Not How Much You Have Money In the Bank. Not the Contents Of Your Wallet. Not Your Fuckin’ Khakis.”
nimimerkki: The Wolf
