[I]”No, this stuff isn’t gettin’ to me. The knifings, the beatings, old ladies being bashed in the head for their Social Security checks, teachers being thrown out of a fourth-floor window because they don’t give As, that doesn’t bother me a bit.” [/I]
Harry Callahan (Clint Eastwood) on parempi tekemään asioita kuin ajattelemaan tekojaan. Sellaiselle asenteelle on paikkansa, mutta San Franciscossa työskentelevälle etsivälle se ei ole sovelias asenne. Lyhyesti sanoen Harry tallaa isolle jalalle ja saa kohteliaan ehdotuksen karistaa San Franciscon mäet jaloistaan kunnes pöly laskeutuu. Lisäksi spoilerivaroitus on tästä eteenpäin voimassa.
[I]”Or this job, either. Having to wade through the scum of this city, being swept away by bigger and bigger waves of corruption, apathy and red tape. Nah, that doesn’t bother me. But you know what does bother me?” [/I]
Jo alkukohtauksessaan Itäpuun itsensä ohjastelema neljäs episodi Harry Callahanin edesottamuksista paljastaa juonelle merkittävän murhaajattaren (Sondra Locke), joten jäljelle jää vain selvitys siitä kuinka [movie]Likainen Harry[/movie] ja em. murhaaja kohtaavat ja miten se kohtaaminen päättyy. Soppaan liittyy traaginen motiivi ja heppoisen oikeutuksen avulla Callahan ei ole San Franciscon urbaanissa miljöössä. Käsikirjoituksen takana on monta kokkia ja se ei missään tapauksessa lupaa hyvää ja [I]Ratkaiseva isku[/I] noudattaa sitä sääntöä, sillä juonellisesti se ei loista. Leffasta puuttuu kunnollinen vastapeluri ja toiminnallisetkin hetket ovat harmillisen päälleliimattuja. Onneksi mukana on mustaa huumoria joka lisää viihdearvoa aika pitkälle.
[I]”You know what makes me really sick to my stomach? It is watching you stuff your face with those hot dogs. Nobody, I mean [U]nobody[/U] puts ketchup on a hot dog. ”[/I]
Clint Eastwood [U]on[/U] Harry Callahan, ehdottoman rehellinen poliisi joka objektiivisesti katsoen tekee pahan virheen antaessaan henkilökohtaisten näkökantojensa vaikuttaa ratkaisuihinsa. Luonnollisesti Harryn ollessa elokuvan sankari hän on oikeassa. Eastwood kuitenkin tuo esiin Callahanin sarkastisen huumorintajun millä hän selviytyy olemassaolonsa dilemmasta. Sondra Locke tuo leffaan traagisesti motivoidun murhaajan ja staattisuudellaan on aika jyrkkä kontrasti räiskyvimmille antagonisteille ja omaa myös inhimillisen motiivin teoilleen.
[I]Listen, punk. To me you’re nothin’ but dogshit, you understand? And a lot of things can happen to dogshit. It can be scraped up with a shovel off the ground. It can dry up and blow away in the wind. Or it can be stepped on and squashed. So take my advice and be careful where the dog shits ya! ”[/I]
Kokonaisuutena [I]Ratkaiseva isku[/I] jätti ristiriitaisen vaikutelman. Tarina sympaattisesta murhaajasta ja poliisista joka jättää työnsä tekemättä auttaakseen murhaajaa ei pelaa ehdottomasti rehellisen ja drakonisen Harry Callahanin kanssa yhteen ja tarinaan liimatut toiminnalliset hetket eivät myöskään palvele asiaa. Heppoisan rakenteen ja sopimattoman juonen vastapainona Itäpuu ohjastelee upeita yksittäisiä kohtauksia jotka kiskovat nauruja ja demonstroivat Harry Callahanin statusta toimintaleffan suurena tähtenä joka osaa jopa modernisoida .44 Magnumia ampuvan Smith & Wesson-käsihaupitsinsa uudempaan ja puoliautomaattiseen .44 AutoMag-käsihaupitsiin. Selkeä poikkeus muihin Harry Callahanin rikostutkimuksiin verrattuna ja poikkeus kaavasta jää aina mieleen vaikka se ei toimikaan täydellisesti.
[I]”Go ahead, make my day. ”[/I]
