Hahmoihin on syvennytty ja henkilökuvaus meneekin visuaalisen kerronnan edelle.

27.7.2004 14:27

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Elephant Man
Valmistusvuosi:1980
Pituus:124 min

Elefanttimies on tarina sisäisestä kauneudesta, jota piilee jokaisessa, jopa syntymästään asti hieman elefantilta näyttäneessä miehessä, John Merrickissä (Hurt). Hän on sirkuksia kiertävän miehen elanto, jota esitellään erilaisissa kummajaisnäyttelyissä. Ruman ulkomuotonsa takia Merrickiä kohdellaan kuin eläintä, mutta kun kirurgi Trevers (Hopkins) huomaa tämän erikoisen ilmestyksen, päättää hän sijoittaa Merrickin sairaalaan. Kärsivällisyys tuottaa tulosta, ja Merrickistä tulee esiin aivan uusi ihminen, joka on sivistynyt, taiteellinen, kohtelias ja mukava.

Heti alusta lähtien tulee selväksi, kuka on Merrickin todellinen ystävä ja kuka ei. Elefanttimiehen omistaja taitaa olla se henkilö (Johnin lisäksi), joka muodostuu elokuvan aikana keskeisimmäksi. Tätäkin miestä ymmärtää, kun häneltä viedään elanto, mutta onko oikein tienata rahaa toisen kärsimyksillä? Anthony Hopkinsin roolihahmo puolestaan on kuin laiva, joka kuljettaa kohtauksia eteenpäin. Hopkinsin työskentely on vähäeleistä, mutta tärkeää. Hänen tehtävänsä on jättää suuremmat suoritukset John Hurtille, joka tulkitsee Elefanttimiestä riipaisevasti.

Elokuva on hyvä, jos se antaa mietittävää. Kun Elefanttimiehen tarina on täyttä totta, antaa se mietittävää enemmän kuin elokuva normaalisti. Leffa todistaa, kuinka kurjia ihmiset voivat olla toista kohtaan pelkän ulkonäön tähden, mutta se todistaa myös sen, että on olemassa ihmisiä, jotka auttavat vain auttamisen ilosta, ja on vielä heitäkin, jotka auttavat toista auttaakseen itseään.

Lavasteet ovat aika erikoiset, mutta sopivat tyyliin mainiosti. Elokuva on kuvattu mustavalkoiseksi. Mitään ihmeellistä värittömyys ei tee elokuvanautinnon haitaksi eikä sen puolesta. Hahmoihin on syvennytty ja henkilökuvaus meneekin visuaalisen kerronnan edelle. John Merrick on niin sympaattinen tyyppi, että ei voi kuin toivoa hänen parastaan. Hän aukenee hitaasti, mutta varmasti elokuvan aikana. Lynch tuntee keinot, joilla katsoja saadaan välittämään päähenkilön kohtalosta yhä enemmän ja enemmän minuuttien kuluessa. Kun tuntee ne keinot, voi tehdä hienoa elokuvataidetta, jota myöskin Elefanttimies edustaa.

nimimerkki: Viisas

Arvosteltu: 27.07.2004

Lisää luettavaa