Gorea todella jää kaipaamaan, kun elokuva ei sisällä yhtään brutaalia lopetusta.

16.4.2010 10:54

Mortal Kombat on pelisarjana kaikille tuttu. Se oli myös yksi ensimmäisistä pelielokuvagenren hiteistä. Samaan aikaan Street Fighter –elokuvan kanssa julkaistu adaptaatio oli menestys USA:ssa kuin myös vanhalla maalla. Elokuvan ohjaajaksi palkattiin tuolloin vielä tuntematon Paul W.S. Anderson, jota ei sovi sekoittaa toiseen tyystin erilaisia elokuvia tekevään Paul Thomas Andersoniin. Nyt päätin avata pandoran lippaan, ja katsoa Mortal Kombatin yli kymmenen vuoden jälkeen uudestaan. Aikanaan kovaa iskenyt raina saattaisi näyttää erilaiselta, mitä muistikuvat ovat. Joten haaste olikin suuri, kun kyseessä oli lapsuuden suosikki elokuvana sekä pelinä.

Juonellisestihan Mortal Kombat tarjoaa juuri sitä mitä sopiikin odottaa. Ilkeä velho Shang Tsung on voittanut yhdeksän kertaa kamppailulajikilpailun, jota kutsutaan nimellä Mortal Kombat. Kymmenes kerta toisi hänelle voimat tuhota kokonaisen maailman. Tässä tapauksessa meidän tuntemamme maailman. Näin ei tietenkään saa päästä käymään, ja hyviä edustavan Lord Raydenin on pistettävä kisaan mukaan parhaat taistelijansa. Maailman lopun orastava alku on havaittavissa, kun Shang Tsungin uskollinen nelikätinen orja Goro on ollut voittamaton.

Juoni ei siis tarjoa mitään erikoista, mutta se on sopivalla tavalla yksinkertainen. Samalla se jättää tappeluille aikaa, mutta tässä kohtaa mennään sitten enemmän tai vähemmän mönkään. Suurin osa näyttelijöistä ei osaa mitään kamppailulajia kovinkaan hyvin. Ainoastaan Aasian edustajat pystyvät jonkinlaiseen martial arts –suoritukseen. Cary-Hiroyuki Tagawa sekä Robin Shou ovat suurimmalta osalta vastuussa kaikista näyttävistä toimintakohtauksista. Linden Ashby ja Bridgette Wilson heittävät välillä ihan hyvää herjaa, mutta ammattitappelijoiksi heistä ei valitettavasti ole.

Kun toiminta jää puutteelliseksi, niin onneksi mukana ovat sentään pelin tunnetuimmat hahmot. Ashbyn esittämä Johnny Cage on klassikkohahmo, kuten myös Shoun tulkitsema Liu Kang. Myös Scorpion sekä Sub-Zero tekevät pienet, mutta näyttävät esiintymiset. Kaiken huippu on kuitenkin Christopher Lambertin näyttelemä Lord Rayden. Lambertin maneerinen suoriutuminen pistää itkemään ja nauramaan. Missään nimessä hän ei ole hyvä, mutta takaa elokuvalle ajattoman camp-ilmeen. Välillä Rayden kähisee, niin coolilla äännellä, ettei sanoista saa selvää. Toisaalta Lambert taas unohtaa kähistä, jolloin häntä kohtaan nousee suuri myötähäpeä.

Mukana olevat roolihahmot eivät kuitenkaan pelasta elokuvan suttuista ulkoasua. Etenkin efektit ovat rumia, eivätkä ne ole kestäneet ollenkaan ajanhammasta. Reptile on selkeästi yksi historian rumimmin mallinnettuja tietokoneanimaatioita. Raydenin sähkössä on jotain erikoista punertavaa sävyä. Onneksi sentään kasarisähköä on käytetty melko onnistuneesti. Myös nelikätinen Goro on ihan mallikelpoinen tapaus. Isokokoinen ja kömpelö miehenkuvatus on ehdottomasti parasta mitä elokuvan maskeeraus- ja tehostepuolella on tarjottavana.

Lavasteet ovat myös ihan kelvollisia, ja ne tarjoavat kiitettävät puitteet kömpelöille kamppailukohtauksille. Pääkalloja ja isoja kivipatsaita, juuri sitähän Mortal Kombat on. Sääli vain, että yksi pelin suurin osa-alue uupuu täysin, nimittäin gore. Pelihän itsessään on aivan järkyttävän verinen. Elokuva ei ole. Nykypäivänä elokuva voisikin hyödyntää hyvin CGI-verta, jolla siihen saataisiin enemmän pelimäistä särmää. Nyt gorea todella jää kaipaamaan, kun elokuva ei sisällä yhtään brutaalia lopetusta.

Mortal Kombat on varmasti monen silmissä vain yksi heikko pelielokuva. Ulkoasusta näkeekin, etteivät tehosteet olleet kehittyneet vaadittavalle tasolle. Muutamissa kohtauksissa nähtävät efektit ovat tietokonetekniikan pohjanoteerauksia. Silti jos katsoo niiden läpi, niin voi huomata, että kyseessä on ihan hyvin kassassa pysyvä viihdepaketti. Viihteenä elokuva onkin suotavaa katsoa, sillä se ei todellakaan tarjoa mitään syvällistä sanomaa tai elokuvahistoriallista merkitystä. Kaikista vioistaan huolimatta kyseessä on omakohtainen nostalgiatrippi, joka saa ainakin minun silmissäni elokuvan näyttämään paljon paremmalta, mitä se todellisuudessa on.

Arvosteltu: 16.04.2010

Lisää luettavaa