Robotiikan 3 lakia:
1) Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä, tai asettaa ihmistä tilanteeseen missä hän olisi vaarassa vahingoittua
2) Robotin on toteltava kaikkia ihmisen antamia käskyjä, lukuun ottamatta niitä, jotka ovat ristiriidassa ensimmäisen lain kanssa
3) Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, paitsi jos tämä on ristiriidassa ensimmäisen tai toisen lain kanssa
Nämä scifi-kirjallisuuden 3 kultaista sääntöä loi utopistisen kirjallisuuslajin isähahmoihin lukeutuva Isaac Asimov. Miehen teokset käsittelivät lähes poikkeuksetta tulevaisuutta ja sitä, miten ihmiset pärjäilevät huippukehittyneen teknologian jyllätessä maan päällä. Useaan otteeseen Asimov käytti tarinoissaan robotteja, joiden monipuolisuutta ja mystisyyttä hän ilmiselvästi ihannoi. Miehen ajatelma siitä, miten roboteista kehittyisi parantuvan älyn myötä ihmismäisempiä, on eittämättä kiehtova aihe. Sen pohjalta Hollywood kyhäsi jo aikaisemmin elokuvan Robotin elämää, jota tähditti peltipurkki nimeltä Robin Williams. Nyt elokuvantekijät ovat pukanneet uuden Asimov-leffan, joka perustuu löyhästi miehen alkuperäisteokseen, mutta siitä huolimatta saavuttaa sen luoman illuusion tulevaisuuden maailmastamme. Toisin kuin lämminhenkinen ja koskettava Robotin elämää, I, Robot ottaa kuitenkin paljon kyynisemmän ja synkemmän näkökulman robotiikan suomiin mahdollisuuksiin.
Vuosi on 2034, ja tapahtumapaikka on Chicago. Robotit ovat tämän päivän sana. Ne toimivat pääsääntöisesti ihmisten henkilökohtaisina apureina, ja ovat korvanneet heidät yksinkertaisissa käytännön duuneissa kuten esimerkiksi baarimikkoina, ojankaivajina ja postimiehinä. Robotit ovat juurtuneet korvaamattomaksi osaksi yhteiskuntaa, ja suurin osa ihmisistä pitääkin heidän olemassaoloa siunauksena. Mutta eivät aivan kaikki. Traagisen onnettomuuden johdosta poliisi Del Spooner (Will Smith) on suhtautunut äärimmäisen epäluuloisesti robotteja kohtaan. Miehen suurimmat pelot käyvät todeksi, kun uusinta mallia edustavaa NS-5 robottimallia epäillään tiedemiehen murhasta, jonka pitäisi olla täysi mahdottomuus. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän Spooner tajuaa, että jokin robotiikkabisneksessä haisee.
Will Smith tekee harvinaisen vakavanaamaisen pääroolin, eikä läpän heitto yritäkään nousta Miehet Mustissa -elokuvien tasolle. Mies on varsin hyvässä vedossa vihaisena ja katkerana kyttänä, joka yrittää lähes yksin selvittää suurta salaliittoa, vastassaan kylmä suuryritys U.S Robtics, sekä oman menneisyytensä haamut. Smithin hahmo jää kyllä väistämättä hieman pintapuoliseksi, mutta täydestä panostuksesta voi miehelle antaa rehdit selkääntaputukset. Toinen mielenkiintoinen hahmo on hienosti digimallinnettu Sonny-robotti, jonka viaton naama ja lapsekkaat kommentit eivät voi olla herättämättä katsojan sympatiat.
Erikoisefektien saralla I, Robot ei petä: se on alusta loppuun saakka täyttä ruutia. Ohjaajana on häärinyt Alex Proyas, jonka ohjaama goottiaction-raina The Crow osoitti jo miehen kyvyn tehdä loistavia toimintapätkiä. Valkokankaalle vyörytetään toinen toistaan upeampia toimintakohtauksia missä autoja räjähtelee, luoteja lentelee ja robopelti vääntyilee. Kameran takana on ollut miehiä jotka osasivat hommansa, ja action-kohtauksista voi bongata useita varsin omaperäisiä kamera-ajoja. Dynaamiset hidastukset ja maukkaasti mallinnetut robotit kruunaavat tämän hengästyttävän ryminärallin visuaalisella sarallaan.
I, Robot oli leffana positiivinen yllätys. Elokuvan formaatti on aika pitkälti futuristista action-mätkintää, mutta kokonaisuus oli kuitenkin suht napakka. Tarina etenee varsin jouhevasti ja pystyy jopa tuomaan esille paljon ajatelmia robotiikan filosofiasta. Tasaisin välein tupsahtelevat toimintakohtaukset kuitenkin tukahduttavat syvällisempien kysymyksien punnitsemista sen tarkemmin, joten ne jäävät hienoisiksi sivuseikoiksi. Toimintaleffana I, Robot on kuitenkin mainio, ja tuskinpa tämän tasoisesta Hollywood-megatuotannosta olisi hirveästi enää voitukaan puristaa irti.
nimimerkki: SpaceCadet1
