Filmi painottaa näyttäviä taistelukohtauksia ja suoraan länsimaisista elokuvista matkittua siirappista rakkaustarinaa.

8.2.2005 19:10

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:英雄
Valmistusvuosi:2002
Pituus:99 min

Mieleen tuli heti Ang Leen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme, puhuttaessa aasialaisesta hittielokuvasta. Sisältönsä muualta lainaavia miekkailuleffoja tullaan varmasti saamaan jatkossakin idästäpäin, jolloin länsimaalainen yleisö saa ihmetellä monttu auki niiden loistoa. Tuskin omaperäisyys ketään kiinnostaa tänäpäivänä.

Kiinan kuningas on varuillaan. Useiden murhayritysten jälkeen etäisyyttä kuninkaaseen määritellään tiettyjen henkilöiden palveluksien tai muiden ansioiden mukaan askeleilla. Nimetön sankari, joka kertoo tappaneensa kolme vaarallista salamurhaajaa pääsee puhuttelemaan kuningasta aina vain kertomuksensa edetessä lähemmäksi. Miltei koko elokuva perustuu takaumiin, joissa on tiedossa jälleen miekkojen kalsketta ja ilmassa leijuvia tyylikkäitä taistelijoita.

Visuaalisesti hienosti onnistunut Hero on kerrottu eri näkökulmista, Rashômon-tyylisesti. Idea toimii kohtalaisesti, kun ottaa huomioon elokuvan muut ansiot. Peittääkseen sisältönsä tyhjyyttä filmi painottaa näyttäviä taistelukohtauksia ja suoraan länsimaisista elokuvista matkittua siirappista rakkaustarinaa. Läpi käydään myös useita ns. taide-elokuvien kliseitä säännöllisesti. Ennen pitkää kuvalliset pikkuoivallukset alkavat puuduttamaan. Ellei tapahtumia olisi sijoitettu Kiinaan ja näyttelijät eivät olisi paikallisia, tätä saattaisi luulla täysin amerikkalaiseksi spektaakkeliksi, josta jo kertoo elokuvan budjetti. Aasialaisesta kulttuurista ei saa minkäänlaista otetta kun kaikki miekkailut & mietiskelyt on jo aiemmin esitelty elokuvahistoriassa. Heron tapauksessa voidaankin puhua enemmän näppärien yksityiskohtien summasta kuin eheästä kokonaisuudesta. Onneksi tämä ei kuitenkaan ollut ylipitkä, mihin spektaakkelit yleensä kaatuvat viimeistään.

Akira Kurosawa teki samurai-elokuvia puoli vuosisataa sitten, mutta hänellä oli mukanaan aina humaani ote ja taito syventää hahmoja. Tärkeä elementti, joka puuttuu sekä ”Hiipivästä tiikeristä” että Hero:sta. Nykyään tuntuu, että kauko-idän ihmiset esitellään aina kivikasvoisina, mitään pelkäämättöminä sotureina.

nimimerkki: Aci

Arvosteltu: 08.02.2005

Lisää luettavaa