Tuulen viemää hieman erilaisessa muotissa eli runollista oikeutta ghettotyylillä. Tarjoilijana toimii alan erikoismies John Singleton. Pääosissa nuoret ja kauniit muusikot Janet Jackson ja Tupac Shakur. Tapahtumapaikkana toimii pahamaineinen, mutta siellä kasvaneille varmasti lämminhenkinen South Central.
Poetic Justice on melko tyypillinen rakkaustarina tytöstä, joka on menettänyt suuren rakkautensa ja luulee, ettei enää koskaan voi rakastua samalla tavalla. Tyttö sulkeutuu ja kirjoittelee runoja siitä, mitä tuntee elämäänsä kohtaan. Seuraavaksi kuvioihin ilmestyy tietysti se ärsyttävä kundi, joka ei jätä tyttöä hetkeksikään rauhaan. Tarvitaan vain otolliset olosuhteet eli tässä tapauksessa pieni kavereiden keskeinen kesäretki ja pariskunnan välillä alkaa salamoida. Tytönkin vastustelut alkavat olla turhia, kun luonnonlaki alkaa viedä heitä magneetin tavoin lähemmäksi toisiaan. Siinä sitten käydään läpi tunteiden vuoristorataa. Välillä tykätään. Toisinaan ei edes siedetä.
John Singleton hieman yllätti yleisöään tekemällä pohtivan ja yhteiskuntatietoisen Boyz n the Hoodin jälkeen tämän melko trendikkään ja viihdyttävän romanttisen draaman. Mielestäni ihan hyvä että teki, sillä se laajentaa hänen ohjaajakuvaansa monipuolisemmaksi. Singleton osoittaa, että vaikka esikoinen onkin rankan tiedostavaa elokuvaa, niin hän haluaa tehdä vastapainona myös nautittavaa viihdettä. Singleton on myöhemmin kajonnut myös puhtaaseen massaviihteeseen elokuvallaan 2 Fast 2 Furious. Se ei ehkä ollut niin mieltä ylentävää.
Elokuvan nimi on jonkinlainen moninkertainen sanaleikki. Termi ”poetic justice” käsitetään englanninkielellä jonkinlaisena ironisena vertauskuvana. Se on karmanlakia muistuttavaa maailmankaikkeuden voimaa, jossa oikeus tapahtuu aina jotain kautta. Termiä voidaan käyttää esimerkiksi tapauksessa, jossa suuria taloudellisia voittoja toisten kärsimyksellä takova huumekeisari kuolee itse huumeiden yliannostukseen. ”It was poetic justice”, sanoisi amerikkalainen normikansalainen. Tämä termin vertauskuvallinen merkitys kytkeytyy joillain tavalla myös tähän elokuvaan, mutta toisaalta sillä on myös toinen merkitys. Janet Jacksonin esittämä tyttö on nimeltään Justice ja hän kirjoittaa runoja. Hän on siis toisaalta myös se Poetic Justice.
Soundtrack on suuri osa tämän elokuvan viehätystä. Itse menetin sydämeni täysillä Janet Jacksonin tulkinnalle Again, joka on ehkä yksi suurimmista syistä, miksi pidän elokuvasta niin kovasti. Muita kovia akteja löytyy myös paljon. Mukana tietenkin 2Pac, Stevie Wonder, TLC, Babyface, Tony! Toni! Tone!, Stanley Clarke ja ensimmäisellä singlellänsä Usher.
Poetic Justice on fiilis-elokuva vailla vertaa. Sen rytmi ja tunnelma tulee osaksi sinua tai sitten ei toimi ollenkaan. Elokuvan vaatetustyyli on sitten oma lukunsa. Se on kaikkein trendikkäintä kamaa 1990-luvun alusta, josta silloinen Suomi-nuoriso pystyi vain unelmoimaan. Nyt katseltuna jotkut kledjut saattaisivat mennä suoraan pellepukuosastoon.
nimimerkki: mauge
