Nuhjuinen Ronin Tsugumo Hanshiro saapuu Ii-klaanin maaherran luo ja anoo tältä lupaa suorittaa hara-kirin(tai seppukun) heidän sisäpihallaan. Kertauksen vuoksi sanotaan nyt että seppukuhan on japanilainen rituaali-itsemurha johon kuuluu kaikkea mukavaa aina omatoimisesta vatsan auki viiltämisestä lyhyellä miekalla (wakizashi) jonka jälkeen vielä pää pätkäistään katanalla. Seppuku on kuulunut vahvana osana etenkin vanhaa samuraikulttuuria, jonka mukaan samurain on kunniakkaampaa kuolla omaan miekkaansa ja kasvonsa menettänyt, epäonnistunut tain vangiksi jäänyt samurai voi viimeisenä toimenaan palauttaa maineensa tekemällä seppukun.
Maaherra ottaa miehen vastaan mutta kertoo ennen rituaalia tälle tälle tarinan eräästä nuoresta roninista, Chijiiwa Motomesta, joka oli joku aikaa sitten saapunut heidän porteilleen täsmälleen samoissa aikeissa. Tsugumo ei myöskään halua pukeutua perinteiseen valkoiseen rituaaliasuun ja kaikki kolme hänen valitsemaansa kaizoeta eli avustajaa (jotka hoitavat mestauksen) ovat sattumalta yhtä aikaa sairaina. Samalla Tsugumo alkaa myös kertoa omaa tarinaansa.
Enempää ei oikeastaan tässä vaiheessa kannata kertoa paljastamatta liikaa. Kaikki ei kuitenkaan ehkä olekaan niin yksinkertaista kuin miltä vaikuttaa.
Seppuku on elokuvana jopa varsin kriittinen ja käsittelee mainiosti aina niin virheettömäksi kuvattua samuraietikettiä. Kunniakoodi kyseenalaistetaan oikein kunnolla kun jäykkäselkäiset Ii-klaanin edustajat kehuvat noudattavansa Bushidoa virheettömästi, mutta sortuvat silti valehteluun ja kiristykseen ajaakseen omaa etuaan ja säilyttääkseen maineensa. Kobayashi kertookin juuri tästä etiketin sokeasta tottelemisesta ja mihin asti ollaan valmiita menemään sen noudattamiseksi.
Masaki Kobayashi oli Akira Kurosawan ohella yksi tärkeimmistä samuraigenren vaikuttajista ja
rainasta voi myös huomata vaikutuksen nykyajan elokuvantekijöihin. Ainakin Tarantino on leffan nähnyt sillä loppukohtaus tuo vahvasti mieleen Kill Billin Crazy-88 huitomiset ja kameratyöskentelyä voisi kehua vaikka kuinka pitkään.
Visuaalisesti leffa onkin varsin näyttävä ja etenkin juuri kuvaus ja sijaintipuolelta löytyy varsin näyttäviä ratkaisuja. Miekkailukohtaus tuulisessa heinikossa on yksi näyte Kobayashin ohjaajantaidoista. Leffa on myös ikäisekseen varsin verinen. Vatsaa vedellään auki ja torsoja lävistetään katanoilla mutta gorella ei päästä läträämään. Juuri tarina monine vertauskuvallisine elementteineen on Seppukun suurin vahvuus.
Seppuku on suotta unohdettu japaniklassikko ja leffan luulisi löytävän paikkansa etenkin Kurosawa-diggarien ja muutenkin Aasiarainojen ystävien yleissivistyksestä. Näinpä.
nimimerkki: Cuomi
