Elokuvan suurin heikkous on se, että siinä ei tapahdu juuri mitään erikoista.

18.4.2005 18:04

Arvioitu elokuva

Alkuperäinen nimi:Trois couleurs: Rouge
Valmistusvuosi:1994
Pituus:99 min

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Asiat, joita Ranskan liput kolme väriä symboloivat. Punainen (joka symboloi veljeyttä) jäi ohjaajalegenda Krzysztof Kieslowskin viimeiseksi elokuvaksi ja se on Kolme väriä-trilogian viimeinen osa.. Kieslowski kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1996, kaksi vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen. Kiinnostavana faktana voi pitää sitä, että hän oli taistellut AIDS:ia vastaan.

Elokuva kertoo Irene Jacobin esittämästä Valentinesta, nuoresta naispuolisesta mallista, joka törmää autollaan koiraan. Hän haluaa palauttaa Rita-nimisen koiran omistajalleen, Jean-Louis Trintignantin esittämälle tuomarille, joka ei kuitenkaan halua sitä. Tuomari harrastaa naapureidensa puhelinkeskustelujen salakuuntelemista ja tuntuu olevan jollain tavalla masentunut.

Millä tavalla Punainen sitten symboloi veljeyttä? Valentinen ja vanhan tuomarin ystävyys on jonkinlaista veljeyttä, mutta muita johtopäätöksiä on vaikea tehdä. Tämä elokuva on sellainen mitä täytyy katsoa aivojen kanssa, jotta ei jää pois kärryiltä.

Elokuvan suurin heikkous on se, että siinä ei tapahdu juuri mitään erikoista. Jean-Louis Trintignantin ja Irene Jacobin kemia toimii ja se on ihan tyydyttävää katsottavaa, mutta jotain pitäisi tapahtua. Loppuratkaisu on yllättävä, sillä siinä tuodaan yhteen kahden aikaisemman trilogian päähenkilöt, mutta muuten Punainen ei oikein iske.

Minusta tämä on yliarvostettu leffa. Pidin enemmän toisesta osasta eli Valkoisesta, joka ei sekään ollut mielestäni erikoisempi teos. Uudelleen en tätä elokuvaa katsoisi.

nimimerkki: Nelisilmä

Arvosteltu: 18.04.2005

Lisää luettavaa