Elokuva näyttää paikoittellen varsin komealta, mutta ongelmia piisaa.

2.4.2005 13:56

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Täällä Pohjantähden alla
Valmistusvuosi:1968
Pituus:190 min

1950-1960 -lukujen vaihteessa Väinö Linna kirjoitti massiivisen Täällä Pohjantähden alla-trilogian. Sitten vuonna 1968 Edvin Laine teki Linnan romaanin kahden ensimmäisen osan pohjalta elokuvan. Tästä leffasta tuli siihenastisen suomalaisen elokuvahistorian kallein elokuva.

Elokuva starttaa 1880-luvulta. Tällöin torppari Jussi Koskela (Risto Taulo) alkaa kuokkimaan suotta pelloksi. Hän tekee myös 1800-luvun lopulla vaimonsa Alman (Anja Pohjola) kanssa kolme poikaa. Elämä jatkuu Pentinkulman kylällä seuratessa muun maailman levottomuuksia. Sitten tullaan vuoteen 1918. Jussi Koskelan pojat ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Suomen sisällissodalla on traagisia vaikutuksia Pentinkulman asukkaiden elämään. Sinä aikana moni tuttu heittää veivinsä.

Elokuva noudattelee melko hyvin alkuperäisteosta. Tässä on kuitenkin aika pahoja pulmia. Elokuva näyttää paikoittellen varsin komealta, mutta ongelmia piisaa. Ensinnäkin on välillä vaikea ottaa selkoa, ovatko tekijät halunneet tehdä valkokangaselokuvaa, vaiko teatterifilmatisointia. Teatterimaisuus näkyy ennen kaikkea sisätiloissa tapahtuvissa kohtauksissa. Muutenkin ympäristö on jossain kohdin ristiriitainen. Pahin epäkohta on torppareiden taloissa. Koskelan talo vaikuttaa enneminkin varsin hyvin toimeentulevan perheen talolta, eikä miltään torpalta. Sitten kuitenkin muiden torpparien talot näyttävät torpparien taloilta. Myös näyttelijät ovat aika teatterimaisia. No, on leffassa sentään muutama hyväkin näyttelijä.

Myöskin toteutus olisi voinut olla vähän erilainen. Tässä pyrittiin noudattamaan aika tarkkaan alkuperäisromaania. Tämä olisi voitu tehdä kuitenkin hieman eri tavalla. Edellä jo mainitsinkin teatterimaisuuden. Draamaosuus, joka kestää suunnilleen kaksi ensimmäistä tuntia, on tehty ihan hyvin. Ongelmalliseksi muodostuu kuitenkin sisällissotaa kuvaava osuus. Laine olisi saanut uskaltaa näyttää realistisemmin sodan tapahtumia. Elokuva osoitti myös liikaa vasemmistolaissympatioita. Toinen leffaa jäytävä ongelma on se, että elokuvaa ymmärtääkseen ei välttämättä riitä ihan Suomen historian perustiedot. Jotkut yksityiskohdat voivat jäädäkin vaivaamaan katsojaa, kun taustoja ei valoteta lainkaan. Tämän leffan jatko-osa Akseli ja Elina on huomattavasti parempi.

Arvosteltu: 02.04.2005

Lisää luettavaa