Goon on vuonna 2011 ilmestynyt komedia, jonka pääosassa nähdään Steve Stifler, eli Seann William Scott. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Jay Baruchel ja Evan Goldberg. Baruchel on tullut paremmin tunnetuksi näyttelijänä ja mies on nähty mm. sellaisissa elokuvissa kuin Knocked Up ja Tropic Thunder. Baruchel tekee sivuroolin myös Goonissa. Evan Goldberg taas on tuttu niin käsikirjoittajana kuin tuottajanakin. Mies on ollut mukana tekemässä monia menestyneitä elokuvia, joihin kuuluvat mm. Superbad, Pineapple Express, The Green Hornet ja 50/50. Goon nojaa pitkälti Seann William Scottiin, mutta sivurooleissa nähdään muutama tuttu kasvo; Liev Schreiber, Kim Coates ja Eugene Levy ovat varsin mukava lisä elokuvaan.
Goon perustuu kirjaan Goon: The True Story of an Unlikely Journey into Minor League Hockey, joka taas perustuu Doug Smithin jääkiekkouraan. Doug Smith pelasi urallaan alasarjoissa, yltäen parhaimmillaan AHL:ään. Smithin rooli oli olla joukkueen ”poliisi” ja tappelija. Uransa jälkeen mies on toiminut niin valmentajana, tuomarina kuin oikeana poliisinakin. Poliisina toimimisen ohella mies toimii tappeluvalmentajana monille NHL:n raskaansarjan tappelijoille.
Seann William Scottin näyttelemä Doug Glatt perustuu siis löyhästi Doug Smithiin. Doug on ehkä hieman ”hidas” ja älyllisesti ei niin lahjakas. Hän on perheensä musta lammas; isä on lääkäri ja veljestäkin on tulossa kovaa tahtia lääkäri. Doug taas toimii paikallisessa baarissa portsarina. Glattin perhe ei välttämättä muutenkaan ole kovin idyllinen – perheen isällä on vaikea hyväksyä, että lääkäriksi opiskeleva poika onkin homoseksuaali. Sitten on toki vielä Doug, joka ei jatkakaan perheen perinnettä.
Dougin elämä kokee suuren muutoksen, kun hän on katsomassa paikallisen seuran peliä ystävänsä Patin (Baruchel) kanssa. Kentällä puhkeaa joukkotappelu ja vastustajan pelaaja päätyy jäähylle. Pat provosoi pelaajaa tarpeeksi kauan, ja lopulta pelaaja kiipeää jäähyaitiosta yleisön sekaan. Doug kuitenkin astuu esiin ja pienen tappelun jälkeen tyrmää pelaajan. Katsojat hurraavat ja valmentajakin kiinnostuu. Tapahtuma perustuu löyhästi vuoden 1979 tapahtumiin, jolloin Boston Bruinsin pelaajia kiipesi yleisön sekaan tappelemaan.
Paikallisen seuran valmentaja ottaa yhteyttä Dougiin. Doug päätyy seuraan, vaikka ei osaa edes luistella. Miehen ainoa tehtävä on tapella. Tästä alkaa Dougin ura jääkiekkoilijana. Hän päätyy Halifax Highlandersiin suojelemaan todellista lahjakkuutta Xavier Laflammea (Marc-André Grondin), joka ei ole toipunut entiselleen aivotärähdyksestä ja sai sen takia siirron alasarjaan. Samassa sarjassa pelaa myös Dougin idoli ja esikuva, Ross ”The Boss” Rhea (Liev Schreiber), joka päätyi alasarjaan pelaamaan viimeisen kautensa. Tämä johtui tapauksesta, jossa mies löi vastustajaa mailalla päähän. (Myös tämä tapahtuma perustuu täysin oikeaan tilanteeseen. Marty McSorley löi Donald Brashearia mailalla päähän NHL-ottelussa.)
The Boss on nimensäkin mukaisesti kaukalon pomo, joka tuhoaa vastustajat. Juuri The Boss aiheutti Laflammelle sen aivotärähdyksen, josta mies ei ole toipunut. Doug, joka on saanut jo lisänimen ”The Thug” palkataan suojelemaan Laflammea. Samalla miehen päässä pyörii jo ajatus idolinsa kohtaamisesta. Tästä alkaa Dougin nousu kohti liigan kovimman tappelijan asemaa.
Goon on lopulta oikeasti hyvä elokuva. Se yllätti melko positiivisesti, koska se ei ollutkaan perinteistä Seann William Scott menoa, vaan se tarjosi jopa ihan nautittavan elokuvakokemuksen. Seann William Scott tekee pitkästä aikaa roolin, josta ei tule ensimmäisenä mieleen Steve Stifler. Elokuva tarjoaa paljon komediaa, mutta myös melko rajua menoa. Toisaalta siinä tuodaan hyvin esille myös se, että tappelijatkin ovat ammattilaisia. Goonissa nähdään pienessä roolissa myös yksi aikansa parhaista tappelijoista, Georges Laraque, joka ottelee Dougin kanssa kerran. Parivaljakko käy pienen, mutta lämminhenkisen sananvaihdon, jossa ensin kysytään, aletaanko tappelemaan ja sitten toivotetaan onnea. Tappelun loputtua vielä kehutaan toisia.
Goon tarjoaa runsaasti myös komediaa, joka tulee pitkälti Dougin hölmöilystä ja toiminnasta. Se ei kuitenkaan ole mikään ”kreisikomedia”, vaan välillä ihan vakavakin elokuva. Perhe ei hyväksy Dougin uravalintaa ja miehen naama on välillä melko rajun näköinen. Elokuvan lopussa näytetään pätkiä myös Doug Smithin otteista ja yhdestä haastattelusta, jossa mies toteaa näkevänsä vain toisella silmällä. Samalla hän toteaa, että menee kentälle, jos joukkue tarvitsee häntä. Tämä tuo esille sen tosiasian, että ”poliisit” ovat joukkueen sisällä usein todella arvostettuja pelaajia, vaikkei heidän otteensa ehkä suuren yleisön mieleen olekaan aina. Pohjimmiltaan kiltti ja mukava Doug summaa asian melko hienosti:
” If they need me to bleed, then I’ll bleed for my team”Goon kannattaa ehdottomasti katsoa. Se on hyvänmielinen elokuva, jonka loputtua katsojalle jää hyvä mieli. Elokuva jää mieleen hyvin ja kestää useammankin katselukerran. Seann William Scott tekee todella hyvän roolisuorituksen, ja ehkä jo nyt mies pääsee eroon Steve Stiflerin haamusta – haamusta, joka on seurannut miestä lähes jokaisessa roolissa. Sons of Anarchyn Tig Tragerina tunnettu Kim Coates tekee varsin pätevän suorituksen Halifaxin valmentajana. Coates on loistava valinta, sillä hän näyttää sopivasti ”hullulta” valmentajalta, joka voi räjähtää huutamaan joukkueelleen milloin tahansa. Liev Schreiber on hyvä kokeneena ja pelottavana Ross Rheana.
Goonia voi suositella jääkiekosta pitäville, mutta helposti myös muille. Elokuva on oikeasti positiivinen yllätys ja hyvä komedia. Jay Baruchelin Twitter-tilin mukaan elokuvasta tullaan näkemään myös jatko-osa. Tämä on hyvä uutinen, sillä Goon oli sen verran hyvä elokuva, että se ansaitsee jatkoa.
” Everybody loves the soldiers until they come home and stop fighting.
