Jack Burridge (Garfield) tuomittiin lapsena murhasta ja vapauteen hän asteli vasta aikuisiällä. Elokuva Boy A keskittyy kertomaan millaista Jackin elämä on vapautuksen jälkeen ja millaista on kulkea muiden ihmisten joukossa murhaajaleima otsassa.
Elokuva perustuu brittikirjailija Jonathan Trigellin samannimiseen romaaniin, joka sai osakseen paljon huomiota ja palkintoja, ja nyt tämän elokuvaprojektinkin, jonka valkokangasmuotoon käsikirjoitti Mark O’Rowe ja ohjasi John Crowley. On myös puhuttu elokuvan perustuvan lievästi tositapahtumiin, eli vuonna 1993 tapahtuneeseen traagiseen välikohtaukseen, jossa kaksi kymmenvuotiasta poikaa tappoivat Englannin Merseysidella kolmevuotiaan lapsen.
Kiinnostuin elokuvasta juonen ja IMDb:n hyvän keskiarvon (8,0) perusteella, mutta Boy A ei onnistunut lopulta vakuuttamaan draamana eikä elämänkertaelokuvanakaan. Suuremmin tuotosta ei voi haukkuakaan, sillä kameratyöskentely on huippuluokkaa ja erikoisilla otoilla on kokonaisuutta saatu piristettyä mukavasti. Päähenkilöä näyttelevä Andrew Garfield on roolissaan loistava ja pystyy tuomaan katsojan eteen herkän ja haavoittuvaisen aikuisen miehen, johon lapsuuden traumaattiset tapahtumat ovat jättäneet lähtemättömät jäljet. Muitakaan näyttelijöitä ei voi haukkua, muttei liiemmin kehuakaan. Ja ihan by the way: Peter Mullanin (leffassa Jackin ’terapeutti’) aksentilla sössöttäminen oli karmean kuuloista.
Teos pyrkii käsittelemään realistisin ehdoin ihmisten suhtautumista vapaalla jalalla kulkevaan murhamieheen. Erottuvatko todelliset ystävät tällä tavalla, vai löytyykö ymmärrystä ja anteeksiantoa ylipäätänsä mistään? Myös päähenkilön omiin ajatuksiin keskitytään jonkin verran, muttei mielestäni lähellekään tarpeeksi. Elokuvasta olisi voinut tehdä huomattavan paljon syvällisemmän ja koskettavamman tuotoksen, mutta tällaisenaan se jää pelkäksi pintaraapaisuksi ja pohdinnan sijaan keskitytään näyttämään kuinka Jack pitää kavereidensa kanssa hauskaa baareissa pikkuaineissaan. Kirjaa en ole lukenut, joten en tiedä miten siinä ollaan asiaa lähestytty, mutta ainakin leffakässäri on epäonnistunut tarinan kerronnassaan turhan pahasti. Voidaan sanoa, että Boy A on kuin puolityhjäksi puristettu mehukas appelsiini.
Joka tapauksessa pidän elokuvista, joissa on jopa jonkinlainen idea ja sanoma jonka se tuo katsojilleen. Boy A -elokuva kysyy sohvaperunalta, tuomitsisitko sinä suoralta kädeltä henkilön, jolla on Jackin kaltainen historia, vai osaisitko antaa hänen tekonsa anteeksi? Ja pysyisitkö sinä hänen rinnallaan jos tällainen uutinen pamahtaisi tiskiin vasta pitkän ajan kuluttua ensitapaamisesta? Tätä voi suositella oikeastaan aivan kaikille, koska liian raskaaksi draamaksi leffa ei aiheestaan huolimatta käy ja on lopulta hyvinkin leppoisaa katseltavaa. Itse tosin lasken em. seikan selkeäksi miinukseksi, sillä parin päivän päästä aihe ja elokuva eivät enää mielessäni pyöri. Kolmen tähden draama.
