Ollaan Juudeassa vuonna 33 jKr. Brian Cohen (Chapman) kuuntelee Jeesuksen vuorisaarnaa ja lähtee sitten äitinsä (Jones) kanssa seuraamaan kívitystä. Hän liittyy Juudean Kansan Rintamaan ja sotkeutuu poliittiseen kiemurointiin, jonka seurauksena häntä aletaan pitää merkittävänä profeettana. Lopulta hänet naulitaan ristille.
Brittiläinen komediaryhmä Monty Python näpäytti toisessa elokuvassaan uskontoja ja lujaa. Päähenkilö Brianin elämässä on hyvin paljon yhtymäkohtia erään toisen silloin vaikuttaneen henkilön kanssa ja sen lisäksi halvalla lyödään uskontojen syntymistä ja erilaisten vastarintaliikkeiden kyvyttömyyttä saada aikaan todellista vastarintaa keskinäisen riitelyn takia. Yhtälöön lisätään esivaltaan kohdistuvaa pilkkaa ja ripaus anarkistista menoa, niin saadaan aikaan Brianin elämä.
Brianin elämä on ehkä paras Python-tiimin elokuvista. Siinä on selkein juoni, vaikka yksittäiset kohtaukset ovat siltikin hysteerisen hauskoja jo itsessään. Anarkistinen ja absurdi huumori on mukana ainoastaan pieninä sivuvaikutteina ja pääosassa on kovaotteinen parodia ja satiiri, joka on ajoittain tuskallisen helppotajuista.
Näyttelijöinä oleva Python-tiimi on luonnollisesti loistavassa vedossa ja pääroolia hoitava Chapman osoittaa olevansa kykenevä myös vakavampiin kohtauksiin ja rooliin. Pääasiallista komiikkaa tuovatkin hysteeriset sivuhahmot, joihin mahtuu hullu ja kuuro vartija (Gilliam), puhevikainen Pontius Pilatus (Palin) ja tämän rakas ja vielä hysteerisemmin puhuva ystävä Comeus Cullius (Chapman). Myöskään ei voi unohtaa Eric Idlen säveltämää, koko Python-tiimin tunnussäveleksi vakiintunutta loppulaulua ”Always look on the bright side of life”, joka paketoi naurupommiin vakavamman ja rohkaisevan loppulauseen.
Uskomattoman hauska komedia, jonka hauskuus ei ole pelkästään absurdeissa tilanteissa, nokkelassa dialogissa ja värikkäässä slapstick-liikkeessä, vaan myös tarkassa satiirissa ja ironiassa.
nimimerkki: Jurpo
