Vuonna 1931 ilmestynyt Frankenstein on Universalin hirviöelokuva, joka perustuu Mary Shelleyn samannimiseen kirjaan. Elokuva kertoo kuinka Henry Frankenstein yritti leikkiä jumalaa ja luoda kuolleesta jälleen hengittävän ja elävän. Kun homma riistäytyi käsistä, oli Frankensteinin hirviö vapaalla jalalla ja matkallaan hukutti esimerkiksi pienen tytön. Kolmen vuoden kuluttua kyseinen klassikko sai jatko-osan, joka nimettiin The Bride of the Frankensteiniksi. Onneksi mukaan saatiin myös aiemman elokuvan ohjannut James Whale ja itse hirviötä loistavasti näytellyt Boris Karloff. Vaikka edeltäjä loppui sulkien tarinan hyvin, on sitä onnistuttu jatkamaan kiitettävästi ilman suurempia pakollatekemisen fiiliksiä.
Kaikki alkaa, kun Mary Shelley alkaa kertomaan tarinaa siitä, kuinka Frankensteinin tarina jatkuu. Mylly, johon hirviö jäi palaa nyt ilmiliekeissä. Hirviö on kuin onkin jäänyt eloon ja pääsee jälleen kerran kylvämään kauhua ihmisten keskuudessa. Samaan aikaan Henry toipuu järkyttävästi yrityksestään leikkiä jumalaa ja kohtaa lisää ongelmia, kun salaperäinen professori saapuu ja pakottaa Henryn auttamaan luomaan uuden hirviö, mutta tällä kertaa naispuolisen. Tällä välin hirviö on löytänyt sokean miehen, jonka kanssa hän… Tai se ystävystyy. Hirviö oppii puhumaan ja muuttuu entistä sympaattisemmaksi hahmoksi. Mutta voiko edes morsian rakastaa hirviön kaltaista otusta?
Frankensteinin hirviö varastaa koko show’n. Boris Karloff eläytyy tähän rooliin uskomattoman laadukkaasti ja taidokkaasti. Tuota tyhjää katsetta ja kömpelöä kävelyä on mahdoton unohtaa. Lisäksi mielenkiintoa lisää myös se, että tällä kertaa hirviö osaa puhua. Mutta ei mitään hätää, mukana on silti sitä tuttua mörinää ja örinää. Tässä jatko-osassa hirviöstä tehtiin paljon sympaattisempi hahmo kuin edeltäjässään, vaikka uhkaava tyyli on jätetty. Elokuvan nimi on Frankensteinin morsian, jonka takia luonnollisesti elokuvassa esiintyy kyseinen hahmo. Morsiamen esiintyminen on toteutettu upeasti ja hahmo on hirviön tapaan unohtumaton.
Alkuperäisen kirjan Victor Frankensteinin sijasta nimi elokuvan edeltäjän tapaan Henry Frankenstein. Tämä hahmo on muuttunut hullujen tiedemiesten esikuvasta ystävälliseksi mieheksi, joka vastentahtoaan pakotetaan toistamaan virheensä. Ernest Thesiger esittää juonittelevaa pahistohtori Septimus Pretoriusta ja tekee sen mallikkaasti. Mary Shelley nähdään alussa ja hän alkaa kertomaan tarinaa. Jotenkin häntä ei nähdä kuitenkaan lopettamassa tarinaa, koska elokuva vain loppuu unohtaen hänet. Tosin Shelleyn mukaan ottaminen lopussa olisi todennäköisesti latistanut loistavan synkkää tunnelmaa, joten loppujen lopuksi parempi näin.
Yksi asia kyllä ärsytti suunnattomasti. The Invisible Manissä nähtiin kirkuva vanha nainen, joka tekee ilmeisesti jonkinlaisen comebackin tässä. Jos mukana on kirkuva nainen, kannattaisi hänen olla edes kaunis, koska nyt näimme ruman vanhan naisen kirkumassa korviin sattuvalla äänellä. Toteutus on kunnossa ja jälleen pohditaan eloon herättämisen saloja. Moni asia on siis tehty mielenkiintoisesti. Hirviön ja morsiamen välistä goottista rakkaustarinaa olisin mielelläni katsonut lisää, koska nyt näimme vain pintaraapaisun, mutta mahtavan sellaisen. Mustavalkoisista väreistään huolimatta lavastus ja puvustus on hienoa. Yksi ongelma on se, että tämä luokitellaan kauhuksi, mutta ei silti pelota. Kauhun kuuluu pelottaa. Annan sen kuitenkin anteeksi, koska niin olen antanut Gremlinsillekin.
Suosittelen The Bride of Frankensteitä vanhoista elokuvista pitäville, hirviöelokuvien ystäville ja heille, jotka tahtovat yleissivistää itseään. Jos etsit kauhuelokuvaa, joka saa sinut tunkemaan pääsi popcornien sekaan ja tyynyn kainaloon, ei kannata katsoa tätä. Sen verran viihdyttävää menoa on kyseessä, että kunhan on vain suunnilleen yli 10-vuotias voi tämän huoletta katsoa.
