Vilkaistessa Yksi silta liikaa -leffan kestoaikaa tulee väistämättä miettineeksi, olisiko herra Attenborough voinut jättää jotakin tekeleestään edittikammarin nurkkaan. Toisaalta, kun elokuvan lopputekstit pyörivät nenän edessä, mielessä on kirjava kasa hienoja ottoja, jotka voin kuvitella ohjaajan halunneenkin säilyttää.
Brittiläinen Attenborough, joka tunnetaan ohjaajana mm. Gandhista ja näyttelijänä Spielbergin Jurassick Parkista (ei se Tyrannosaurus, vaan se iso valkopartainen vanhus) oli ennen tätä leffaa ohjannut vain pari ei-niin-kovin menestynyttä pätkää. Eikä tämäkään menestynyt erikoisesti. Yksi silta likaa oli riskiprojekti, johon Attenborough pyydettiin lähinnä visuaalisten kerrontataitojensa vuoksi. Tavallaan tarina oli iisi kakunpala, koska se perustui sotahistoriallisiin tosiseikkoihin. DVD:n haastatteluosuudessa ohjaaja itse tosin väittää tarinan olleen hankala, koska mukana oli niin runsaasti henkilöitä ja tapahtumapaikkoja.
Yksi silta liikaa kertoo 1944 aloitetusta sotatoimesta nimeltä Operaatio kauppapuutarha. Tarkoitus on vallata Saksa ja päättää käynnissä oleva toinen maailmansota. Yhtenä brittien pääpampuista häärii elegantti ”Boy” Browning (Bogarden fiksusti esittämänä), jonka syyksi leffa sysää paljon. Kuten elokuvan nimikin jo iloisesti spoilaten (ainakin historiaa tuntemattomille) sanoo, operaatiossa oli yksi silta liikaa. Missio kaatui saksalaisten vastatoimiin, jotka toisella puolella arvioitiin alakanttiin.
Leffan nimekäs näyttelijäkaarti ei odotetusti petä katsojaa. James Caan on yhtä jäyhä ja samalla velmu, kuten odottaa saattaa. Ryan O’Neal on se tuttu kirkasotsainen tyyppi, kuten monesti muulloinkin ja Maximilian Schell tarjoaa takuulla germaanista charmia. Erityisen vakuuttavan roolityön tekee Gene Hackman, jonka puolalaiskomentaja on kaikessa surumielisyydessään ja ennakoivuudessaan jo kirjoitettunakin elokuvan kiehtovimpia hahmoja. Filkassa on myös yksi statistia isompi naisrooli, jota vie ruotsalaistähti Liv Ullmann. Osa vaikuttaa siltä kuin se olisi kirjoitettu pyssy ohimolla, ainoastaan sen vuoksi, että elokuvaan saataisiin yksi kiintiönainen. Hyi.
Yleisesti ottaen Yksi silta liikaa on hieno sotakuvaelämys. Sen kaunein kohtaus lienee isommitta trikeittä kuvattu laskuvarjohyppääjien joukkohyppy. Leffalla on myös sanoma, mutta sen sisällössä ei ole mitään uutta. Kokonaisuus on rakennettu hyvin perinteisin sotaelokuvan keinoin. Se panee harmittamaan, koska teoksessa käytetyt resurssit olisivat mahdollistaneet muutakin.
