Alkuperäinen Apinoiden planeetta oli suuri tapaus 60-luvulla. Tänään sen tekniikka on yhä yllättävän hyvän näköistä (mm. maskeerauksesta sille tippui yksi kimalteleva Oscar) ja elokuva toimii muutenkin hyvin, mikäli antaa anteeksi Charlton ”Ben-Hur” ”Viimeinen Testamentti” Hestonin saarnaajamaisuuden sarkarillisena astronautti Taylorina.
Pierre Boullen kirjaklassikkoon perustuva leffa kertoo neljästä astronautista, joiden sukkula harhautuu reitiltään ja he päätyvät elokuvan nimen mukaan apinoiden planeetalle. Disneyland? – Ehei. Siellä ihmiset ovat mykkiä eläimiä ja apinat herroja. Asetelma on astronauteille järkytys. Kun apinat vieläpä suhtautuvat ihmisiin ylen kielteisesti, näyttää avaruusmatkaajien tulevaisuus heikolta.
60-luvun Apinoiden planeetta on yhteiskuntakriittinen selviytymistarina. Se sai aikoinaan neljäkin jatko-osaa ja taannoin Tim Burton ohjasi aiheesta remaken. Tuoreempi apinaseikkailu ei ole aivan niin pessimistinen kuin muinaisversio, mutta siitä tuntui puuttuvan ”se jokin”.
