De Niro ja Walken etenkin ovat elämänsä vedossa.

19.9.2002 09:00

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Deer Hunter
Valmistusvuosi:1978
Pituus:183 min

Kauriinmetsästäjä on eeppiset mitat saavuttava sotaklassikko, jossa osuvasti suolataan Vietnamin sodan jättämiä haavoja amerikkalaisten iholla. Elokuva jakautuu selkeästi kolmeen osaan: kotioloihin ennen sotaa, sotajaksoon ja sodanjälkeisen elämään. Ihmiset joutuvat tekemään uhrauksia joka saralla taistellessaan vapaan maansa puolesta. Tämä ristiriita iskee vasten kasvoja kun puhutaan Vietnamin sodasta. Vieraalla mantereella käyty hävitty sota on amerikkalaisille vieläkin se yksi historian suurimmista fiaskoista. Tässä tapauksessa onnistutaan loistavasti pureutumaan pienen amerikkalaistyöläisihmisen näkökantaan.

Ensimmäisessä osassa seurataan työläisporukan sodanlähtötunnelmia omassa pikkukylässään. Pääosin tapahtumat sijoittuvat yhden kaverin hääpäivään ja -juhliin. Samalla bileet ovat kaverusten viimeiset ennen sotaan lähtöä. Uho on kova ja metsästysreissullekin vielä sen viimeisen kerran lähdetään. Toisessa osassa hypätään suoraan sotatantereelle jossa kaverukset ovat joutuneet sotavangiksi sadistisen vihollisen pieneen leiriin. Jälkimmäisin osa kuvaa rankalla otteella sodan jälkimaininkeja.

Robert De Niro, John Savage, Christopher Walken ja Meryl Streep, siinä kastia joka heittää sellaista roolityötä että parempaan tuskin kukaan pystyisi. De Niro ja Walken etenkin ovat elämänsä vedossa. Elokuvan hienosti toteutettu sotavankikohtaus ja leiriltä pako ovat elokuvahistorian helmiä. Itseasiassa elokuvan suora vaikutus venäläisen ruletin suosion kasvuissa näkyi aina kun leffa pyörähti teatterikierroksella kultaisella 80-luvulla. Muuten elokuvan kerronta etenee verkkaiseen tahtiin aina kuhunkin tilanteeseen sopien. Tämä saattaa aiheuttaa pitkästymisreaktioita mutta tämän katsojan silmissä pitkät jaksot vain syventävät roolihahmojen kuvausta.

Michael Ciminon ohjaamaa Kauriinmetsästäjiä on jopa pidetty yliarvostettuna sotakuvauksena. Se lunastaa paikkansa yhdestä parhaista sotakuvista koskaan. Tämä johtunee juuri ihmishahmojen onnistuneesta kuvauksesta. Samoihin mittoihin yltää vain harvat ja nekin omilla hieman erilaisilla näkökannoillaan. Esimerkkeinä mainittakoon Ilmestyskirja Nyt!, Full Metal Jacket ja Saving Private Ryan. Synkkä elokuva synkistä asioista pureutuen ihmismieleen pimeyksiin Coppolan Ilmestyskirjan tavoin.

Arvosteltu: 19.09.2002

Lisää luettavaa