Copland on elokuva jossa New Yorkin kupeeseen, New Jerseyyn, on pesiytynyt poliiseja jotka yhtä lukuunottamatta on voideltu sopivilla summilla taspainon säilyttämiseksi. Pulveria menee ja salaperäiset kassit vaihtavat omistajaa. Virkaveljille ei saa antaa edes ylinopeussakkoja. Julmaa. Vain yksi voitelematon mahtuu joukkoon, ja totaali luuserina, puolikuurona pellenä, tämän ei luulla välittävän paskan vertaa ympärillä tapahtuvasta pössyttelystä ja lahtaamisesta.
They were wrong. Syltyn esittämä antisankari ottaa hommat hoitoon.
Copland on Syltyn leffa. Lihonut ja flegmaattinen Italian Stalion tekee loistavan työn. Ettei vain olisi luonnerooli. Vähän sanoja, puolinukkuvan katse ja säälittävä hidasliikkeisyys on parasta Sylttyä. Noobelin paikka.
Leffaan on haalittu maneereineen De Niro ja Keiteleen Harrikin, jotka pärjäilevät OK, mutta jäävät Syltyn varjoon. Ihan totta. Ray Liotta on oma v-mäinen kelkan kääntäjä, jollaisena ukko on nähty aiemminkin.
Mikään suurleffa Copland ei ole, mutta hyvää keskitasoa ja toimii Syltyn antisankarin ansiosta. Poliisikapungista tuli mieleen jo kuopattu Oulun Kuusrock, jossa Juice ilmoitti Oulun olevan autonominen poliisivaltio Suomessa. Olihan festareilla jokaista kuulijaa kohti kaksi poliisia. Ei se laatu vaan määrä.
DVD:stä ei oikein kehtaa sanoa mitään. Käyttis on surkea ja lisäpaloja ei juurikaan ole.
