Kirkonmies savustetaan ulos kirkosta ja uuden homman tarpeessa hän matkustaa Meksikoon ja päätyy ottamaan vastaan matkaoppaan työn. Edessä on fyysisesti ja psyykkisesti tuskallinen matka niin entiselle pastorille kuin matkaseuran raivottarille. Yritä siinä nyt hyväksyä uusi elämäntilanne kun akkalauma laulaa kamalia matkalauluja ja osa valittaa pienimmistäkin vioista.
Kaikki pienimmätkin ongelmat ovat siis tietenkin automaattisesti matkaa johtavan miehen syytä, huolimatta siitä että mies on monesti jopa naiivin inhimillisesti ajatteleva persoona. Eräässä kohtauksessakin filmin loppupuolella hän jopa päästää köytetyn leguaanin takaisin vapauteen viidakon turvaan, mitä eräs nainen ei voi käsittää.
Matkassa mukana olevan aikuistumisen kynnyksellä oleva nuori nainen iskee nuoruuden huumassaan silmänsä entiseen kirkonmieheen miehen yrittäessä vain torjua häntä vaarallisten epäilyjen pelossa. Nuoren neidin luja kasvatti saakin reilusti kukkia hattuunsa kuultuaan tästä sinänsä viattomasta flirttailusta.
Lopulta seurue majoittuu väliaikaisesti teknisten ongelmien vuoksi upeaan, eksoottisella paikalla kukkulalla sijaitsevaan hotelliin, mikä on myös oiva paikka joukossa olevan taiteilijanaisen ja hänen runojen luomisesta pitkään tauolla olleen isoisän inspiroitumiselle.
John Hustonin ohjaama elokuva ei kuitenkaan syyllistä kumpaakaan sukupuolta vaan lähinnä puoltaa niin miesten kuin naisten vastuuta omasta elämästään. Taiteilijanainen sanoo: ”Nothing human disgusts me Mr. Shannon, unless it’s unkind or violent”. Tästäkin virkkeestä kuvastuu hänen tapansa elää toiveikkaana luottaen kristilliseen elämäntyyliin ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä.
Liskojen yö vaikuttaa alkupuolella hiukan perinteisemmältä seikkailulta, mutta muuttuu pian Hustonin varmalla otteella
eksoottisessa miljöössä tapahtuvaksi dialogipohjaiseksi ja myös kevyen humoristiseksi ihmisyyden, seksuaalisuuden ja uskonasioiden pohdiskeluksi. Seksuaaliset viittaukset ovat ehkäpä elokuvan kiehtovinta antia, sillä modernille 2000-luvun ihmiselle näiden hahmojen tapa puhu kyseisestä maailman luonnollisimmasta asiasta on viettelevän hienovarainen.
Liskojen yö on ehdottomasti ohjaajansa nerokkaimpia elokuvia. Se on älykkään dialogin vauhdittama tutkielma ihmisen luonnollisesta tarpeesta hakea ymmärrystä elämäntilanteellensa ja tavoista etsiä vastauksia usein ensimmäiseksi vääristä paikoista.
Esimerkiksi leskeksi jäänyt hotellipaikan omistaja kuluttaa nyt aikaansa palvelijamiestensä kanssa pelehtien uskotellen olevansa onnellinen, mutta eräs henkilöhahmoistakin sanoo, että pelottavinta ihmiselle on kuulla totuus itsestään.
Viimeksi mainittu tosiasia korostuu myös nuoren tytön lujan valvojan kovaa kuria arvostavassa käytöksessä, koska kyseisen valvojan kovat elämäntavat eivät välttämättä johdukaan korkeamoraalisen elämän arvostuksesta vaan hänen oman itsensä kyvyttömyydestä muuttumiseen ja omien puutteidensa pakkohyväksynnästä.
