On kulunut kahdeksan vuotta siitä kun entinen poliisi Jake Sharp ( Michael Sopkiv ) päätti kostaa oman vaimonsa murhan. Nyt hänen tuomionsa on päättynyt ja hänestä tuntuu, että vanhalle kotiseudulle muuttaminen auttaisi häntä palaamaan normaalin elämän pariin. Jake asettuu taloksi vanhaan puutaloon ja tuntee olonsa aluksi hyvinkin kotoisaksi. Eräänä päivänä Jake lähtee sitten metsästysretkelle, jollloin hän tapaa nuoren miesporukan kiduttamassa hirveä. Jake käskee miehiä ampumaan hirven. jottei tämä kärsisi. Tästä miesporukka vasta innostuu ja myöhemmin he tapattavat Jaken pelastaman hirvenpoikasen.
Syntyy sota yhden miehen ja metsästysporukan välillä ja panokset kovenevat, eikä metsästysporukka suostu jättämaään Jakea rauhaan. Pian Jaken tytär saapuu hänen luokseen vierailulleen, ja yhdessä he joutuvat pakenemaan häikäilemättömiä salametsästjiä. Kohta onkin käynnissä ajojahti pitkin metsää ja saaliina ovat eläinten sijaan Jake ja hänen tyttärensä.
Blastfighter on Lamberto Bavan ohjaama kulttielokuva vuodelta 1984 ja siinä nähdään paljon väkivaltaa. Lukuisissa eri kohtauksissa nähdään paljon verta, sekä ammuskelua, kuten kohtaus, jossa Jake yrittää saada haavoittuneen tyttärensä luun takaisin paikoilleen. Elokuvassa kuvataan hienosti, kuinka vanhoista ystävistä voi tulla verivihollisia ja miten elämä voi muuttua vankilassa vietettyjen vuosien jälkeen. Ennen kaikkea Blastfighterin tapahtumat sijoittuvat Jaken kotiseudun läheiseen metsään, minkä koskia ja kallioita hyödynnetään onnistuneesti tapahtumapaikkoina. Elokuvan raakuudesta ja brutaalista väkivallan käytöstä huolimatta siinä on myös vakava sanoma yksilön hauraudesta ja vapauden kaipuusta.
Aluksi väkivallasta, verestä ja tappokohtauksista puhuttaessa saattaa tuntua, että kyseessä olisi jollakin tapaa pelkästään raakuuksilla mässäilevä toimintaelokuva, mutta mielestäni elokuvassa on paljon muutakin. Ensinnäkään sen kaikkein häijyimpiäkään kohtauksia ei suoranaisesti liioitella ja sanoma vapaudesta ja yksilön haureudesta ovat ajankohtaisia yhä tänäpäivänä. Blastfighter on yhden miehen kamppailu pahiksia vastaan, siinä missä Die Harditkin, paitsi vakavavammassa muodossa. Kummassakin elokuvassa tapahtumat sijoittuvat tiettyyn paikkaan, Die Hardissa pilvenpiirtäjään ja Blastfighertissä metsään ja noita tapahtumapaikkoja hyödynnetään hienolla tavalla kummassakin leffassa.
Blastfighter on oikeastaan melko unohdettukin elokuva, johtuen varmasti siitä, että se on tehty Italiassa ja on siksi myös italiankielinen. Mielestäni elokuva oli kuitenkin loistava ja se yltää unohdettuna kulttielokuvana suoraan sellaistenkin mestariteosten, kuin Reservoir Dogsin ja Kellopeliappelsiinin rinnalle väkivallan rajoja rikkovaksi mestariteokseksi. Tosin Blastfighter ei ole edellä mainittujen teosten tapaan niin tyylitelty, mutta siitä huolimatta ohjaajansa Lamberto Bavan näköinen teos, mikä ansaitsee brutaalin väkivallan käytön ja toteutuksen kautta paikkansa kulttielokuvana.
Mielestäni elokuvan loppu, jossa Jake ajaa autollaan kohti auringonlaskua hiljaisen kantrimusiikin soidessa taustalla, tiivistää koko elokuvan tapahtumat yhteen. Vasta lopputeksiten alkaessa katsoja nimittäin voi olla varma, että Jake on nyt uusi mies.
Blastfighter sisältää paljon toimintaa ja siksi suosittelenkin elokuvaa kaikille hyvistä actionleffoista pitäville ja niille, jotka haluavat katsoa hyvän vieraskielisen elokuvan. Elokuvan näyttelijät, etenkin Michael Sopkiv tekivät roolisuoritukset alusta loppuun loistavasti eläytyen roolihahmoihinsa sujuvasti. Käsikirjoitus oli nokkelaa ja antoi lähes kaikille elokuvan tärkeille henkilöille tilaa kehittyä ja syventää omaa itseään elokuvan eri kohtausten myötä. Kun kaikki nuo osa-alueet osataan hallita taidokkaasti, ollaan tekemisissä mestariteoksen kanssa ja mielestäni Blastfighter oli juuri sellainen elokuva.
