Kolme aikakautensa vahvimpiin visionääreihin lukeutuvaa amerikkalaisohjaajaa tekivät 1980-luvun lopussa New York Stories-elokuvan. Lopputuloksena syntyi hieman epätasainen kokoelma tuokiokuvia tuosta kaikkein tarinarikkaimmista kaupungeista.
Kaupunkina New York ei erotu lyhytelokuvien kerronnassa erityisesti. Yhtä hyvin tapahtumat voisivat tapahtua missä tahansa muussakin suurkaupungissa. Lyhytelokuvien teemat ovat siis universaaleja.
Elokuvallisesti ja kerronnallisesti kolmikon vahvin on Martin Scorsesen avaus Kokemuksia. Nick Nolten esittää hurjalla intensiteetillä elämässään harhailevaa taiteilija Lionel Dobieta. Myös visuaalinen maailma on kiihkeä: Oscar-palkitun kuvaajan Nestor Almendrosin kuvaus loistaa erityisesti maalauskohtauksissa, joiden tehoa lisää taustalla soiva, erinomaisesti juuri tähän elokuvaan sopiva ääniraita. Kokemuksia ei yllä Scorsesen vahvimpiin visioihin, mutta on hyvä osoitus Scorsesen draamantajusta.
Elämä ilman Zoeta sen sijaan saa ihmettelemään, mitä oikein liikkui Francis Ford Coppolan päässä. Onko tässä sama ohjaaja, jonka aikaansaannos on myös mm. huuruinen Ilmestyskirja. Nyt? Elämä ilman Zoeta on toki ihan pikkukiva elokuva, mutta Coppolalta olisi odottanut enemmän. Pikkuvanha ja varakas varhaisteini järjestelemässä vanhempiensa asioita kuntoon ei kuulosta ideana ohjaajansa vahvimmalta osa-alueelta, eikä elokuvallisestikaan päästä mihinkään vaikuttavaan lopputulokseen.
Edellisosan tympeä jälkimaku korvautuu Woody Allenin Oidipus karilla-elokuvalla. Omasta mielestäni Allenin oivaltavimpiin lukeutuva elokuva kertoo Allenille tyypillisestä neuroottisesta hahmosta, jolle harmaita hiuksia aiheuttaa aviopuolison sijaan tällä kertaa toinen nainen, oma äiti. Äiti katoaa, ja vähän aikaa mies on alkusyyllisyyden jälkeen helpottunut, mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Allenin käsikirjoitus osoittaa tällä kertaa miehen kyvyn liikkua taidokkaasti myös realismista poikkeavien tapahtumien parissa.
Allenin ja Scorsesen (tässä järjestyksessä) teosten ansiosta New York Stories asettuu katsomiskokemuksena miellyttävän puolelle. Niiden välissä oleva Coppolan lyhytelokuva toimii lähinnä välinäytöksenä, ollen kuin lattea pääruoka herkullisten alku- ja jälkiruokien välissä.
