Pahan kosketus on mahtava kirja. Joskin sillä ja tällä elokuvalla ei ole juuri mitään muuta yhteistä kuin nimi ja pääpahiksen hirmuisuus. Leffan tekeminen oli tiettävästi yhtä tuskaa. B-luokan käsikirjoitusta hypistellyt Charlton Heston oli erehtynyt luulemaan, että elokuvan ohjaisi maestro Welles ja siksipä hän oli lupautunut projektiin. Wellesin oli pitänyt aluksi vain näytellä leffassa, joten tuottajayhtiölle tuli kiire suostutella hänet myös ohjaamaan. Hollywoodin kauhukakarana tunnettu Welles muokkasi heti kättelyssä käsikirjoituksen uusiksi ja aloitettuaan kuvaukset hän eksytti ensimmäiseksi studiopomojen nuuskijat kintereiltään. Leikkausvaiheessa tästä ilmeisen närkästyneet kihot päättivät sitten kostaa Wellesille ja saksivat leffasta oman versionsa, mikä ei tietenkään tippaakaan miellyttänyt Wellesiä, vaikka tämä versio palkittiinkin. Wellesin alkuperäisten ohjeiden mukaan kasattuna leffa pullahti ulos vasta paljon myöhemmin ja on yleisesti julistettu paremmaksi, peräti erääksi ohjaajan parhaimmista töistä.
Pahan kosketus liikkuu Meksikon rajan molemmin puolin. Kun rajan ylittänyt auto räjähtää, aletaan puhua kansainvälisestä solkkauksesta. Kuherruskuukauttaan viettävä meksikolainen huumetutkija Vargas (Heston ihanissa viiksissään) unohtaa morsiamensa (Leigh) oitis ja imeytyy mukaan juttuun. Paikalle vierii myös rajan toista puolta hallitseva lain koura, Hank Quinlan (Welles), joka sikaria tuprutellen ja keppiin nojaillen julistaa, että hänellä on hyvä vainu syyllisestä. Alkaa armoton ajojahti, jossa ei edes Vargasin kaunis morsian säästy loalta. Jengi pahoinpitelee ja huumaa neitseellisen kauniin Susan Vargasin samalla kun Hank Quinlan ratkeaa ryyppäämään ja herra Vargas penkoo poliisiarkistoa, jossa haisee. Tunnelma tihenee koko ajan. Elokuvan loppukohtaus on lähes yhtä hieno kuin alkukohtauskin, ellei peräti parempikin. Bongaa valkoinen valas!
Näyttelijävalikoima ei tässä elokuvassa ole mitenkään tavanomainen. Marlene Dietrich vilahtaa sivuosassa kaikennähneenä femme fetalena (shokki tuottajille), suuri neuvostoliittolainen Akim Tamiroff näyttelee meksikolaista pikkumafiosoa antaumuksella, Moosekseksi yleensä paremmin mielletty Charlton Heston tulkitsee uskottavasti meksikolaisen huumetutkijan roolin ja Zsa Zsa Gabor nähdään ilotalon omistajana. Kaikkein hienoimpiin näyttelijäsuorituksiin kuuluvat Janet ”Psykon kirkujanainen” Leighin ja itsensä Orson Wellesin esitykset. Leigh teki roolinsa pitkälti toinen käsi paketissa, sillä hän oli loukannut kätensä ennen kuvauksia. Kuvissahan tätä ei kuitenkaan näy. Toinen reissussa rähjääntynyt oli Welles, joka loukkasi myöskin kätensä loppukohtauksen kuvauksissa. Sitä se on se kunnon heittäytyminen rooliin…
