Jättää petetyn jälkimaun.

3.4.2010 14:55

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Remember Me
Valmistusvuosi:2010
Pituus:128 min

Syitä mennä tai olla menemättä katsomaan Remember Me on oikeastaan kaksi: siinä on se Twilight-poju ja siinä on se Lost-typy. Useissa tapauksissa nämä kaksi kumoavat toisensa; toista täytyy sietää toisen vuoksi. Ihan niin kuin parisuhteissa. Remember Me:n suhteen ei kuitenkaan kannata vaivautua, oli lähtökohta sitten mikä tahansa.

Elokuvassa kauniille ihmisille tapahtuu huonoja asioita New Yorkissa. Robert Pattinsonin esittämä Tyler kituu huonoa isäsuhdettaan niin paljon, että järjestelee perhedraamakohtauksia aina, kun dokaamiselta ja Gandhi-freisien nokkelalta kommentoinnilta ehtii. Allyn (Emilie De Ravin) traumat ovat syvemmällä, mikä pohjustetaan mielekkään napakasti jo alkukohtauksessa. Hahmoja on paljon, sillä äitejä ja isiäkin leffassa riittää mainiosta Chris Cooperista pökkelöön Pierce Brosnaniin saakka. Linssin alla on tietenkin enimmälti Tylerin ja Allyn välinen suhde, vaikka tarinassa olisi mielenkiintoisempiakin sivuhaaroja. Juoni etenee suurimman osan ajastaan oikeastaan romanttisen high school -komedian kaavalla – olkoonkin, että komedia on riisuttu minimiin.

Ensimmäisen puolitoistatuntisensa aikana Remember Me ei kuitenkaan ole täysin toivoton tapaus. Sen voice-over-lätinät ovat auttamattoman teinifilosofisia ja näyttelijäsuoritukset epätasaisia, mutta perheet tuntuvat ongelmineen todellisilta. Leffan äänimaailma toimii, etenkin musiikki. Tässä huomioitakoon, että kuulun ilmeisesti elokuvan kohderyhmään: päähahmo on ikäiseni ja panokohtauksessa soi Sigur Rós.

Perusvarmasta keskitason draamasta otetaan kuitenkin nopeasti syöksylasku pohjamutiin, kun käsikirjoitus heittää viimeisen vartin aikana kehiin mahdollisesti typerimmän juonenkäänteen sitten Signsin. Mikä oudointa, tätä ennen leffa on ehtinyt vallan mainiosti sanoa sanottavansa, joten lopetus ei edes ole epätoivoisen kirjoittajan pakoreitti umpikujasta tyyliin ”hei, se olikin kaikki vain unta”. Ärsytysfaktori vain on sama.

Remember Me jättää petetyn jälkimaun. Tekijöillä on ehkä ollut iso sydän, muttei kylliksi sisukkuutta. Lopputuloksesta huolimatta painan pari nimeä korvan taakse: ohjaaja Coulter ja Pattinsonin pikkusiskoa näyttelevä Ruby Jerins saattavat tulevaisuudessa yllättää positiivisesti, mikäli pohjateksti ei sorru vilppiin.

Arvosteltu: 03.04.2010

Lisää luettavaa