Kill Bill Vol. 2 (2004)
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Quentin Tarantino
- Pääosissa:
- Daryl Hannah, David Carradine, Gordon Liu, Michael Madsen, Uma Thurman
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 134 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri
- Elokuvasarja:
- Kill Bill Vol. 1, Kill Bill Vol. 2
Keskiarvo
Arvostelut (14): 
Pikatuomiot (734): 
Oma pikatuomio
Black Mamban verinen kostoretki jatkuu Kill Bill kakkosen myötä. Tapahtumat jatkuvat suoraan siitä mihin ykkösosa loppui. Eli kostajamme (Uma Thurman) tappolistan nimien yliviivaaminen jatkuu. Vuorossa ovat nyt Billin (David Carradine) veli Budd (Michael Madsen), sekä mystinen tappaja Elle Driver (Daryl Hannah) ja tietenkin itse Bill.
Kill Bill Vol. 2 on selvästi erilainen mitä ykkösosa. Ohjaaja/käsikirjoittaja Tarantino on saanut luultavasti verenhimonsa tyydytettyä ja keskittyykin kakkososan myötä enemmän dialogien sekä tapahtumien hiontaan. Dialogit ovat Tarantinon tapaan pitkiä ja puheenaiheet eivät välttämättä liity ollenkaan aiheeseen. Varsinkin loppukohtauksen dialogi on tarkasti viimeistelty ja erittäin osuva, niinkuin kakkososan kaikki muutkin dialogit. Dialogien parantamisen lisäksi Kill Bill kakkonen onnistuu olemaan juoneltaan syvällisempi. Jälleen kerran hypellään eri aikatasoilla, nykyajasta takaumien kautta menneisyyteen siirtyminen kertoo syvällisemmin tappajastamme Black Mambasta a.k.a Beatrix Kiddosta, sekä hänen ja Billin yhteisestä menneisyydestä. Motiivit tuodaan selkeästi esille, eikä katsojalle jää epäselvyyksiä.
Näyttelijäpuoli on myös miekanterävää niinkuin ykkösosassakin. Thurman nostaa tasonsa jälleen uudelle asteelle viileän Beatrix Kiddon roolissa. Daryl Hannah on sopivan aisteikas kieroksi palkkatappajaksi ja Michael Madsen sopivan cool käheääniseksi juoppotappajaksi. David Carradine on pilviä hipovan täydellinen Billin roolissa. Kun tarina on auennut lopullisesti loppukohtauksen aikana, Bill herättää jopa pientä sympatiaa katsojassa teostaan huolimatta. Kill Bill kakkosen loputtua olo on sekava. Katsoja ei tiedä kuoliko hyvä vaiko paha? Katsoja ei enää edes tiedä kuka on hyvä ja kuka on paha? Sen verran syvältä Kill Bill Vol. 2 kouraisee.
Quentin Tarantino onnistui Kill Billin molempien osien myötä luomaan ehkä parhaimman teoksensa. Molemmat osat ovat kieltämättä täyttä taidetta ja täydentävät toisiaan loistavasti. Siinä missä ensimmäinen osa karkottaa kriitikot suoraviivaisella ja häpeämättömän tyylikkäällä väkivalla Timbutkuun asti, kakkososa on rauhallisempi ja syvällisempi. Ja koska Kill Billin teema sijoittuu selvästi Aasiaan, voisi näitä kahta osaa verratta Ying ja Yang vertaukseen. Kill Bill Vol. 1 ja Kill Bill Vol. 2 ovat toistensa täydelliset vastakohdat, mutta kuitenkin samalla täydentävät täydellisesti toisiaan. Kill Bill Vol. 2 on kokonaisuutena Kiddon Hanzo-miekkaakin terävämpi teos, josta ei löydy mitään huonoa sanottavaa ja hyvää sanottavaa liiankin paljon.
Pisteet:
Arvosteltu: 03.08.2008
Katsottu: Kotona
Yksinkertaisen kostotarinan mahtava toteutus jatkuu Kill Billin toisessa osassa, kun tarantinomainen dialogi pääsee valloilleen ensimmäisen osan mätkeen, kalskeen ja verivirtauksen jälkeen. Beatrix Kiddon alias Morsiamen kostoretki jatkuu Texasin paahtavan auringon alta Meksikoon.
Uma Thurman ei kuitenkaan ole elokuvan valovoimaisin näyttelijä, vaan suurimman potin vie itselleen mahtava Michael Madsen, joka näyttelee itsevarmaa Buddia. Täyttä krediittiä muiden näyttelijöiden ohella on jaettava erityisesti pääpiru Billiä esittävälle David Carradinelle, joka viileän rauhallisella äänellään pystyisi kesyttämään lauman villisikoja; niin loistavasti rakennettu hahmo on kyseessä.
Kakkososassa väkivaltaisimmat elementit koetaan Morsiamen ja Daryl Hannahin näyttelemän Elle Driverin taistelussa ahtaassa asuntovaunussa, mutta sitä ennen on Morsian joutunut pahasti pulaan arkun ja maa-aineksen kanssa, ja takaumaosiossa näytetään, kuinka Kiddo kouluttautui Gordon Liun hienosti tulkitseman guru Pai Mein luona. Kyseinen osuus taustoittaa tarinaa väkevästi ja tasapainottaa itse elokuvan kulkua juuri sopivalla tavalla.
Kakkososassa musiikki ei aivan yllä samalle tasolle kuin ensimmäisessä, mutta asia korjaantuu hienosti lopputekstien aikana. Kakkososan vahvuudet ovat eri luokkaa kuin ykkösen, mutta vertailua kahden hienon elokuvan välillä on vaikea tehdä – varsinkin kun tarina on lähtökohdiltaan sama. Loppuratkaisu saattaa tuottaa joillekin katsojille pettymyksen, mutta kakkososan tyylille uskollisena kostoretken viimeistely on suorastaan täydellinen. Ennen kaikkea Kill Bill 2 jää mieleen rauhallisista, dialogin täyttämistä kohtauksistaan, kuten Buddin ja pomonsa keskustelusta tissibaarin takahuoneessa, ja Billin voileipien teosta ja selityksestä elämän ja kuoleman välisestä erosta; myöskään elokuvan mustavalkoista prologia ei sovi unohtaa, sillä se on sanoinkuvaamattoman hieno. Kill Bill –saagan molemmat osat täydentävät toisiaan kympin arvoisesti.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.02.2008
Katsottu: Kotona
Joskus tulee mietittyä, miksi Tarantino teki tämän elokuvaparin. On täysin ymmärrettävää, miksi mies halusi Natural Born Killers tai True Romance - leffoista nimensä pois huonon toteutuksen takia, mutta miksi ei tämänkin kohdalla? On pakko tunnustaa, että Kill Bill vol.2 on sentään parempi kuin ykkösosa, mutta edeltäjä pilasi tämänkin mahdollisuudet onnistua.
Elokuva jatkuu käytännössä siitä, mihin ykkösosa loppui. Eipä siinä sen kummempaa, puolet listan tyypeistä on eliminoitu. Morsian jatkaa tapporeissuaan. Siinäpä se niin lyhyesti kuin sen voi kertoa. Ainakin verihanat on käännetty kiinni, joka ei muuten ole yhtään pahasta. Kaikin puolin muutenkin ykkösosan järkytys, jonka koin sitä katsoessa, jää taakse, kun kuviot vähän edes muuttuvat ja juoni ryhdistäytyy ja kokoaa itsensä.
Onhan se omaperäisyys aina plussaa. Kill Bill vol.2 ei sitä tarjoa ainakaan liiaksi, kuten edeltäjänsä. Tarantino on tehnyt yleensä koko tuotantonsa omalla tyylillään, ja siksi Tarantino on aina ollut mieleen vähän rajoittuneelle sakille. Mutta kun elokuva alkaa siirtymään selvästi mustasta komediasta toiminnan puolelle, pistää Q:n tuotos väkisin haukotuttamaan. Hän on sekoittanut näitä genrejä keskenään, mutta ei se ole kyllä kovin hyvin onnistunut. Ei, Tarantino ei pysty siihen. Pysyisi vain niissä kuuluisissa dialogeissaan.
Dialogit... Ne ovat herkkua, varsinkin Tarantinofaneille. Tarantino on selvästi panostanut dialogeihin kakkososassa. Ne yrittävät pelastaa elokuvan, ja ovathan ne loistavia. Se lieneekin ainut syy, miksi jaksoin katsoa toisen osan loppuun. Jotain silti niistäkin puuttui, jos niihin pitää kiinnittyä tarkemmin. Olisi kiva, jos Tarantinolla olisi tarjota sitä, mitä Pulppi joskus tarjosi. Tietynlainen räväkkyys on tyystin kadonnut. Johtuneeko se sitten puuttuvista f-sanoista, joita Pulpissa oli reilusti, vai jostain muusta, enpä tiedä. Kill Billiä kun on miltei mahdoton katsoa muuten kuin aivot narikkaan asenteella, senhän takaa jo yksiselkoinen juonikin.
Miten lie Iso Q miettinyt kohderyhmiä elokuvaa tehdessään, mutta tuntuu, että väärään porukkaan on leffa uponnut, kun 8v-ystävät sanoivat sitä huippuleffaksi. Ehkä kahdeksan vuotiaat pojanklopit eivät kuitenkaan ymmärrä elokuvaa aivan samalla tavalla. Olisi mukava, jos elokuva olisi pysytellyt siellä tylyn huumorin puolella, niin ei olisi tarvinnut keskustella pikkuisten kanssa, miksi Kill Bill on niin hyvä. Pointti kuitenkin on se, että miksi Tarantino halusi antaa elokuvassa kaikille jotain. Menisikö kaupallisuuden piikkiin? Ei kai Tarantino niin alas vajoaisi?
Joka tapauksessa, elokuva ei tarjoa sitä mitä Q:lta odotettiin. Jos kaipaa hyvää elokuvaa illaksi, suosittelen Kill Bill vol.2:sta. Jos kaipaa hyvää Tarantino-leffaa illaksi, suosittelen kaikkea muuta kuin Kill Bill vol.2:sta.
nimimerkki: kosti
Pisteet:
Arvosteltu: 16.01.2005
Katsottu: DVD
Arvostelija
kosti
Vieras
Kill Bill Vol.1 oli verentäyttämä väkivaltasoppa jossa oli kuitenkin erittäin osuvat musiikkivalinnat. Kill Bill Vol kahdessa tarina jatkuu. Verellä ei tällä kertaa läträtä, musiikki on edelleen loistavaa(suuri kiitos Morriconelle), näyttelijät loistavia ja Tarantinon tavaramerkiksi muodostunut dialogi on kunnossa. Vol kakkonen siis jatkaa suoraan siitä mihin ykkösessä jäätiin. Morsiamen listasta on jo kaksi nimeä vedetty ylitse. Vielä olisi jäljellä Michael Madsenin loistava hahmo Budd, yksisilmäinen Elle Driver ja itse pääpiru Bill.
Tarinankerronta tosiaankin on rauhoittunut edellisestä ja väkivallan määräkin leffassa on minimaalinen, mikä on kylläkin erittäin hyvä ratkaisu. Vol.2 alkaa siis Chapter kuudesta, joka on eräänlainen prologi koko sarjalle. Se kertaa Two Pinesin verilöylyn tapahtumat jotka lopulta johtivat koko tähän kostoreissuun. Massacre at Two Pines on hieno aloitus, Morriconen siivittämänä. Veteraani David Carradinen erinomaisesti tulkitsema Bill paljastaakin kasvonsa ensimmäistä kertaa. Neljän tähden arvoinen aloitus.
Chapter 7 räjäyttääkin jo potin. Tässä saammekin ensikosketuksen Michael Madseniin esittämään juoppoon tissibaarin ovimieheen, Budiin. Chapter sisältää myös erään koko leffan hienoimmista kohtauksista, sen puhutun hautauskohtauksen. The Lonely grave of Paula Schultz on viiden tähden arvoinen chapteri.
Seuraava chapteri palaa jälleen menneisyyten jolloin Morsian saapuu Hong Kong legenda Gordon Liun esittämän mestari Pai Mein luokse. Chapter koostu pääosin Morsiamen rankoista harjoituksista Pai Mein alaisuudessa. Hyvä Chapter tämäkin.
Seuraavassa, Chapter ysissä näemme enemmän ykkösessä vain vilahtanutta Daryl Hannahin Elle Driveriä. Chapter sisältää myös mainiosti toteutetun taistelukohtauksen Buddin asuntovaunussa. Hyvin menee tähän asti.
Sitten onkin vuorossa se odotettu finaali jossa Morsian pääsee viimein vastakkain Billin kanssa. Tämä osa sitten osoittautuikin suurimmaksi pettymykseksi. Dialogi lässähtää osittain ja itse lopetus on muutenkin hieman, miten sen nyt sanoisi, "laimea". Mutta kokonaisuutena kuitenkin hieno lopetus tälle verentäyttämälle kostoreissulle. Tarantino on jälleen osoittanut osaamisensa. Katsomisen arvoinen pätkä todellakin.
nimimerkki: Cuomi
Pisteet:
Arvosteltu: 13.09.2004
Katsottu: VHS
Morsiamen kostoreissu jatkuu. Paljon on tullut ruumiita ja paljon niitä vielä tulee, se on varma. Listalla ovat ainakin Billin veli Budd, yksisilmäinen Elle Driver ja tietysti itse Bill. Mutta nyt Morsiamen uhrit ovat saaneet varoituksen, ja ovat tarkkaavaisina.
Nyt kakkososan nähtyäni ymmärrän miksi QT halusi jakaa elokuvan kahteen osaan. Ensinnäkin, tapporeissusta olisi tullut yli nelituntinen spektaakkeli, joka olisi saattanut aiheuttaa lievää pakaroiden puutumista, ja toiseksi, elokuvan tyyli olisi muuttunut ihan kokonaan puolessa välissä. Kill Bill vol.2 ei nimittäin sisällä tuota ykkösen kohuttua väkivaltaa ja mäiskettä juuri ollenkaan, sen ansiot ovat jossain ihan muualla. QT ohjaa jälleen aivan loistavasti, henkilöhahmoihin painotetaan enemmän kuin ykkösessä, ja näyttelijäsuoritukset paranevat samalla entisestään. Uma Thurman on vieläkin aivan mahtava, David Carradine joka nousee tässä osassa selvästi enemmän esille samoin, ja Daryl Hannahkin on oikein hyvä. Silti, shown varastaa loistava Michael Madsen Buddina, juopoksi ratkenneena ex-tappajana joka toimii nykyisin tissibaarin ulosheittäjänä. Ja musiikki. Jos soundtrack oli jo ykkösessä eräs maailman parhaista, ja se on tässä vielä parempi, niin voitte arvata kuinka hyvä se on. Se on HYVÄ.
Siinä missä Kill Bill vol.1 oli loistavaa väkivaltaviihdettä (vaikka sisälsikin taiteellisia ansioita), on Volume 2 ehta taidepätkä, ja loistava sellainen. Kumpikin osa on erinomainen elokuva, mutta Volume 2 selvästi parempi. Taitaapa vielä vallata paikan Top-10 listaltani... Kuluvan vuosituhannen paras elokuva taitaa olla kyseessä.
Pisteet:
Arvosteltu: 23.07.2004
Katsottu: Teatterissa
Tuhtia mäiskettä sisältäneen ykkösosa Kill Bill Vol. 1 (Tästä edespäin KB) sai vastapainokseen loistavan Kill Bill Vol. 2:sen, joka ei mässyttele veriroiskeilla, kuten isoveljensä. Kaikki hyssyttelivät miten KB II(tästä edespäin pelkkä KB II) tihkui rauhallisuutta ja dialogia. Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että tässä on juuri sopivasti molempia, hurmetta ja puhetta. Siinä missä KB viihdytti katsojaa jatkuvalla toiminnalla, KB II heittelee katsojaa erilaisilla juonenkäänteillä.
Tarina jatkuu siitä mihin ensimmäinen osa jäi, Morsiamen kostoretkestä. Homma rullaa totuttuun tapaan kappaleissa, vertailen kaikki kappaleet erikseen, kuten arvostelijakollegani Arsikin teki (hmph, hän taitaakin olla esimieheni).
Chapter 6: Massacre at Two Pines: Leffa alkaa Beatrix Kiddon häistä (eli morsmaikun), josta kaikki alkoi. Kappale pyörii kuin itsestään, tässä kappaleessa nähdään myös itse Bill (Carradine), joka vetää hyvän roolin vanhana konkarina. Kappale toimi ihan hyvänä yhteenvetona. 3.5/5
Chapter 7: The Lonely Grave of Paula Schultz: Tämä olikin hyvin mielenkiintoinen kappale. Uma Thurman ja se puhuttu hautauskohtaus ei tosin kohauttanut. Michael Madsen sen sijaan veti pisteet kotiin. Alkoholiin menevänä, pohjalle tipahtaneena tissibaarin portsarina Madsen oli omiaan. 4/5
Chapter 8: The Cruel Tutelage of Pai Mei: Tämä kappale näyttää Morsiamemme alkutaipaleita, kuinka Pai Mei kouluttaa häntä. Karate Kiddin miagimaisiin mittoihin venyvä Pai Mei oli ihan hah-hah-hauska. Varsinkin äijän eka kommentti nosti hymyn huulille. 4/5
Chapter 9: Elle and I: Leffan paras toimintakohtaus. Buddin karu kohtalo selviää, Ellen lomassa. Ellen ja Morsiamen taistelu oli fiksusti ja ovelasti tehty. Silmäpelin lomassa naiset osaavat myös heiluttaa miekkaa. 4/5
Viimeisenä eikä suinkaan vähäsimpänä, pääsemme kappaleeseen 10. Beatrix Kiddo on edennyt reisullaan Billin luokse ja lopputaistelu häämöttää, vai häämöttääkö? Billillä on "pieni" ässä hihassaan. Tämä on kai se toimintafanit lopullisesti turruttanut kappale, jossa dialogi kukoisti. Hieno loppuratkaisu, simppeli, ja toimiva. 4.5/5
Näyttelijät olivat hienosti valittu. Billiä näytellyt Carradine veti parhaan roolin, Thurman tuli hyvänä kakkosena. Takatukka-Madsen oli hyvä hahmo. Ohjausta ei tarvitse kai enempää kehua, tämä oli Tarantinoa loistavimmillaan.
Kokonaisuutena Kill Bill-saaga oli hieno. Tarantino on kehitellyt hienon tarinan kaikkine Hattori Hanzo -miekkoineen. Tarantino ei petä myöskään musiikkipuolella. Saatinpahan kuulla itse maestron Ennio Morriconenkin musiikkia, mikä oli hieno oivallus ohjaajalta ja sopi kohtaukseen kuin nyrkki silmään. Kun listataan 2004 -vuoden parhaimpia leffoja, muistakaa tämä eepos. Way to go QT!
nimimerkki: Screwball
Pisteet:
Arvosteltu: 28.06.2004
Katsottu: Teatterissa
Kill Bill Vol. 2 jatkaa suoraan siitä, mihin Vol. 1 meidät jätti. Morsian jatkaa kostoretkeään ja välillä palataan ajassa taaksepäin, Morsiamen kungfu-harjoituksiin ja surullisenkuuluisiin häihin. Morsiamen tappolistalla on vielä 3 yliviivattavaa nimeä. Täysin rappiolle vajonnut Budd, vittumainen silmäpuolinarttu Elle - ja pääpiru, Bill.
Vol. 1 painottui verimäiskeeseen ja näyttäviin tappeluihin. Vol 2 taas ottaa huomattavasti rauhallisemman vaihteen. Dialogi on nostettu jälleen pääpainoksi, ja vaikka se ei toimikaan ihan yhtä hyvin kuin Tarantinon vanhimmissa pätkissä, on se silti mukavaa ja hauskaa kuunneltavaa. Varsinkin Billin letkautukset ansaitsevat erikoismaininnan. Tietenkään miekkailuja ei ole unohdettu ja vaikka niitä ei yhtä paljon olekaan kuin ykkösessä, ovat ne silti todella hienoa katseltavaa. Varsinkin Morsiamen ja Ellen yhteenotto on jotain todella mahtavaa.
Tarantino lainailee jälleen omia suosikkifilmejään - esim. kohdassa jossa morsian kävelee pitkin aavikkoa kuuman auringon porottaessa niskaan olin havaitsevani selvää kunnoitusta Huuliharppukostajan muisteluosuuksille. Soundtrack ei rokkaa aivan yhtä hyvin kuin ykkösessä, vaikka musiikit on jälleen laitettu paikkoihin, joissa ne iskevät täysillä. Tarantinon ohjaus on muutenkin upeaa katseltavaa (ja kuunneltavaa), kamerakikkailuja ja muita visuaalisia hienouksia on vaikka muille jakaa.
Näyttelijätyö on varsin olennainen osa Kill Billiä ja kaikki näyttelijät istuvat rooleihinsa todella hyvin. Uma Thurman kostonjanoisena morsiamena on enemmän kuin täydellinen valinta. Michael Madsen käy myös heittämässä upeat roolit alkoholistiksi vajonneena tappajana. Daryl Hannah osaa olla kyllä todella bitch ja tekeekin uransa ehdottomasti parhaan roolin. Vielä koko komeuden kruunaa David Carradine Billinä. Carradine on juuri tarpeeksi karismaattinen Billin osaan, ja on uskottava hieman omantakeisena tappajana. Morsiamen ja Billin kemiat pelaavat hyvin, samoin myös morsiamen ja Elle Driverin välillä on havaittavissa ihka oikeaa vihaa. Pienemmissäkin osissa nähdyt näyttelijät onnistuvat hyvin, mm. Gordon Liu ankarana kung fu-opettaja Pai Meina onnistuu irroittamaan monet ansaitut naurut.
Kokonaisuutena Vol. 1 ja Vol. 2 ovat kuin yö ja päivä. Molemmissa on sitä Tarantinomaisuutta, mutta toinen on splatter-actionia ja toinen westernmäistä puhelemista. Muutamissa kohdissa Vol. 2 onnistuu silti olemaan hieman (korostan, hieman) tylsähkö tai jotenkin paikallaan polkeva. Olisin myös kaivannut hieman lisävalotusta päähenkilöihin, kun he olivat kaikki vielä kylmäverisiä tappajia. Myös Vivica A. Foxin esittämän Venita Greenin aivan olemattomaksi jäävä osuus hieman ihmetyttää.
Kaikenkaikkiaan Kill Bill on mitä mainioin leffa. Näyttävää actionia, mielenkiintoisia henkilöitä, ikimuistoisia kohtauksia, mainiota musiikkia ja hyvin kirjoitettua dialogia. Mitään ei jää puuttumaan.
nimimerkki: Siperia Jones
Pisteet:
Arvosteltu: 05.06.2004
Katsottu: Teatterissa
Vaikka Kill Bill vol. 1 olikin pettymys, jouduin silti lähtemään leffateatteriin saakka Kill Billin kakkososan vuoksi. Lähes yhtä ristiriitaisissa merkeissä kakkososankin joudun tykittelemään, joten tässäpä sitä nyt tulee kuululla (lievähköllä) spoilerivaroituksella varustettuna.
Kill Bill vol 2. jatkaa Morsiamen eli Black Mamban kostoreissua siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Takaumat piristävät menoa edelleen, ja mikä tärkeintä: dialogi rullaa ykkösosaa paremmin:
Chapter 6: Massacre at Two Pines. Kuin pienenä kertauksena homma alkaa selittelyllä menneestä joukkomurhasta ja taustoja valotetaan niin, että Black Mamban kostoretki saa lisää pontta alleen. Lopulta esiin astuvan Billin (David Carradine) ja Morsiamen (Uma Thurman) välillä tosiaan tuntuu olevan kemiaa. Hyvä näin (4 pistettä)!
Chapter 7: The Lonely Grave of Paula Schultz. Ruutuun pääsee ensimmäistä kertaa kunnolla Michael Madsenin mainio hahmo Budd, ja täytyy antaa Madsenille maksimipisteet, varsinkin kun edellinen näkemäni Madsenin roolisuoritus sattuu olemaan Sacrifise-leffan kökkösuoritus. Nyt juopoksi karahtaneen tappajan rooli menee ihan kybällä. Luvassa on yllättävää käännettä ja vielä yllättävämmin P. Schulzin haudan tutkailua (3.5 pistettä).
Chapter 8: The Cruel Tutelage of Pai Mei. Kaikessa loogisuudessa jännittävistä käänteistä seuraavaksi hypähdetään aivan alkuun ja Pai Mein (Gordon Liu) treenileirille, jossa Black Mamba on oppinsa ammentanut. Pai Mein parran hipelyssä kai pitäisi olla jokin hauskuuskin, mutta itseäni se alkoi ärsyttää nopeasti (3.5 pojoa).
Chapter 9: Elle and I. Loppu häämöttää jo, ja on aika päästää vauhtiin kauan odotettu kohtaaminen Elle Driverin (Daryl Hannah) ja Black Mamban välillä. Toimintafanit tykästyvät tähän taisteluun, jossa seinät repeilevät ja liha tummuu. Ratkaisua kannattaa seurata silmä tarkkana, sen verran raju se on (3.5 pojoa).
Chapter 10. Viimeinen luku ja sen dialogin voittokulku kruunaa tai oikeastaan pelastaa koko Kill Bill-stoorin. Dialogi on kaunista katsottavaa. Täytyy sanoa, että roolivalinnoissaan Tarantino on onnistunut loistavasti: Carradine hehkuu vanhan soturin mielialaa, ja Uma Thurman kasvaa roolinsa vaativiin mittoihin. Carradinen tyly ”I overreacted”-spiikki saa jopa mukavat naurut aikaan. Viimeisen puolen tunnin aikana käydään koko kostoreissu läpi puhumalla, ja millä intensiteetillä! Tämän viskinmakuisen loppujutustelun ansiosta typerää verellä mässäilyä ja kung fu-mäiskettä jaksoi katsoa. Yhteensä yli neljän tunnin jälkeen homma on paketissa, ja kostoreissu päättynyt (4.5).
On siis yhteenvedon aika. Sitä tosiasiaa en voi kiistää, että molempien elokuvien aikana kelloon tuli vilkuiltua liian monta kertaa, ja vaikka kakkososa hoitaa osansa paremmin kuin veriroiskepitoinen ykkönen, se ei siltikään ole tasapainoinen mestariteos. Musiikillisella tasolla Part 1 vie päätöstä kuin pässiä narussa. Siispä Kill Bill vol. 2 ansaitsee juuri ja juuri 4 pistettä, mutta ei nosta kokonaisuutta neljään pisteeseen.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.06.2004
Katsottu: Teatterissa
Kill Bill vol. 2 jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Ensin kerrataan tapahtumia häistä, jossa Morsiamen (Thurman) koko hääseurue surmattiin. Morsian jatkaa kostamistaan, mutta tärkein on vielä edessä, nimittäin Bill.
Nyt on kasassa jo enemmän Tarantinon tyyliä kuin Kill Billin aloitusosassa. Se on tietenkin hyvä asia. Dialogi kukoistaa, ohjaus on rauhallista ja pelkistettyä, mutta samalla niin hyvin ilmaisevaa. Juoni ei sorru ennalta-arvattavuuteen, eikä epärealistisuus häiritse niin paljon kuin ykkösessä.
Leffassa ei ole paljoakaan eri hahmoja, joten tunnelma on tiivis, eikä tule sellaista fiilistä, että "mistä tuokin nyt tuli." Kill Billien jako kahteen osaan oli toki huono asia, mutta ymmärrettävää kyllä. Ensimmäinen osa on lähes pakko katsoa ennen kakkoseen siirtymistä, sillä juoni todellakin jatkuu siitä, mihin vol. 1 lopetti. Kaikki ei silti ole aivan kondiksessa. Muutamat turhan pitkät puheet saavat hieman kyllästyttämään. Parannusta on tapahtunut joka suhteessa paljon Kill Bill 1:een verrattaessa, vaikka kyseessä on oikeastaan yksi ja sama elokuva kahteen osaan jaettuna.
Ai, niin. Hautauskohtaus ansaitsee plussaa.
nimimerkki: Viisas
Pisteet:
Arvosteltu: 15.05.2004
Katsottu: Teatterissa
Pitkältä tuntuvan, ja minua kummastuttavan(olihan elokuva jo valmistunut ajat sitten) puolivuotisen jälkeen Kill Bill Vol. 2:en saa vihdoin viimein suomen ensi-iltansa. Odotukset ovat kovemmat kuin minkään elokuvan kohdalla pitkään aikaan. Kill Bill Vol. 1:en kun jätti teatterista lähdetty niin mukavan kutinan, sellaisen kun joskus aikoinaan lapsenan näki vaikka Terminator 2:en. Tätä tunnetilaa lähdin teatteriin havittelemaan.
Ensimmäinen shokki ykkösestä pitäville tulee olemaan se, kuinka ikäraja on tippunut k-15:sta, ja sen myötä myös ykkösosan hervottomat ja veriset taistelukohtaukset loistavat lähes poissaolollaan. Jos Vol. 1:en oli verinen kung fu toiminta, Vol. 2:en on enemmänkin perinteisempää Tarantinoa, dialogipainotteista rikosdraamaa. Alkuperäinen suunnitelma julkaista Kill Bill yhtenä kokonaisena elokuvana olisi saattanut koitua ainakin minun kohdalla kohtaloksi. Elokuvien yhteenlaskettu kesto kun huitelee siinä 4 tunnin tienoilla.
Molemmista osista paistaa alta, että kyseessä kuitenkin oli alunperin yhtenäinen elokuva. Sinänsä mielenkiintoista kuinka näin pitkän elokuvan juonen voi kuitenkin kuvata yhdellä vaivaisella lauseella. On todettava että sitä fiilistä, josta alussa puhuin, ei missään vaiheessa päässyt iskemään täydellä teholla. Mukaan on mahtunut myös varsin suuria ärsykkeitä. Kun puhutaan nykyajan "äijä"-näyttelijöistä, on yksi heistä Michael Madsen. Ei vaikuta jotenkin uskottavalta, että joskus maailman parhaisiin tappajiin kuuluva henkilö alentuisi siivoilemaan vessoja, ja kuuntelemaan pomon vittuilua. Myös morsiamen ja Billin lopullisessa kohtaamisessa on ryssitty pahasti. Siihen on haettu Leonen spagettiwesterneistä tuttuja elementtejä, mutta lopputulos ei ole kyllä läheskään sama.
Jottei taas aivan mollaamiseksi menisi, on elokuvassa hyviäkin puolia, ja paljon niitä onkin. Uma Thurmanin kiinalaisen kung fu-opettajan opeissa on varsin koominen nostalgiatrippi vanhoihin kung fu-elokuviin. Billin hahmo on syvempi kuin ensimmäisen osan perusteella koskaan pystyi kuvittelemaan. Hän paljastuu loppujen lopuksi varsin ajattelevaiseksi, semmoisen Harry Callahan-moraalin omistavaksi henkilöksi. Billin on kuitenkin pakko kuolla, ja jäinkin hyvässä mielessä elokuvan jälkeen pohtimaan, "mitä jos....." Dialogi ei ole aivan edellisten elokuvien veroista, mutta se myös poikkeaa hyvin paljon edellistä Tarantinon elokuvista. Mitään ikimuistoista, Reservoir Dogsin alun Madonnateorian kaltaista klassikkoa emme tässä elokuvassa pääse kuulemaan. Mutta pirun loistavaa kamaa siltikin. Sekä aivan hemmetin hieno elävältä hautaamiskohtaus, joka aluksi ahdistaa aivan pirusti, ja päättyy nauruun. Sanottakoon vain että Evil Dead-fanit tulevat putoamaan penkiltään.
Vastustajat ovat moittineet Tarantinoa aina saman elokuvan uudelleen filmaamisesta. Kill Bill elokuvat rikkovat tämän kaavaan, ainakin osittain. Elokuvissahan ei oikeastaan ole loppujen lopuksi mitään, mitä ei olisi nähty. Tosin musiikkipiireissä on sanonta: "Viisas lainaa, nero varastaa". Tarantino on tällä periaatteella onnistunut luomaan itsensä näköisiä ja kuuloisia elokuvia, josta loistaa kirkkaana puhdas rakkaus elokuvataidetta kohtaan. Näinä muovisten tehoste-elokuvien aikana on todella hienoa, että hollywoodissa on Tarantinon kaltaisia miehiä. (Ja ilmeisesti on monimuukin, sillä elokuva on amerikassa paljastunut varsinaiseksi kassamagneetiksi.)
nimimerkki: Onnen_Rusina
Pisteet:
Arvosteltu: 03.05.2004
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
Onnen_Rusina
Vieras
Kill Bill vol. 1 tuli tsiigattua leffassa, eikä tuon henkeäsalpaavan kostotarinan tenho kaikonnut uusintakatselussa lainkaan - päinvastoin. On sanomattakin selvää, ettei jatko-osan elämä ole helppoa, jos ensimmäisestä tykättiin; odotukset ovat sellaisella tasolla, ettei mikään maanpäällinen leffa kykene niitä täyttämään... Kill Bill vol. 2 ei siis ilmeisesti ole tästä maailmasta ollenkaan.
Lähtöasetelmaa on turha lähteä selittämään, sillä filmi jatkaa oitis siitä, mihin aloitusosa jäi. Koomasta vastikään heräillyt Morsian (Thurman) matkaa autollaan Billiä (Carradine) lahtaamaan, mutta muistaa pysähtyä ensin tämän kätyrien luona. Tappolistassa ovat myös Billin veli Budd (Madsen), sekä yksisilmäinen megabitch Elle Driver (Hannah).
Kill Billin kaksi osaa ovat tyyleiltään tyystin erilaiset, vaikka käsis oli aluksi yhtenäinen. Siinä missä ensimmäinen oli hengästyttävän hieno viihdepläjäys, puhdas kostotarina vailla sen kummempia motiiveja, Vol 2 porautuu syvemmälle. Se keskittyy enemmän hahmoihinsa, antaa vastauksia ja on paikoitellen - niin ihmeellistä kuin se onkin - jopa koskettavaa katseltavaa. Laajasta tunneskaalasta huolimatta Tarantino ei onneksi ota leffojaan liian vakavasti, vaan muistaa tehdä kaiken pilke silmäkulmassaan. Juuri oikeassa määrin säännöstelty vino huumori saikin Pingun hekottamaan ääneen useita kertoja.
Eeppistä legendaa ryydittää eteenpäin komeiden visuaalisten kikkojen lisäksi upea soundtrack, joka ulottuu Johnny Cashista Ennio Morriconeen saakka. Ilmassa on muutenkin yhä enemmän Leonemaista länkkärifiilistä. Taistelut tapahtuvat edellistä osaa pienemmässä mittakaavassa, mutta kaksinkamppailut ovat silti mieletöntä katseltavaa. Väkivalta ei ole enää niinkään veristä, vaan leffa pelaa pitkälle nyt psykologisilla peloilla. Kill Billin maailmassa on kyllä omia pikku kummallisuuksiaan, mutta ne vain parantavat fiilistä...
Thurman vetää roolinsa jälleen isolla tunteella, olihan mimmi käsikirjoituksessakin tärkeä tekijä. Hienon remmin huomattavin roolisuoritus on kuitenkin nimiroolin duunanneella David Carradinella, joka ehdittiin leffaympyröissä jo unohtaa täysin. Häiskähän veti loistoroolin!
Vaikka Kill Bill onkin myös syvä kumarrus monille Tarantinon esikuville, katsojan ei tarvitse tuntea noita leffoja välttämättä ollenkaan nauttiakseen tästä filkasta. Hyvänä esimerkkinä toimii Gordon Liun esittämä Kung-fu-mestari Pai Mei, jonka tuittupäisyys kykenee viihdyttämään myös meitä, jotka emme White Lotus-leffoja ole nähneet.
Yleensä en uskalla jakaa leffalle täysiä pojoja tuoreeltaan, mutta Kill Bill vol. 2:n suhteen ei tarvitse pelätä. Kokonaisuutena tarkasteltuna molemmat leffat ovat ehtaa Tarantinoa, eikä tällaisesta paketista voi kuin pitää. Äärimmäisen viihdyttävää, nerokasta ja jopa liikuttavaa. Upeaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.04.2004
Katsottu: Teatterissa
Ja nyt tulee ruoskaa! Ykkösosan toimintaryöpytyksen ja loistavien visioiden jälkeen oli aihetta odottaa vastaavaa ellei tiukempaa linjanvetoa myös vol.2:ta.
Lehdistön maininnat pehmeämmästä ja hiukan inhimillistetystä lähestymistavasta ovat ujosti sanottu sillä tällä elokuvalla ei ole actionfanille painoarvoa juuri lainkaan. Elokuva on kuin Tarantinon sairas vitsi faneille ja on ehdottomasti ykkösen lupaamiin odotuksiin verrattuna kalkkuna! Elokuvan alkupuoli antaa hieman vastinetta rahalle ja sitten mahalasku sementtiin. Ykkösosan raivo on poissa ja perusidea kateissa.
Alkaa loputon jahkaus ja juttelu , joka puuduttaa pohdinnoillaan ja "iloisen jälleennäkemisen riemullaan".Viittä vaille ettei Uma Thurman kyynelehtien anna Billille syntejä anteeksi ja aloita uutta elämää yhdessä. (Mitäpä noista lahdatuista ystävistä , luodista päähän, koomavuosista ja sensemmoisista näin tuttujen kesken).
Turinoinnin väliin sitten lätkäistään vielä pieniä toimintamuisteloita selvittämään jotakin tapahtumaketjun syytä. Loppuhuipennus tulee suht' yllättäen ja on ohi ennenkuin kunnolla alkaakaan päättyen tökeröimpään ratkaisuun , jota olen nähnyt. Tuli mieleen mahtoiko Tarantino yhtäkkiä muistaa "Ai perrr...se oli unohtua... " ja huitaisi jotain kasaan.
Tarantinon originaali ajatus oli tehdä vain yksi elokuva mutta kun "aineistoa kertyi niin paljon" , tehtiinkin kaksi. Vol.1:n ja Vol 2:n materialista olisi leikannut loistavan ja toimivan elokuvan ilman jälkimmäistä rahastuksenmakuista versiota.
Ei pisteitä vaikka yksi oli pakosta annettava.
Ja se siitä.
Nimimerkki: Irritated
Pisteet:
Arvosteltu: 29.04.2004
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
Irritated
Vieras
Kuukausien odotus on viimeinkin päättynyt, kun Kill Billin toinen osa on saapunut teattereihin. Päällimmäiseksi kysymykseksi nousee oliko Kill Bill vol. 2 parempi kuin ensimmäinen osa? Mutta tähän ei löydy vastauksia. Näitä kahta osaa ei voida mitenkään pistää paremmuusjärjestykseen, koska ensiksi ne ovat hyvin erilaisia niin kerronnaltaan kuin ulkoasultaan. Siinä missä ensimmäinen osa oli väkivaltainen ja koston läpikäymästä, on toinen osa hyvin dialogi- ja henkilöpainotteinen eli sitä perus Tarantinoa. Ensimmäisen osan väkivaltaisuus ja veren vuodatus on melkein tyystin hävinnyt toisesta osasta, joka voi aluksi harmistuttaa tiettyjä katsojia mutta kun dialogin runsaus ja loistavat henkilökuvaukset astuvat esille, on jo katsoja elokuvan pauloissa.
Vaikkakin elokuvat ovat hyvin erilaisia, eivät ne ole mitään yksittäisinä tapauksina. Kill Billin osat tarvitset toisena ollakseen täydellinen, ehjä elokuva. Joten ensimmäinen osa tulisi olla nähtynä ennen kuin toista osaa alkaa katsomaan ja kummankin elokuvan jälkeen, on elokuvakokemus täydellinen.
Quentin Tarantino todistaa kertaheitolla olevansa Amerikan parhain elokuvaohjaaja, joka osaa yhdistellä eri elokuvagenrejä tehden niistä täydellisen elokuvan. Jo sinänsä Tarantino tekee kunniaa Hong Kongilaisille kung fu –elokuville tuoden kung fu –legenda Gordon Liun esittämään mestari Pai Meita. Läpi elokuvan Tarantino tekee kunniaa erilaisille genreille ja pelkästään niiden luetteloiminen veisi jumalattoman paljon tilaa ja aikaa.
Tarantinon tunnetuin tunnusmerkki, dialogia pääsee jälleen kerran mestarillisiin suorituksiin. Pitkät kohtaukset pitkillä dialogipätkille saa jo katsojan hiljaiseksi. Tarantinon luoma henkilöpainotteinen tunnelma on käsienkosketeltavaa ja hän pystyy saamaan katsojan välittämään, että saisiko Uma Thurmanin esittämä Beatrix Kiddo kostonsa suoritettua. Pystyykö hän tappamaan Billin?
Kill Bill vol. 2 on upea elokuva, joka tulee paranemaan jokaisella katselukerralla. Tarantinon Kill Billit ovat jo jääneet elokuvahistoriaan yhtenä hienoimpana eri genrejen sekoituksena. Näiden elokuvien jälkeen jään ilolla odottamaan lisää Tarantinon elokuvia.
Pisteet:
Arvosteltu: 25.04.2004
Katsottu: Teatterissa
Puolen vuoden odotus vihdoin loppui kun Quentin Tarantinon jo kulttimaineen ansainneen leffan "Kill Bill Vol. 1" jälkimmäinen puolisko saapui tänne Suomenkin teattereihin. Odotus ei ollut turhaa, sillä Vol. 2 on aivan yhtä loistava kuin edeltäjänsäkin, meininki on tosin muuttunut aika lailla rauhallisemmaksi.
Leffan alussa on pienimuotoinen tilanteen tasalle-tuonti niille paroille, jotka eivät ensimmäistä osaa tajunneet katsoa ennen kakkosta. Tämän lyhyen muistinvirkistyksen jälkeen elokuva alkaa tarinan osalta ja siirrytään kuudenteen kappaleeseen, nimeltään "The Massacre at Two Pines". Nyt puidaan läpi mitä tapahtui tuona päivänä, mistä koko verinen kostoretki sai alkunsa. Yllätys yllätys, Tarantino jälleen kerran liikkuu ajassa edestakaisin niin paljon kuin sielu sietää, paljastaen katsojille juuri sen verran kun heidän tarvitsee sillä hetkellä tietää. Ja kuten jo aikaisemmin on todettu, homma toimii kuin kellopeli.
Kuten tuli aikaisemmin todettua, kakkos-osa on "hieman" kevympi kuin ykkönen. Mitään suuremmanluokan verenkylväystä tyyliin "Showdown at The House Of Blue Leaves" ei tässä nähdä. Hieman yllätyksenä (muttei negatiivisena) tuli että leffa on rankasti puhepainotteinen. Sen sijaan että saisimme katsoa kuinka groteskisti morsian pistää vastustajansa kylmiksi, saammekin katsoa miksi hän ylipäätäänsä niin tekee. Toiminnan osalta elokuvat ovat aika kaukana toisistaan, että nyt tarkemmin ajateltuna oli siunaus että leffa katkaistiin kylmästi kahtia. Olisi vaikea kuvitella miten nämä puolikkaat olisi voitu esittää yhtenä pötkönä ilman raskasta ilmapiirin vaihtelua. Ei sen puoleen etteikö kakkosessa tappelemaan päästäisi, verta ei nyt vain nähdä iloisina suihkulähteinä.
Kill Bill Vol. 2 on kyllä 100% pure Tarantino, se paistaa hyvin pitkälti joka kohdasta läpi. Väriskaalat ja kameratyöskentely ovat mainiota, musiikeista nyt puhumattakaan. Dialogi on hyvää, vaikkei nyt Pulpin värikkääseen tasoon päästäkkään. Puheissa pysytään tiukasti asiayhteydessä juonen kanssa, tässä nyt kuitenkin on kerrottavana kiinteä tarina rakkaudesta ja kostosta.
Ei tämmöiseen tunteelliseen leffaan mitkään Euroopan hampurilais-jutut olisi sopineetkaan. Näyttelijätkin hoitivat hommansa kunnialla poikkeuksetta. Uma on säteilevä itsensä, mutta tällä kertaa ei silmissä pilkota ympärivuorokautinen raivo koska menneissä päivissä käydään ahkerasti, ja silloin ei vielä ollut yksinkertaisesti syytä päästä kaikkia entisiä rikostovereita päiviltä. David Carradine on ilmiömäinen, jokseenkin herran roolihahmo Bill on huomattavasti mukavempi hemmo kuin ehkä Voluumi ykkösen perusteella saattaisi päätellä. Michael Madsenin suoritus on kerrassaan mainio ex-ammattitappajana joka on vajonnut syvälle, muttei sentään pohjaan asti. Chia Hui Liu on tiukka Kungfu-mestari Pai Mei, jonka jatkuva parran-hiplaus irrotti leffasta parhaat naurut. Samuel L. Jacksonkin nähtiin pikkuruisessa haamu-roolissa, jota itse en edes tajunnut ennen lopputekstejä.
Ensimmäisen osan katsominen ennen tätä on suositeltavaa, muttei sentään elinehto. Listassa on jäljellä kolme nimeä yliviivattavaksi, kannattaa ihmeessä katsoa saako morsian ristiretkensä päätökseen. Loistava leffa, viiden tähden kamaa ehdottomasti.
nimimerkki: whait
Pisteet:
Arvosteltu: 22.04.2004
Katsottu: Teatterissa
