Joskus tulee mietittyä, miksi Tarantino teki tämän elokuvaparin. On täysin ymmärrettävää, miksi mies halusi Natural Born Killers tai True Romance – leffoista nimensä pois huonon toteutuksen takia, mutta miksi ei tämänkin kohdalla? On pakko tunnustaa, että Kill Bill vol.2 on sentään parempi kuin ykkösosa, mutta edeltäjä pilasi tämänkin mahdollisuudet onnistua.
Elokuva jatkuu käytännössä siitä, mihin ykkösosa loppui. Eipä siinä sen kummempaa, puolet listan tyypeistä on eliminoitu. Morsian jatkaa tapporeissuaan. Siinäpä se niin lyhyesti kuin sen voi kertoa. Ainakin verihanat on käännetty kiinni, joka ei muuten ole yhtään pahasta. Kaikin puolin muutenkin ykkösosan järkytys, jonka koin sitä katsoessa, jää taakse, kun kuviot vähän edes muuttuvat ja juoni ryhdistäytyy ja kokoaa itsensä.
Onhan se omaperäisyys aina plussaa. Kill Bill vol.2 ei sitä tarjoa ainakaan liiaksi, kuten edeltäjänsä. Tarantino on tehnyt yleensä koko tuotantonsa omalla tyylillään, ja siksi Tarantino on aina ollut mieleen vähän rajoittuneelle sakille. Mutta kun elokuva alkaa siirtymään selvästi mustasta komediasta toiminnan puolelle, pistää Q:n tuotos väkisin haukotuttamaan. Hän on sekoittanut näitä genrejä keskenään, mutta ei se ole kyllä kovin hyvin onnistunut. Ei, Tarantino ei pysty siihen. Pysyisi vain niissä kuuluisissa dialogeissaan.
Dialogit… Ne ovat herkkua, varsinkin Tarantinofaneille. Tarantino on selvästi panostanut dialogeihin kakkososassa. Ne yrittävät pelastaa elokuvan, ja ovathan ne loistavia. Se lieneekin ainut syy, miksi jaksoin katsoa toisen osan loppuun. Jotain silti niistäkin puuttui, jos niihin pitää kiinnittyä tarkemmin. Olisi kiva, jos Tarantinolla olisi tarjota sitä, mitä Pulppi joskus tarjosi. Tietynlainen räväkkyys on tyystin kadonnut. Johtuneeko se sitten puuttuvista f-sanoista, joita Pulpissa oli reilusti, vai jostain muusta, enpä tiedä. Kill Billiä kun on miltei mahdoton katsoa muuten kuin aivot narikkaan asenteella, senhän takaa jo yksiselkoinen juonikin.
Miten lie Iso Q miettinyt kohderyhmiä elokuvaa tehdessään, mutta tuntuu, että väärään porukkaan on leffa uponnut, kun 8v-ystävät sanoivat sitä huippuleffaksi. Ehkä kahdeksan vuotiaat pojanklopit eivät kuitenkaan ymmärrä elokuvaa aivan samalla tavalla. Olisi mukava, jos elokuva olisi pysytellyt siellä tylyn huumorin puolella, niin ei olisi tarvinnut keskustella pikkuisten kanssa, miksi Kill Bill on niin hyvä. Pointti kuitenkin on se, että miksi Tarantino halusi antaa elokuvassa kaikille jotain. Menisikö kaupallisuuden piikkiin? Ei kai Tarantino niin alas vajoaisi?
Joka tapauksessa, elokuva ei tarjoa sitä mitä Q:lta odotettiin. Jos kaipaa hyvää elokuvaa illaksi, suosittelen Kill Bill vol.2:sta. Jos kaipaa hyvää Tarantino-leffaa illaksi, suosittelen kaikkea muuta kuin Kill Bill vol.2:sta.
nimimerkki: kosti
