Black Mamban verinen kostoretki jatkuu Kill Bill kakkosen myötä. Tapahtumat jatkuvat suoraan siitä mihin ykkösosa loppui. Eli kostajamme (Uma Thurman) tappolistan nimien yliviivaaminen jatkuu. Vuorossa ovat nyt Billin (David Carradine) veli Budd (Michael Madsen), sekä mystinen tappaja Elle Driver (Daryl Hannah) ja tietenkin itse Bill.
Kill Bill Vol. 2 on selvästi erilainen mitä ykkösosa. Ohjaaja/käsikirjoittaja Tarantino on saanut luultavasti verenhimonsa tyydytettyä ja keskittyykin kakkososan myötä enemmän dialogien sekä tapahtumien hiontaan. Dialogit ovat Tarantinon tapaan pitkiä ja puheenaiheet eivät välttämättä liity ollenkaan aiheeseen. Varsinkin loppukohtauksen dialogi on tarkasti viimeistelty ja erittäin osuva, niinkuin kakkososan kaikki muutkin dialogit. Dialogien parantamisen lisäksi Kill Bill kakkonen onnistuu olemaan juoneltaan syvällisempi. Jälleen kerran hypellään eri aikatasoilla, nykyajasta takaumien kautta menneisyyteen siirtyminen kertoo syvällisemmin tappajastamme Black Mambasta a.k.a Beatrix Kiddosta, sekä hänen ja Billin yhteisestä menneisyydestä. Motiivit tuodaan selkeästi esille, eikä katsojalle jää epäselvyyksiä.
Näyttelijäpuoli on myös miekanterävää niinkuin ykkösosassakin. Thurman nostaa tasonsa jälleen uudelle asteelle viileän Beatrix Kiddon roolissa. Daryl Hannah on sopivan aisteikas kieroksi palkkatappajaksi ja Michael Madsen sopivan cool käheääniseksi juoppotappajaksi. David Carradine on pilviä hipovan täydellinen Billin roolissa. Kun tarina on auennut lopullisesti loppukohtauksen aikana, Bill herättää jopa pientä sympatiaa katsojassa teostaan huolimatta. Kill Bill kakkosen loputtua olo on sekava. Katsoja ei tiedä kuoliko hyvä vaiko paha? Katsoja ei enää edes tiedä kuka on hyvä ja kuka on paha? Sen verran syvältä Kill Bill Vol. 2 kouraisee.
Quentin Tarantino onnistui Kill Billin molempien osien myötä luomaan ehkä parhaimman teoksensa. Molemmat osat ovat kieltämättä täyttä taidetta ja täydentävät toisiaan loistavasti. Siinä missä ensimmäinen osa karkottaa kriitikot suoraviivaisella ja häpeämättömän tyylikkäällä väkivalla Timbutkuun asti, kakkososa on rauhallisempi ja syvällisempi. Ja koska Kill Billin teema sijoittuu selvästi Aasiaan, voisi näitä kahta osaa verratta Ying ja Yang vertaukseen. Kill Bill Vol. 1 ja Kill Bill Vol. 2 ovat toistensa täydelliset vastakohdat, mutta kuitenkin samalla täydentävät täydellisesti toisiaan. Kill Bill Vol. 2 on kokonaisuutena Kiddon Hanzo-miekkaakin terävämpi teos, josta ei löydy mitään huonoa sanottavaa ja hyvää sanottavaa liiankin paljon.
