The Day After Tomorrow (2004)

Emmerich on Emmerich vaikka jättimäisiä jääpaloja sataisi. Kaikki on jälleen liian suurta.

Maailma (=USA?) ei taaskaan ole turvassa, sillä hasardien ”mestari” Roland Emmerich on tehnyt paluun. Tällä kertaa aiheena ja ihmiskunnan uhkana on ilmaston lämpeneminen sekä sen katalat seuraukset. Emmerich on kerrankin valinnut oivan aiheen leffalleen, mutta itse toteutus on varsin tyhjänoloinen.

Ilmaston lämpenemisestä ja nykyajan ihmisten itsekeskeisyydestä vakavan uhkan kohdalla on puhuttu paljon, varsinkin Bushin hallituksen jättäydyttyä Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Ei ole siis omituista, että Day after tomorrow käynnistyy ympäristökonferenssista, jossa Jack Hall (Dennis Quad) esitttää synkän tulevaisuudenkuvan tietämättä itsekään, kuinka lähellä ekosysteemin luhistuminen jo on. USA:n varapresidentti lähinnä pyyhkii persettään tutkijan pelottavalla teorialla…

Tarinan toisen pääkohteen muodostaa Hallin poika Sam (Jake ”Kirsten Dunstin ex-kumppani” Gyllenhaal) luokkatovereineen. Nuoret nerot ovat edustamassa kouluaan tietovisassa New Yorkissa, kun ekosysteemi alkaa järkkyä. Los Angelesin murskaannuttua linttaan ja itärannikon New Yorkin ollessa seuraavana vuorossa, isäpappa Hallia alkaa huolettaa kovasti.

Emmerichin tyyliin kaikki on jälleen liian suurta ja pieniä virheitä vilisee ruudulla, mutta visuaalipuolella leffa on silmiä hivelevän kaunis. Aavat jäätiköt ja jäätävä tuuli suorastaan pursuavat katsojaa kohti, ja jännitystäkin Godzillan raiskaajana paremmin tunnetun harmaahapsen leffa nostattaa hetkittäin. Mitä isompi telkku ja mitä parempi kotiteatteri, sitä mahtavampaan osaan tehosteet nousevat.

Itse ilmaston lämpenemisestä Emmerich ei saa juuri mitään irti. Se on vain muodikas aihe leffalle, ja sen pohjalta on kiva yhdistellä Twisterin & kumppaneiden jättimäisiä luonnonmullistuksia ja ihmissuhdedraamaa. Myös näyttelijäosasto peittyy tehosteisiin kuin New York lumeen. Vasta 17-vuotias Emmy Rossum sentään onnistuu antamaan merkkejä potentiaalistaan.

Mitä sitä nyt sitten sanoisi? Emmerich on Emmerich vaikka jättimäisiä jääpaloja sataisi. Kopterit putoilevat taivaalta yhä yhtä epäloogisesti kuin karmaisevan huonossa Godzillassa, mutta todellista uhkaa potenssiin korotellessaan Emmerichin itse rustaama käsikirjoitus toimii hetkittäin. Kohuttu susikohtaus on turha, ja yllättävän verkkaisesti kaaos etenee. Onneksi jää sentään leviää valon nopeudella, mutta pysähtyy oveen! Jättiaalto sen sijaan jää kakkoseksi tarinan noheville sankareille!

Lopussa on helppo unohtaa koettu tuska ja kuolema, sillä ovathan kaikki sankarit oppineet jotain Äiti Maasta. Ja Roland kerännyt sievoisen summan kahisevaa seuraavaa megaspektaakkelia varten. Pelottavaa…

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 28.11.2004
Katsottu: DVD

On hyvä nähdä realistinen leffa, joka avaa katsojan silmät maailman nykyiselle tilanteelle.

Katastrofielokuvat ovat aina olleet suosittu leffagenre. Yleensä leffoissa on kyse jostakin odottamattomasta vaarasta, joka uhkaa tuhota maapallon ja sen väestön, kuten vaikkapa avaruusoliot (Independence Day) tai jokin hirviö (Godzilla, King Kong). Kun menin katsomaan The Day After Tomorrow:a ajattelin ensin leffan olevan joku jenkkien uusi ja pinnallinen roskaleffa, jonka tarkoituksena on vetää ihmisiä teattereihin. Elokuvan alettua näkemykseni kuitenkin muuttui...

The Day After Tomorrow on elokuva kohtalokkaista luonnon-katastrofeista, jotka typerät ihmiset ahneudellaan ovat aiheuttaneet. Juoni on melko ennalta-arvattava; traileri paljastaa suurimman osan leffan juonesta, joka ei kuitenkaan ole niin huono kuin ennalta olettaisi. Leffa kertoo oikeastaan sääilmiöistä ja niiden tutkijoista. Päähenkilönä toimii ilmastotieteilijä, professori Jack Hall (Dennis Quaid), joka luennoi maailman johtajille epätavallisista sääilmiöistä ja teoriasta että ne voisivat johtaa maapallon jääkaudelle. Pelko on aiheellinen, koska epätavalliset ja odottamattomat sääilmiöt koettelevat parhaillaan mm. Aasiaa. Kukaan, varsinkaan Amerikan varapresidentti Becker (Kenneth Welsh), ei ota tutkijan varoitusta sääilmiöiden pahentumisesta vakavasti, paitsi brittiläinen tutkija Terry Rapson (Sormusten Herrasta Bilbona tuttu Ian Holm), joka lupaa auttaa Hallia tutkimuksissaan. Tuhoisien tornadojen, sateiden sekä raekuurojen hävittäessä kaupunkeja niin Euroopassa, Aasiassa kuin Yhdysvalloissakin, Terry Rapson osoittaa Hallin teorian aiheelliseksi. Ihmisten paetessa hysteerisinä henkensä edestä kaikkialla Jackin poika Sam (Jake Gyllenhaal) sekä hänen opiskelija-ystävänsä Laura Chapman (Emmy Rossum), Brian Parks (Arjay Smith) sekä D.J. (Austin Nichols) jäävät tulvan armoille New Yorkiin, ilman pakomahdollisuuksia. Suojaa kuitenkin tarjoaa paikallinen kirjasto, johon jopa epätoivoinen pummikin (Glenn Plummer) saa asettua, koiransa kera. Avun tarpeessa on myös Samin äiti, tohtori Lucy Hall (Sela Ward), jota pidättelee virkavelvollisuus. Ilmaston viilentyessä kohtalokkaasti Sam ja hänen ystävänsä yrittävät pysyä hengissä, odottaessa Jackin ja hänen kollegoidensa Jason Evansin (Dash Mihok) ja Frank Harrisin (Jay O. Sanders) saapuvan jäätyneeseen kaupunkiin
pelastamaan heitä...

The Day After Tomorrow oli täydellinen yllätys - leffa oli paljon parempi kuin miltä ensin vaikutti! Se todella sai katsojan miettimään maailman nykyistä tilannetta: ilmaston lämpenemistä kasvihuone-efektin myötä, tulvia, saasteita, luonnonvarojen kohtuutonta tuhlaamista... Ohjaajan mukaan leffan tarkoitus onkin saada ihmiset ymmärtämään miten huonoon suuntaan maailma on menemässä. Katastrofit leffassa ovat realistisesti ja aidosti kuvattuja, antaen todellisen kuvan maailman kohtalokkaasta tilanteesta. Oli myös hyvä että leffassa luonnonkatastrofeja tapahtui muuallakin kuin vain Yhdysvaloissa, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin amerikkaisten yli-isänmaallinen "amerikka ainoastaan"-asenne.

The Day After Tomorrow on selvästikin Emmerichin edellistä katastrofileffoja, Independence Daytä ja Godzillaa parempi, varsinkin sen realismin takia. Leffan realismi on oikeastaan ahdistavaa: kaikki vaikuttaa aidolta ja mahdolliselta, ja pelko leffan tapaisten katastrofien ilmestymisestä todellisuudessa on läsnä koko leffan ajan. On hyvä tietää miten voi käydä, jos emme huolehti maailmasta. Presidentin puhe leffan lopussa siitä miten luonnovarojen tuhlaus on kohtalokasta ja miten sitä ei pystytty näkemään ennenkuin oli liian myöhäistä oli loistava.

The Day After Tomorrow:n roolivalinnat ovat ihan myönteiset. Vaikka Dennis Quaidin roolia korostetaan selvästikin tärkeäksi, heppu ei kohoa muiden ylle ja Jake Gyllenhaal suoriutuu suht. koht. hyvin roolistaan. Glenn Plummer vetää kuitenkin hauskan roolin höpsönä pummina koiransa kera. En oikeastaan odottanutkaan kenenkään näyttelijöistä tekevän ennennäkemätöntä roolia - leffan keskeisin pääosa on maapalloa raastavat luonnonkatastrofit.

The Day After Tomorrow:n visuaaliset efektit ja lavasteet ovat kympin luokkaa ja megabudjetin kassamagneettileffa pääsee varmasti kilpailemaan kesän komeimman leffaspektaakkelin tittelistä. Varsinkin luonnonkatastrofien raunoittamat ja tuhoamat kaupungit ovat komeata ja vaikuttavaa katseltavaa. Harald Kloserin musiikki on ihan hyvää ja sopii leffan raskaalle ja traagiselle tunnelmalle hyvin.

Suosittelen tätä leffaa varsinkin kaikille katastrofileffojen faneille ja myös muille. On hyvä nähdä realistinen leffa, joka avaa katsojan silmät maailman nykyiselle tilanteelle ja siihen kohtalokkaasen tilaan, johon se voi joutua, jos emme ala vaikuttaa siihen.

nimimerkki: Mizzy

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 28.05.2004
Katsottu: Teatterissa

Roland Emmerich saa kasaan yllättävän hyvän varoituksen ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos. Tuosta on puhuttu jo suhteellisen pitkään. Puhutaan, että sen on (ainakin osittain) aiheuttanut ihminen omalla toiminnallaan. Ja viisi vuotta takaperin valmistui ilmastonmuutoksesta kertova elokuva, The Day After Tomorrow. Ohjaajana toimii katastrofileffojen isänä tunnettu Roland Emmerich.

Professori Jack Hall (Dennis Quaid) kertoo, kuinka ilmaston lämpeneminen saattaa muuttaa Golfvirran suuntaa. Tästä saattaisi johtua ilmaston äkillinen jäähtyminen, tuhoisia luonnonmuullistuksia, maapallon keskilämpötilan laskeminen ja ehkäpä joka uusi jääkausi, ja jopa ihmiskunnan säilymisen kyseenalaisuus. Suomeksi – koko pohjoinen pallonpuolisko jäätyisi ja ihmiset olisivat tooooodella pahassa pulassa. Ikävä kyllä juuri kukaan ei ota hänen puheitaan vakavasti. Yllätys yllätys, ilmasto alkaakin jäähtyä jo lähiviikkoina, valtavat tornadot tuhoavat Los Angelesia, ja suuret lumimyrskyt tuiskuavat. Uusi jääkausi näyttääkin tulevan odotettua aiemmin. . .

The Day After Tomorrow on vähän ristiriitainen elokuva. Se kertoo opettavan sanoman ja varoituksen ihmisen ylenpalttisesta luonnonvarojen tuhlaamisesta, mutta toisaalta se, että uusi jääkausi tulisi noin vain, muutamassa viikossa, olisi oikeasti mahdotonta. Mutta siitä huolimatta elokuva panee katsojan miettimään. Elokuvaa katsoessa ajattelin kyllä koko ajan, että entä jos tällainen tapahtuisi oikeasti?

Tehosteet ovat upeita. Kaikki on saatu näyttämään uskottavalta, etenkin New Yorkin jäätyminen näytti upealta! Koska Roland Emmerichin ’’Godzilla’’ oli aivan naurettavaa tehosteilla leikkimistä ilman minkäänlaista järkeä, pelkäsin (ja odotin) tämänkin filmin olevan sontaa. Mutta sitä se ei tosiaan ole! Vaikka tehosteet ovat hienoja, elokuvan painopiste tuntuu olevan itse tarinassa. Näyttelijät ovat OK-tasoa, kukaan ei ole mitenkään mullistava, muttei ärsyttäväkään. Dialogi on ihan sujuvaa.

Olen miettinyt, että eikö enää osata tehdä seikkailuelokuvaa ilman romantiikkaa? Moni seikkailuelokuva on pilattu liiallisella kliseisellä romantiikalla, joka ei suinkaan tehosta tarinaa vaan ainoastaan tekee sitä tylsemmäksi ja imelämmäksi. No okei, on The Day After Tomorrow:ssakin jotain romanssinpoikasta, mutta siihen ei keskitytä liikaa. Itse asiassa se on hyvä lisä elokuvaan, kun ajattelee, että hahmot eivät koskaan ovi olla varmoja, ovatko enää huomenna hengissä. Leffassa tosiaan on kohtalokas tunnelma. Loppuratkaisu oli loistava.

vomppa
Käyttäjä, 44 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 01.04.2009
Katsottu: Kotona

Viihteellisyydestään huolimatta onnistuu varoittelussaan Al Gorea paremmin.

Kun lintupöpönkin palstatilassa voittanut ilmaston lämpeneminen on kerran 2000-luvun alun muotisana katastrofeista puhuttaessa, niin tuskinpa on vaikeaa keksiä modernin katastrofielokuvan aihetta. Efektihirmu Roland Emmerich päättikin siirtää ilmastonmuutoksen valkokankaalle.

Aiheena on ilmaston lämpenemisen vähemmän puhuttu puoli. Sulavat jäätiköt sekoittavat makean veden ja meriveden välisen tasapainon sekä planeettamme merivirrat (Golf-virran mukaan lukien), ja voilà: tuloksena ei olekaan sesonki aloha-asuille vaan viikoissa ihmiskunnan riesaksi rynnistävä jääkausi. Selitys kuulostaa niin tieteellistä, että sen voisi jopa uskoa. Arviolta kaikki ihmiset Kravun kääntöpiirin pohjoispuolella joutuvat pakolaisiksi: Delhissä sataa lunta, Tokiossa tennispallon kokoisia rakeita ja Los Angeles joutuu tornadojen vaivaamaksi.

Dennis Quaidin esittämä Jack Hall on huippuluokan tutkija, mutta ylläri ylläri: surkea isä. Jackin poika Sam lähtee New Yorkiin koulujen väliseen tietokilpailuun, mutta jää sinne jumiin ensin puolet Vapaudenpatsaasta peittävän hyökyaallon sekä sitä seuraavan jäämyrskyn seurauksena. Jack lähtee luonnollisesti pelastusretkelle, jolta ei kliseitä puutu.

Juonen perusasetelma onkin kliseinen kuin mikä, samoin valtaosa juonenkäänteistä. Ne kaikki tuodaan kuitenkin esille tuoreella ja todella katsojaa kouraisevalla tavalla. Pääosiin ei ole kiinnitetty aivan megaluokan hypertähtiä tyyliin George Clooney tai Nicolas Cage, mikä on pelkästään hyvä asia. Näin leffa tuntuu paljon ihmisläheisemmältä. Kyynelkanavat pyrkivät täyttymään jopa naurettavan usein. Näyttelijöistä pisteet Dennis Quaidille, Bilbo Reppulina paremmin tunnetulle Ian Holmille sekä Jackin vaimoa esittävälle Sela Wardille, joka tekee nappisuorituksen.

Kyseessä on luonnollisesti elokuva, joka pyrkii ravistelemaan katsojaa oikein kunnolla. Syyttävä sormi osoittaa erityisesti USA:ta, joka ei Yrjö Puskan johdolla ole ratifioinut Kioton sopimusta vedoten taloudellisen asemansa heikkenemiseen. Erityisesti elokuvan alun ilmastokonferenssissa valtio haukutaan suoraan pystyyn. Leffasta löytääkin helposti pieniä maailman mahtavimmalle supervallalle ilkkuvia sekä (itse)ironisia yksityiskohtia: Jenkkilän tähtilippu jäätyy liehuessaan, asukkaat pakenevat keinolla millä hyvänsä (= laittomasti) eteläiseen naapuriin Meksikoon, äkkitalvehtuneeseen New Yorkiin ajelehtii venäläinen tankkeri, ja Hollywood-kyltti tuhoutuu tornadon käsittelyssä täysin.

Ja ennen kaikkea kiitos Industrial Light & Magicille erikoistehosteista, joita tarjoillaan koko rahan edestä. On huumaavaa katsoa mm. kamera-ajoa Etelämantereen jäätikköjen välissä sekä jäätikön halkeamista kahtia, New Yorkin hautautumista vesimassojen alle tai tarkkailla myrskyä ulkoavaruudesta astronauttien kanssa yhteisestä näkövinkkelistä.

The Day After Tomorrow on viruksia, meteoriitteja tai tulivuoria käsitteleviin lajitovereihinsa verrattuna mestariteos: se on hyvää viihdettä, mutta samanaikaisesti panee katsojan ajattelemaan. Kliseeryöppy on kuitenkin valtaisa, ja leffa tuntuu tuoreelta lähinnä efektien kokoluokan ja oikeasti kantaaottavan aiheen kautta. Tämä elokuva muodostaa kuitenkin Al Goren Epämiellyttävän totuuden kanssa sellaisen parivaljakon, jonka jokaisen pitäisi nähdä. Viihteellisyydestään huolimatta The Day After Tomorrow nimittäin onnistuu varoittelussaan Al Goren kuivakkaa PowerPoint-esitystä paremmin.

nimimerkki: Allekirjoittanut

X-tyyppi
Tykittäjä, 93 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 25.06.2007
Katsottu: DVD

Elokuvan aikana päästään ällistelemään mm. supertornadoita, lumimyrskyjä, megatsunamia, sekä mandariinin kokoisia rakeita.

Ilmastonmuutos on yksi tämän hetken puhutuimmista aiheistamme maailmassa. Etenkin 2000-luvulla se on otettu yhä vakavemmin ja sen torjumiseen on ryhdytty keksimään yhä enemmän keinoja.

Ronald Emmerichin ohjaama The Day After Tomorrow on luonnonkatastrofielokuva, joka kertoo ilmastonmuutoksien tuhoisista vaikutuksista. Koko elokuva on itseasiassa piilovihjailua jenkeille ja heidän vähäiselle osallistumiselle ilmastonmuutoksen torjumisessa. On sinänsä sääli, että elokuva putkahti muutaman vuoden liian aikaisin teattereihin (2004), sillä esimerkiksi 10 vuotta myöhemmin tällä elokuvalla olisi ollut vielä enemmän sanomaa. Elokuva lähtee liikkeelle mahtavalla jäävuorten ylilentämiskohtauksella ja jo pian on selvää, että on luvassa rajua toimintaa, alusta loppuun saakka.

Oli tällä filmillä sanomaa tarpeaksi tai ei, se on ainakin selvää, että Emmerich on jälleen päästänyt itsensä irti ja ei voi olla tekemättä taaskaan elokuvaa, ilman suuria tehosteita ja efektejä. Ronaldin aikaisempia elokuvia, jossa hän on ollut mukana, ovat mm. Godzilla, The Patriot ja Independence Day. Tälläkin kertaa tarjolla on huikeita efektejä ja hyytävää toimintaa. Elokuvan aikana päästään ällistelemään mm. supertornadoita, lumimyrskyjä, megatsunamia, sekä mandariinin kokoisia rakeita.

Uskokaa tai älkää, kaiken tämän keskelle on ujutettu vielä muutama tarina henkilöistä eri puolilla maailmaa. Juoni ei ole kovinkaan kaksinen, eikä henkilöhahmoihin ole panostettu kunnolla, mikä tosin on ymmärrettävää, sillä onhan kyseessä elokuva, jonka pääosassa on melkein kokonaan luonnonhasardit. Tarinat kertovat mm. Hallin perheestä ja heidän teiden eroamisesta. Toiset lähtevät pelastamaan toisia, kun taas toiset odottavat ja rukoilevat epätoivoisina pelastusta. Luontoäidin voimia ei kannata ikinä aliarvioida. Se on yksi elokuvan opetuksista. Toinen on tietenkin kuuluisa; kaveria ei jätetä.

Kokonaisuutena The Day After Tomorrow on keskivertoelokuva, joka kuitenkin onnistuu ajankohtaisella aiheella, tunnelmallisella musiikilla ja sydämmenpysäyttävillä tehosteilla hinaamaan itsensä hieman keskitason yläpuolelle. Harmi, paremmalla juonella, tai näyttelijöillä ja niiden rooleilla, olisi pystynyt parempaan. Onko The Day After Tomorrow katsomisen arvoinen? On, ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin, sen upeat erikoistehosteet, visuaalisuus ja efektit ovat näyttävää katsottavaa, etenkin isolta ruudulta. Toiseksi, sen ajankohtainen aihe. Jos et jaksa kuunnella Al Goren höpinöitä, niin käyppä vilkaisemassa tämä pätkä. On viihdyttävämpi ja samalla myös opettavainen.

”Whoever Said ”Tomorrow Is Another Day” ...Didn't Check The Weather”

SharkAttack
Käyttäjä, 12 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.09.2008
Katsottu: Kotona

Visuaalisesti kaunis, käsikirjoitus mukavaa ajanvietettä.

No niin ja olihan se aikakin tulla taas katastrofielokuva, jonka kaikki haluavat nähdä uuden paremman elokuvan toivossa, sillä edelliset katastrofielokuvat eivät ole olleet kovinkaan hyviä. Tekeekö tämä leffa poikkeuksen tähän hankalaan sarjaan? Vastaukseni on, että mahdottoman hyvä leffa menee pilalle jonkun verran alun jälkeen. Kaikkihan tietävät miten itsekeskeinen USA voi olla, mutta tämä elokuva ottaa myös muut maat huomioon.

Elokuva kertoo siis uudesta jääkaudesta joka uhkaa maailmaa monen sadan vuoden päästä, mutta sattumien kautta aloittaakin aikansa "hiukan etuajassa". Elokuvassa on tietenkin eräs Jack Hall (Dennis Quaid), joka on pystynyt ennustamaan että näin kävisi, mutta kaikki muut henkilöt ovat epäilleet häntä alusta alkaen. Vasta kun koko Los Angeles on tuhottu - saihan se
Hollywoodkin välillä kyytiä - hän saa todistettua väitteensä. Uusi jääkausi on siis tulossa, mutta sitä ennen luontoäiti karsii heikoimmat pois joukosta. Sattuman kautta Jack Hallin ainut lapsi Sam (Jake Gyllenhaal) on jäänyt ansaan "pelastusrajan" toiselle puolelle ja on siis toisin sanotusti tuomittu kuolemaan. Sam on New Yorkissa tietokilpailun takia, johon hän osallistui hurmatakseen erään tytön, Lauran (Emmy Rossum).

Näyttelijätyö on aika hyvää, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Elokuvassa oleva pummi tuo piristystä leffaan omien ongelmien ja vitsiensä kanssa. Mutta Jaken näyttelijäsuoritus menee päin metsiä. Traileristakin saa paljon mielenkiintoisemman kuvan leffasta, joka osoittautuukin vähän tökeröksi muutamilta kohdilta. Esimerkiksi elokuvan sudet näyttävät niin aidoilta että saatat luulla niitä oikeiksi (tämä oli sarkasmia). Elokuvan muut erikoistehosteet ovat kyllä hyvin onnistuneita, ja itse pidän leffoista jotka ovat erikoistehosteilla mässäilyä!

Leffa oli siis kumminkin mukavaa katseltavaa ja se saattoi opettaa joitakin ihmisiä saastuttamaan vähemmän, joten elokuva toimi myös opettavaisena kuvana. Elokuvan alussa oli mukava kun seurattiin muitakin maita, mutta loppua kohti sitä muut maat jäivätkin syrjään ja keskityttiin vain ja ainoastaan USA:han, ja tämä oli yksi suurimmista virheistä mitä elokuvassa oli ainakin mielestäni. Aika uskomattoman kierteen kuitenkin ilmasto teki joka vähensi tapahtumien uskottavuutta, mutta mahdollisuuksia on monia.

Leffa oli siis visuaalisesti kaunis ja käsikirjoitus oli mukavaa ajanvietettä, mutta elokuvassa olisi saanut panostaa enemmän muihinkin asioihin: hahmoihin ja joihinkin kohtauksiin, ja tähän käy mainiosti esimerkki susista. Elokuva on toimiva moneltakin osalta, vaikka siinä onkin paljon virheitä ja tämä kuva sopii kaikenikäisille vaikka suositukset väittävätkin muuta.

Leffa oli kuitenkin onnistunut ja tässä tuli pienoinen ongelma nyt arvostelijana - kumman pisteytyksen annan? Kallistuin suurempaan summaan eli neljään tähteen, sillä elokuva on kuitenkin hyvinkin onnistunutta viihdettä. Plussaa tulee ainakin näistä myrskykohtauksista, hyvänä esimerkkinä ovat hienosti suunnitellut tornadot!

nimimerkki: Logain Ablar

Logain Ablar
Käyttäjä, 5 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.05.2004
Katsottu: Teatterissa

Mukana on tosiaan paljon erikoistehosteita ja jälleen kerran korni juoni.

Jumala Jenkkilää siunatkoon. Tämä iänikuinen tunnuslause on jo vähän aikaa sitten saanut täydellisen vallan erään menestyvän elokuvaohjaajan päässä, nimittäin itse jenkkirakastajien isän, Roland Emmerichin. Emmerich, joka ei tähän mennessä ole pystynyt tekemään ainuttakaan hyvää elokuvaa, tarttui sitten 2000-luvun kehittyneeseen tekniikkaan ja väsäsi (ilmeisesti hyvinkin) lyhyen mietiskelyn jälkeen elokuvan luonnonkatasroofista, joka johtaa uuteen jääkauteen.

Elokuvan päähenkilönä toimii Jack Hall, joka saa todistaa napajäiden sulamista itse paikan päällä (josta on todella realistiset mahdolisuudet selvitä hengissä) ja yrittää saada myös politikot vakuuttuneiksi siitä, että ilmaston muutos on pian edessä ja jotain on tehtävä. Eiväthän ne tietenkään usko (olipa yllätys!) mutta pian todisteet alkavat puhua Jackin puolesta. Jackin poika, Sam matkustaa New Yorkiin opiskelukavereidensa kanssa, mutta jääkin sinne vangiksi luonnon "hyökätessä" heidän kimppuunsa. Jack päättääkin sitten uhmata luontoäitiä ja mennä New Yorkiin pelastamaan Samin, juuri kun tappavin jäämyrsky on alkanut... parempi etten kerro enempää, muuten teillä on jopa pienemmät mahdollisuudet olla tietämättä elokuvan tarinaa kokonaisuudessaan kuin nyt!

Emmerich... niin, tuo nimi ei tosiaan luvannut hyvää. Mukana on tosiaan (hyvin lievästi sanottuna) paljon erikoistehosteita ja jälleen kerran korni ja heppoisa juoni. Mutta ihme kyllä, tämä pläjäys on varsin viihdyttävä.

Emmerich on jopa parantunut siitä tilasta, jossa me hänet viimeksi tapasimme. Näyttelijöitä hän ei vieläkään osaa ohjata, mutta satsaus maisemiin ja visuaalisuuteen näkyy varsin komeassa lopputuloksessa. Hyvinhän tämä poika myrskyä rakastamansa maan kuuluisimpien kolkkien kimppuun ohjaa ja elokuvan kuvallinen komeus on tällä kertaa sitä luokkaa, että se yksin riittää kohottamaan elokuvan viihdearvoa.

Näyttelijöistä nyt ei voi paljoa sanoa. Dennis Quaid Jack Hallina jää pahasti Rolandin puutteellisten henkilöohjaus taitojen takia melkoiseksi karrikatyyriksi ja korniksi perijenkkiläisen perheidylin pelastajaksi. Jopa nuori lupaus, Jake Gyllenhaal vetää nähtävästi paremman roolin, vaikka hänenkin hahmonsa ei onnistu saavuttamaan tarpeellista syvyyttä. Henkilödraamaa elokuva ei vakavasti tarjoa alkuunkaan.

Käsikirjoitus on muuten hyvä, mutta jos minulta kysyttäisi niin Emmerich olisi saanut jättää koko henkilödraaman pois. Sutjakkaasta ja hienojen myrskyjen ja jopa tunnelmallisen katastrooffikuvauksen takia viihdyttävästä alkupuoliskosta kun siirrytään hieman maltillisempaan efektiryöppyyn, mikä onkin elokuvan huonoimpia hetkiä. Onneksi loppupuolella henkilöpainotteisuus katoaa jälleen, ja popcorn-viihdettä piisaa jälleen ällöttävän korniin loppuratkaisuun asti.

Yhteenvetona voisi sanoa, että jos pidät elokuvista lähinnä sen takia, ennä ne ovat nättejä/komeita ja tutisuttavat penkkejä kivasti tai/ja saat kiksejä luonnonkatastroofeja katsellessasi, voin suositella tätä varauksetta. Apsoluuttiset popcorn-viihteen ystävät lienevät jo löytäneet elokuvan omakseen. Mutta yhtään vakavampaa, henkilödraama painotteisempaa tai "parempaa" elokuvaa etsivien kannattaa suosiolla skipata tämä. Ameriikavastaisille tämän elokuvan sisältö riippuu pitkälti siitä, miten paljon ameriikkaa vihaa. Jenkkiylistystä on toki paljon, mutta Emmerichin muihin teoksiin verrattuna varsin vähän.

Kahden levyn SE-DVD on hienoa kamaa teknisesti. Hologramikansiin puettu pläjäys ansaitsee täydet viisitähteä sekä kuvasta että äänestä, joka varmasti nostaa elokuvan oikeuksiinsa (videolla tai ilman kotiteatteri viihdearvokin laskee mukana). Toisen levyn extrat sen sijaan ovat melko mitäänsanomattomia, pari dokumenttia elokuvan teosta, inforuutuja, pari kuivaa luontodokumenttia ja maailman kartta, jossa näkee mitä maailman suurkaupungeille tapahtuu. Siitä tosin tulee mieleen, että Emmerich on laatinut sen itse, kartan ilmoittama Moskova kun sijaitsee suurinpiirtein Viron ja Latvian rajalla.

Mutta lyhyesti sanottuna tämä on täyttä popcorn-viihdettä, jossa aivot kannattaa suosiolla sammuttaa selvitäkseen "God bless America" meiningiltä. Jos sattuu pitämään, elokuva kestää useamman katselukerran.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Sano mitä sanot
Tähtääjä, 160 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2006
Katsottu: DVD

Kertakäyttöviihdettä ajanmukaisin efektihässäköineen ja loppupuolisko saippuaoopperamaista patsastelua.

Roland Emmerich on hemmo mm. Gozillan ja Independence Dayn takaa. Vuosituhannen vaihteessa valkokankailla tuhottiin maapalloa milloin mistäkin syystä ja vilinä kavi lippuluukuilla. Digitehosteiden ansiosta pieni planeettamme oli näyttävästi milloin minkäkin katasrofin kohteena. Emmerich ei vieläkään ole päässyt yli kyseisestä buumista vaan jatkaa samoilla linjoilla myös uusimman pläjäyksensä Day After Tomorrow-puitteissa. Nyt ollaankin sitten kaikkien meteorogiksi halajavien lempiaiheen kimpussa ja kuten arvata saattaa, kyse ei ule mistään pikkupierusta Saharassa, vaan koko pohjoinen maapallon puolisko joutuu jääkauden alaiseksi.

Ok. Siis kun ilmasto lämpenee liikaa saadaan aikaan ekokatasrtofi jonka ansiosta pohjoisen puoliskon jäät alkavat sulaa ja synnyttää uutta jääkautta. Tätä ennen käydään läpi eri luonnonmullistusten rulijanssi eri puolilla tellusta. New York vapaudenpatsaineen on tietenkin näyttävä näky varsinkin kun lunta tulee tupaan reippaasti enemmän kuin keskivertotalvena näin suomalaisenkin katsojan vinkkelistä katsottuna. Kolme elementtiä näkyy elokuvassa jälleen: amerikkalainen ydinperhe, tehosteet ja patriotismi. Ilmastotieteilijän (jostain naftaliinista suoraan "huipulle" kaivettu Dennis Quaid) perheen edesottamukset maailmanlopun myrskyssä ovatkin kiusallisen imelää seurattavaa. Äidin valvominen syöpäpotilaan vierellä ja isän pelastusretki New Yorkiin pyyhkäisetvät niin yli hilseen että missään vaiheessa ei enää ainakaan vakavasti tule elokuvaa otettua. Tämä kaikki ei kuitenkaan vaikuta tekijöiden suhteen mitenkään tarkoituksenmukaiselta yliampumiselta. Valitettavasti.

Samat ongelmat siis piinaavat myös Roland Emmerichin uusinta tuotosta kuin aiemminkin. Tehosteet ovat kyllä näyttäviä mutta kaiken ryskeen keskelle kyhäisty tarina on aivan ala-arvoinen. Sääilmiöt itsessään ovat tähänastisista visioista sieltä uskottavimmasta päästä, ei siinä sinänsä mitään, mutta kun sitä elokuvallista lihaa yritetään liimata luiden ympärille puoliväkisin ja huonon tarinan muodossa, on elokuva aiheensa mukaan katastrofaalinen. Onneksi elokuvaa ei ole tällä kertaa venytetty liian pitkäksi vaan kun pahimmat rytinät on käyty läpi ja sisällön tyhjyys alkaa olla katsojalle selvillä niin ollaan jo voiton puolella ennen lopullista ikävystymistä.

Kertakäyttöviihdettä ajanmukaisin efektihässäköineen ja loppupuolisko onkin saippuaoopperamaista patsastelua. Eli jos kiinnostaa niin siitä vaan lätty koneeseen ja antaa subbarin kumista. DeeVeeDeenähän tällaisesta aiheesta saa loistavan säläpaketin. 2 levyn hyperextracollectorsedition sisältää sitä itseään eli efektisirkuksen esittelyä. Kattavat tietoiskut sääilmiöistä sinänsä voivat sisältää myös jotain annettavaa jos nyt aiheesta jostain kumman syystä sattuu innostumaan. Jos ei muuta niin pysyypähän naama TV-ruudussa kiinni vielä muutaman ylimääräsen tunteroisen. Tämän syksyn räntäsateeseen astuu ihan yhtä turvallisin mielin myös ylihuomenna.

Kustaa
Ylläpitäjä, 227 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 06.11.2004
Katsottu: DVD

Käsikirjoitus on hutaistu, näyttelijät ok, tehosteet upeita ja ohjaus surkeaa.

No niin, tuli sitten tämäkin elokuva katsottua. Elokuvanhan oli tarkoitus ottaa kantaa kasvihuoneilmiöön, mutta se ei onnistu. Roland Emmerich tekee tästä vain perinteistä hänelle tyypillistä tykitystä, jossa tehosteet ovat komeita, mutta kaikki muu onkin täyttä puuta.

No jotta mr. Emmerich pääsisi näitä sadan miljoonan dollarin budjetilla kokoon kursittuja efektejä näyttämään, niin täytyyhän joku juonikin olla. Juoni on kuin suoraan kopiokoneesta repäisty: Jääkausi lähestyy, ainoa ihminen joka tajuaa jotain on Yhdysvaltalainen tiedemies Jack Hall (Dennis Quaid). Häntähän ei kukaan usko, kunnes tämä jääkausi yllättääkin ja Hallin poika Sam (Jake Gyllenhaal) jää loukkuun New Yorkilaiseen kirjastoon. Hallin täytyy pelastaa poikansa. Aivan sama jos miljardi ihmistä kuolee ja valtioita menee raunioiksi, pääasia että Hall, hänen poikansa ja muutama tyhmä jenkki pelastuu. Siinä leffan sanoma.

Tämä on yksi harvoja leffoja, joiden vuoksi olisin tahtonut elokuvateatterilta rahani takaisin. Elokuva josta olisi voinut tulla ajatuksia herättävä ja kantaa ottava elokuva on muuttunut Emmerichin käsissä täydeksi roskaksi, jota ei edes upeat tehosteet pelasta. Tälläistä tehosterymistelyä Hollywoodilta nykyään suoltaa paljon. Eikö kukaan ymmärrä Ridley Scottin "Blade Runneria" tai Stanley Kubrickin "2001: Avaruusseikkailu" -tyylisiä leffoja, joissa tehosteet ovat kunnossa, mutta ne eivät ota ylivaltaa juonesta.

Näyttelijät ovat ok vaikka eivät erityisemmin loista hyvyydellään (kuka voisikaan loistaa elokuvassa, josta 99% on tehosteita. Ai niin, tehosteet tietenkin). Yhteenveto: Käsikirjoitus on hutaistu, näyttelijät ok, tehosteet upeita, ohjaus surkeaa ja kannanottoa kasvihuoneilmiöön ei oikein näy vaikka tarkoitus olikin. Ei voi antaa muuta kuin yhden pisteen. En suostu antamaan toista säälipistettä tehosteille. Näin se vaan on.

nimimerkki: Koralli

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 30.10.2004
Katsottu: Teatterissa

Elokuvan loputtua katsoja on äimän käkenä ja toteaa yksinkertaisesti: mitä helvettiä, tuhlasinko rahat tähän roskaan?

Maailmojen tuhoaja ja jenkkien rakastaja on palannut kovempana kuin koskaan. Tai ei sittenkään. Emmerichin nimi pyörii jälleen kerran teattereissa ison tehoste-elokuva myötä, eikä ketään kiinnosta. Miten hemmetissä hän pystyy tekemään pelkkää paskaa sadan miljoonan dollarin budjetilla, joista varmaankin 99,9% menee pelkästään erikoistehosteisiin. Tuloksena on tyylikäs ulkokuori mutta sisällöltään tyhjää täynnä. Erikoistehosteet on kylläkin hienoja, sitä ei ole kieltäminen, mutta loppujen lopuksi elokuvasta ei muuta löydy. Toinen toistaan surkeimpia näyttelijöitä ja dialogia pursuva elokuva kyllästyttää nopeasti. Jo heti alun tehostetykityksen jälkeen meno laahaa niin että katsoja miettii että onko Emmerch halunnut tehdä elokuvastaan Kubrick-tyylisen laahaavan elokuvan.

Day After Tomorrow on kuin Independence Day:n huono kopio. Juoni on aivan samanlainen kuin ID:ssä paitsi avaruusoliot on vaihdettu äiti luontoon. Ensin kerrotaan mitä voi tapahtua, sitten hyökkäys tapahtuu ja lopulta jenkit tulevat ja kukistavat pahuuden voimat ja säilyvät voimakkaana valtiona kun taas muut valtiot ovat tuusan nuuskana. Elokuvan loputtua katsoja on äimän käkenä ja toteaa yksinkertaisesti: ”mitä helvettiä, tuhlasinko rahat tähän roskaan?” Day After Tomorrow ei kuitenkaan ole huonoin Emmerichin suoritus, vaikkakin kauas ei jäädä. Elokuva on eniten puhuttanut (erikoistehoisteiden lisäksi) sen tapaa ottaa kantaa kasvihuoneilmiöön ja välipitämättömyyteen mutta loppujen lopuksi ei siitäkään ole mihinkään. Emmerich ei saa otettua mitään kantaa aiheeseen ja piiloviestittäminen tuntuu pikemmin naurettavalta. Joten on ihan turhaa tästäkin puhua. Day After Tomorrow on vain tyypillinen Hollywood tehoste-elokuva, jonka pääosissa on erikoistehosteet – ei ihmiset tai asiat.

Day After Tomorrow:n jälkeen katsoja voi vain toivoa, ettei Hollywoodin pamput enää palkkaa Emmerichiä katastrofielokuviin, muuten todellakin on luvassa maailmantuho. Emmerich on kuin maailmantuhoamisen Saatana, joka tuhoaa rakasta planeettaamme pikku hiljaa hänen kauheilla elokuvillaan. Missä olet sinä kun tämä tapahtuu? Et ainakaan teattereissa.

Filmer
Käyttäjä, 244 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.06.2004
Katsottu: Teatterissa

Tämä leffa on sekoitus viihdettä ja propagandaa.

Emmerich taas hemmottelee meitä uskomattomilla tehosteillaan. Tehosteet ovat muodostuneet Emmerichin tavaramerkiksi. Kaupungit ovat saaneet kyytiä Emmerichin elokuvissa niin alieneilta kuin ylikasvaneilta eläimiltä. Nyt maapallo saa kyytiä jääkauden muodossa. Tämä elokuva perustuu osittain kirjaan ´The Coming Global Superstorm´. Myös tekijät sanovat, että näin tulee käymään, jos saastuttamista ei vähennetä Tämä kyllänkin tapahtuu hieman hitaammin kuin elokuvassa. Jotkut ovat väittäneet, että tämä elokuva tulee ratkaisemaan Yhdysvaltojen presidenttivaalit. No, saas nähdä.

Juoni lyhyesti: Jack Hall (Quaid) havaitsee, että maapalloa uhkaa uusi jääkausi sadan vuoden kuluttua, jos maapallon saastuttamista jatketaan samaan tahtiin. Häntä ei kuitenkaan oteta vakavasti. Pian alkaa useimpien epäilijöiden hymyt hyytyä, kun ympäri maailmaa tapahtuu ikäviä sääilmiöittä. Jackin poika Sam (Gyllenhaal) on tyttöystävänsä Lauran (Rossum) kanssa matematiikankilpailuissa. Juuri silloin New Yorkiin iskeytyy supertsunami ja kovat pakkaset. Jack-isän on siis mentävä pelastamaan poikansa jäätyneestä New Yorkista.

Maapalloa tai kaupunkeja ovat runnelleet elokuvissa dinosaurukset, ylikasvaneet eläimet, asteroidit ja alienit. Enpä ole kuullut, että elokuvissa olisi paljonkaan käsitelty sääilmiöittä. Tämä elokuva on varmaan niitä harvoja leffoja, missä otetaan kantaa luonnonsuojeluun. Tämä leffa on sekoitus viihdettä ja propagandaa. Tuo propagandapuoli olisi kuitenkin saanut jäädä vähemmälle, sen verran osoittelevaa moittiminen Yhdysvaltojen ympäristöpolitiikkaa kohtaan on. Myös elokuvissa vilisevät selkeät virheet rokottavat pisteittä. Pikkumokat annan anteeksi, mutta eräät kohtaukset olivat kerta kaikkiaan liikaa sietokyvylleni.

Elokuvan eduksi on kuitenkin sanottava, että se keskittyy muuhunkin maailmaan kuin pelkästään Yhdysvaltoihin. Tämä elokuva ei sorru samanlaiseen liialliseen isänmaallisuutteen kuin Independence Day ja The Patriot. Myös näyttely on hyvää, vaikka ihmissuhteitta olisi saanut syventää vähän enemmän. Hauskaa on kuitenkin se, että Yhdysvallat joutuu nöyrtymään ja pyytämään apua köyhältä etelänaapuriltaan. Myös presidentin puhe lopussa oli hyvä, vaikka hän olisi saanut näyttää vähän nöyrtyneemmältä

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 05.06.2004
Katsottu: Teatterissa

Kasvihuoneilmiöstä voisi tehdä enemmänkin elokuvia, mutta realistisemmalla otteella.

Sunnuntai-iltana juuri ennen teatteriin lähtöä tunnelma oli aika korkealla ja odotin näkeväni seuraavan parituntisen sisällä jotain erittäin nautittavaa ja hienoa. Toisin kuitenkin kävi. En muista milloin viimeksi olin niin pettynyt elokuvan jälkeen. Juonen ja elokuvan sanoman kannalta odottaisi paljon enemmän ja aineksia olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta niiden hyödyntäminen jäi hieman puolitiehen. Elokuva ei ole sinällään toivoton, tai edes huono, mutta kun summataan siinä esiintyvät pikkujutut, syntyy aika kehno paketti.

Ihmisten edesauttama kasvihuoneilmiö saa aikaan ilmaston lämpenemisen, mistä seurauksena on pohjoisnavalta poikkeuksellisen suuren jäälautan irtoaminen mereen. Koko pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto kylmenee huomattavan paljon ja merivirrat muuttavat suuntiaan. Seurauksena kaikesta tästä ovat maailmanlaajuiset ilmaston muutokset. Säätieteilijä Jack Hall (Dennis Quaid) on ainoa henkilö maailmassa joka huomaa jo alkumetreillä, että viimeistään sadan vuoden sisällä maailmaa uhkaa jääkausi, ellei ympäristön suojelustoimiin ryhdytä. Jopa Yhdysvaltain varapresidentti Becker (Kenneth Welsh) pitää häntä pelkkänä pellenä, kunnes vaikutukset näkyvät odotettua aiemmin kun useat tornadot iskevät Los Angelesiin tuhoamalla sen täysin ja Tokio joutuu nyrkin kokoisten jääpalojen pommitettavaksi. Jackin matematiikkanero poika Sam (Jake Gyllenhaal) matkustaa New Yorkiin koulujenväliseen tietokilpailuun edustamaan omaa kouluaan pikkutiimissä, johon kuuluu tietysti myös Samin ihastus Laura (Emmy Rossum). Kun New York joutuu luonnon voimien armoille, nuoret pelastautuvat lähimmän kirjaston turvaan. Pikkuhiljaa sää muuttuu erittäin kylmäksi ja mannerjää levittäytyy pohjoisesta haudaten Euroopan, Pohjois-Aasian ja Kanadan väestöineen. Kaikki tämä tapahtuu siis muutaman hassun viikon sisällä. Nuorukaiset pysyttelevät kirjaston suojassa polttaen kirjoja lämmikkeeksi aina sinne saakka kunnes Samin isä tulee pelastamaan heidät pois.

Seuraava pätkä sisältää muutaman spoilerin, jotka voivat heikentää elokuvakokemusta. Elokuvan ehkä naurettavin osio on kohtaus, jossa Sam ja kaksi kaveriaan joutuvat kolmen verenhimoisen suden jahdattaviksi rakennuksen sisällä. Toisessa huvittavassa kohtauksessa juostaan pakoon selän takana jäätyviä käytäviä. Luulisi ilman olevan yleisestikin jo niin sietämätön, että siellä tuskin voisi juoksennella saati hengittää jäädyttämättä keuhkojaan. Elokuvassa on tarpeeksi jännitystä, joten nämä kohtaukset tuntuivat hieman päälle liimatuilta ja turhilta.

Kukaan näyttelijöistä ei erityisemmin pääse loistamaan, mutta kukaan ei oikeastaan ärsytäkään. Erikoistehosteet ovat upeat, niin kuin pitää näin korkean budjetin katastrofielokuvalla ollakin. Kasvihuoneilmiöstä voisi tehdä enemmänkin elokuvia, mutta realistisemmalla otteella. Tämäkin elokuva nimittäin sisältää poikkeuksellisen paljon asiaa nykyelokuviin verrattuna. "Ihmisten tulee vähentää ympäristön saastuttamista, muuten seuraukset ovat tällaiset" on elokuvan karkea sanoma.

(Toinen spoilerivaroitus:) Lopun kruunaa se, kun Jackin vaimo Lucy (Sela Ward) purskahtaa onnenitkuun, kun kuulee että New Yorkista on löytynyt muutama eloonjäänyt. Hän tietenkin tietää automaattisesti että ne eloonjääneet ovat oma aviomies ja poika. Luonnonmullistukset loppuvat kuin salama kirkkaalta taivaalta aivan yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Mannerjää hautasi alleen koko pohjoisen pallonpuoliskon, mutta onneksi Yhdysvalloista vain pohjoisosan. Loppu hyvin kaikki hyvin.

nimimerkki: Low Rider

Low Rider
Käyttäjä, 40 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 02.06.2004
Katsottu: Teatterissa

Erikoistehosteiden myllerrystä ja heikko tarina.

Kun ensimmäisen kerran kuulin tästä leffasta, olin innoissani. Kaikkien aikojen luonnonkatastrofi-leffa, uusi jääkausi! Makeeta! Sitten kuulin että leffa on mr. Emmerichin käsialaa ja innostukseni laantui samantien. Tiedossa olisikin siis erikoistehosteiden myllerrystä ja heikko tarina. No, mennään kuitenkin katsomaan, jos vaikka ukko yllättäisi. Ei yllättänyt. The Day After Tomorrow oli lopulta juuri sitä, mitä pelkäsinkin.

Makea idea ilmastomuutoksesta latistuu surkean käsikirjoituksen myötä. Heti alkumetreillä tiskiin isketään tekopyhä propaganda-annos, joka sisältää "tärkeän viestin". Ihmiskunnan on lopetettava kallisarvoisen planeettamme luonnonvarojen rahanahne hyväksikäyttö, tai muuten...! Osaan kuvitella mielessäni, miten mr. Emmerich ylpeänä tilittää elokuvansa kertovan tärkeästä asiasta, tarkoituksenahan ei missään nimessä ollut tehdä mitään boxoffice-hittiä, vaan ajatuksia herättävä, kantaa ottava leffa. Ja kissan viikset! Parituntisessa leffassa käytetään muutama minuutti maapallon lämpenemisen esilletuomiseen, jotta voitaisiin tekopyhästi väittää, että elokuva ottaa asiaan kantaa. Jos leffasta olisi tehty rehellisesti näyttävyyteen ja viihteellisyyteen tähtäävä teos, josta olisi nämä "kannanotot" jätetty suosiolla pois, se olisi ollut tuhannesti parempi. Tällaisena leffa on katsojan älykkyyttä loukkaava räpellys.

Nykyisen Hollywood-kaavan mukaisesti luonnonkatastrofi johtuu siis ilkeän, ahneen ihmisen toiminnasta. Fossiilisten polttoaineiden polttaminen johtaa kasvihuoneilmiöön ja ilmaston lämpenemiseen, joka johtaa mannerjäiden sulamiseen, joka johtaa merivirtojen häiriöihin, joka johtaa uuteen jääkauteen. Ja ainoa joka tämän tajuaa koko maailmassa on jenkkiläinen tutkija (Dennis Quaid). Päättäjät eivät tietenkään kuuntele ukkoa ennen kuin on myöhäistä ja puoli valtakuntaa tuhoutunut. Jääkausi kun tuleekin yhtäkkiä muutamassa päivässä. Jotta leffan päähahmosta saadaan oikea supersankari, hänen pitää lähteä myös pelastamaan poikaansa New Yorkista, joka joutuu kaikkein pahimman jääkylmän supermyrskyn kouriin. Niin, ja onhan kuvissa mukana myös sankarillinen vaimo. Muutenkin leffa on pullollaan Hollywood-kliseitä. Muutamat päähahmojen lausahdukset olivat suorastaan oksettavia. Dialogi on täyttä puuta ja näyttelijät tekevät virkamieshommia. Toisaalta, käsiksessä ei ole ainoatakaan kiinnostavaa henkilöhahmoa, joten turha siinä on näyttelijöidenkään panna parastaan. Ainoa asia, mikä vie leffaa eteenpäin, ovat näyttävät erikoistehosteet. Niistä pinna.

Summa summarum: Kiva alkuperäisidea, hienot - mutta eivät häikäisevät - erikoistehosteet, surkea käsis, surkea ohjaus, huonoa näyttelijätyötä ja kukkona tunkiolla tekopyhä ns. "kannanotto" maapallon lämpenemiseen. En muista, koska viimeksi olisin turhempaan rahani tuhlannut.

nimimerkki: Ylermi

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2004
Katsottu: Teatterissa

En tiedä voiko tätä edes sanoa elokuvaksi, vai pitäisikö tätä mainostaa valistusfilminä.

Katastrofielokuvat. Elokuvien huippugenre. Tai oli ainakin joskus. Tällä kertaa maapalloa uhkaa ja sen väkilukua harventaa uusi jääkausi, joka on seurausta ihmisten välinpitämättömyydestä. Elokuvassa jääkausi elää omaa elämäänsä ja sen vallatessa pohjoista pallonpuoliskoa Dennis Quaidin näyttelemä tutkija yrittää pelastaa omaa poikaansa pakkasen puremilta.

Jos tuo lyhyt juonenkuvaus tuntuu jotenkin ylimalkaiselta, se johtuu vain siitä vähättelevästä ja alentavasta tavasta, jolla Roland Emmerich kohtelee elokuvan katsojia. Odotukseni olivat erittäin korkealla tämän elokuvan suhteen, jopa niin korkealla että vaivauduin elokuvateatteriin katsomaan kyseisen leffan (samalla rahalla saisi 4 DVD-vuokrausta), ja sitä ei kuulkaas tapahdukaan joka vuosi. En tiedä voiko tätä vilpittömästi sanoa edes elokuvaksi, vai pitäisikö tätä mainostaa valistusfilminä, jolla ihmisiä "pelotellaan" huolehtimaan planeetastamme paremmin.

Jos sitten hyviäkin puolia tasapuolisuuden nimessä etsitään, niin tehosteet olivat ok, tosin eivät loistavat. Näyttelijäkaartissa kukaan ei loista, Dennis Quaid oli suorastaan pettymys. Lisäksi elokuva saa piiiiitkän miinuksen siitä, että varsinaisia tapahtumia oli niin harvassa. Tasan kolmessa kohtauksessa tapahtui todellisuudessa jotain, muissa vaan pähkäiltiin ja ihmeteltiin. Tylsää. Pisteitä ohjaajalle: 0.

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 29.05.2004
Katsottu: Teatterissa